Sankarisointista värimaalailua

Terje Rypdal: Conspiracy. ECM Records ECM2658

Norjalainen kitaristi Terje Rypdal (s. 1947) on tehnyt pitkän uran fuusiojazzin, free jazzin ja partituurisäveltämisenkin parissa, mutta julkaisee nykyään levyjä melko harvakseltaan. Tämän syksyn Conspiracylla Rypdalin säröisen soolokitaran voimakkuspedaaleilla pehmennetty, kaikuisa pito tuntuu kestävän loputtomiin. Vaikka ilmaisuvälineeksi on valittu lähinnä Steve Vain kaltaiset rock-sankarit mieleen tuova sointi, on Rypdalin ilmaisu varsinainen tilutuksen antiteesi: pitkää, rauhallista modaalista maalailua, jossa samalla borduunalla maltetaan viipyä kauan, lähes vailla selkeitä melodioita. Nimikkokappale Conspiracy on progehtavassa hengessään poikkeus levyn staattisuudelle.

Eri sukupolvista valikoitunut sähköinen taustajoukko tuo kukin hyvän omanlaisensa sävyn Rypdalin sävellyksiin. Ståle Storløkkenin kosketinsoittimillaan taustalle luoma hienostunut harso on usein kuin ohut aamun utu, kun taas Pål Thowsenin rumpujen malttamattomuus toimii kuin kontrapunktina muulle pysähtyneisyydelle. Endre Hareide Hallre saa Jaco Pastorius –hetkensä By His Lonesomessa. Mielenkiintoisista spektreistään huolimatta Conspiracy on lopulta kuitenkin liian yhden idean levy, joka ei jaksa kovin monen kuuntelun yli kantaa mielenkiintoa kuin hetkittäin.

Santeri Kaipiainen

Edellinen artikkeliKauniaisten musiikkijuhlien teemana Perhosvaikutus
Seuraava artikkeliVanhan ja uuden maailman välissä