Alexi Tuomarila Trio: Sphere. Edition EDN1128.
Alexi Tuomarilan trio on perustettu jo 15 vuotta sitten, ja Sphere on sen neljäs albumi. Levyn ytimessä onkin Tuomarilan omaäänisten sävellyksien rinnalla myös tyyli, jolla rumpali Olavi Louhivuori ja basisti Mats Eilertsen niitä yhdessä pianistinsa kanssa tulkitsevat. Trioa täydentää noin joka toiselta kotimaiselta jazzlevyltä tuttu Verneri Pohjola trumpetteineen. Moni-ilmeinen trio jaksaisi omillaankin kiinnostaa levyn verran, mutta jo kakkosraidalla (Jord) trioon liittyvä trumpetti tuo toki sovituksiin lisää sävyjä ja syvyyttä.
Kolmijakoinen, avara Sirius rauhoittaa levyn alkupuolen kiihkoa seesteisillä arpeggiokuljetuksilla, joissa melodinen piano soi täyteläisesti ja korostetun kirkkaasti.
Niin kompiltaan kuin harmonioiltaan lattariviitteinen Boekloev esittelee Tuomarilan ja Pohjolan teemankuljetusta unisonossa. Kappaleen soolossa Tuomarila napsii nuotit klaviatuurilta melkein ääntä nopeammin, ja rumpali Louhivuorellekin avautuu solistinen sauma bändin tarjoaman kudoksen päälle – tai pikemminkin sitä vastaan.
Krakow venyttää trion ilmaisua pulssi- ja asteikkopohjaisesta jazzista vapaan kentän ja modernin pianomusiikin suuntaan. Albumin päättävä tarkoituksellisen jähmeä ja toisteinen Celeste päästää norjalaisbasisti Eilertsenin tunnelmoimaan jousella.
Spheren kansi ansaitsee tulla mainituksi. Levynkansi vaikuttaa ensivilkaisulla silmältä tai joltain halkaistulta eksoottiselta hedelmältä, mutta onkin tarkemmalla tutkinnalla näppärä kuvamanipulaatio Länsimetron Keilaniemen asemasta.
Tommi Saarela
