RDO 198 Musiikkia Prokofjevin näyttämöteoksista

 

 

Rondo-cd:nä on tällä kertaa Sinfonia Lahden uunituore BIS-levy, jonka päänumerot ovat sarjoja Sergei Prokofjevin näyttämömusiikista. Kyseessä on ensimmäinen ylikapellimestari Dima Slobodenioukin johdolla tehty kokonainen orkesterilevy. Konserttoja on ilmestynyt jo aiemmin.

 

Kun Sergei Prokofjev aloitti Dostojevskin Pelurit-novelliin perustuvan oopperan sävellystyöt, hän halusi heittää kaikki oopperakonventiot ulos ikkunasta. Hänen pyrkimyksenään oli ”delkamatorinen” tyyli, jossa olisi vain vähän sijaa perinteiselle lyyrisyydelle mutta joka keskittyisi psykologiseen draamaan. Oopperan vokaali- ja orkesteritekstuuri heijastaa kiihkeän lavatoiminnan jokaista käännettä. Vaikka emotionaalinen kuume on korkea, sijaa on myös komiikalle, joka heijastaa sekä Dostojevskin novellin mustaa että säveltäjän omaa, ivallisempaa huumoria. Prokofjev oli parempi tarkkailemaan muiden ihmisten tunteita kuin ilmaisemaan omiaan.

Oopperan suunniteltu kantaesitys Pietarin Mariinski-teatterissa 1917 meni mönkään ensin käytännöllisten ongelmien ja sitten vallankumouskaaoksen vuoksi. Toinenkin produktio, joka itse teatteriguru Meyerholdin piti ohjata, peruuntui, ja ooppera näki vihdoin päivänvalonsa Brysselissä 1930. Se oli ainut esitys, jonka Prokofjev elämänsä aikana kuuli. Pian sen jälkeen säveltäjä päätti tehdä siitä orkesterisarjan, joka tällä levyllä kuullaan. Pelurit ei kuitenkaan ole sellainen ooppera, josta tuosta vain voisi noukkia parhaat palat orkesterinumeroiksi, joten Prokofjev muokkasi sen perusteellisesti irrottamalla vokaalipartituurista kunkin päähenkilön musiikit, keskittämällä ne omiin osiinsa ja järjestäen ja osin säveltäenkin musiikin uudelleen.

Pelurien tapahtumapaikkana on kuvitteellinen Roulettenburgin saksalaiskaupunki. Sen venäläissiirtolaisten joukkoon kuuluu heikkoluontoinen ja velkaantunut kenraali, joka odottaa kiihkeästi rikkaan, vanhan tätinsä kuolemaa. Tämä kuitenkin toipuu ja ilmaantuu Roulettenburgiin pelatakseen kaikki rahansa. Aleksis on kenraalin lasten opettaja ja Pauline kenraalin holhotti. Oopperan juoni löytää tiensä näiden kahden masokistisesta suhteesta. Viimeinen osa, Dénouement, on otettu viimeisen näytöksen kohtauksesta, jossa Aleksis voittaa ruletissa ja uskoo huolien olevan takana – turhaan, sillä Pauline jättää hänet, koska pelaaminen on vienyt hänet rappiolle.

Baletti Kivinen kukka syntyi aivan erilaisissa olosuhteissa, vuoden 1948 julistuksen jälkeen, jossa neuvostojohto pakotti säveltäjät sosialistisen realismin ruotuun. Uskaliaimmat teokset kiellettiin, ja musiikki-instituutiot alkoivat pelata varman päälle. Prokofjev yritti parhaansa mukaan sovittautua uusiin vaatimuksiin ja tehdä musiikkia koko kansalle. Hänen koulutuksensa ja lännessä viettämänsä vuodet olivat kuitenkin etäännyttäneet hänet niin, ettei hän ihan tiennyt, mitä vaadittiin. Parhaiten etabloituminen onnistui baleteissa. Kivisen kukan tarinasta hän löysi valmiin aiheen, joka perustuu Ural-vuorilta peräisin olevaan kansansatuun.

Ohjaaja-koreografi Leonid Lavrovski ja Prokofjevin toinen vaimo Mira tekivät libreton. Pääjuonteena on kivenleikkaaja Danilan rakkaus Katerinaan ja intohimo tehdä täydellinen teos malakiitista. Ilkeä vouti Severian uhkaa heidän rakkauttaan, ja toinen tapahtumiin vaikuttava henkilö on Kuparivuoren rouva, joka haluaa Danilan mutta heltyy nuoren rakkauden edessä. Prokofjev luotti musiikissaan baletin perinteisiin muotoihin ja kansanomaisiin elementteihin. Mikään ei noihin aikoihin voinut kuitenkaan olla varmaa, joten säveltäjä jätti orkestroinnin vasta sen jälkeen, kun hyväksyntä teokselle on saatu. Baletti sai ensi-iltansa Moskovan Bolshoi-teatterissa vuosi Prokofjevin kuoleman jälkeen 1954.

Prokofjev teki useita orkesterikoosteita baletistaan. Tällä levyllä yhdistetään numeroita kahdesta, Hääsarjasta ja Mustalaisfantasiasta. Edellisessä kuullaan Danilan ja Katerinan musiikkia, jälkimmäinen on enemmän tapahtumista irrallista divertissiment-tyylistä musiikkia. Sitä edeltää baletin alkusoittona kuultava, Kuparivuoren rouvaan liittyvä musiikki.

Näyttämömusiikkien välissä kuullaan Prokofjevin varhaisteos, Rahmaninov-vaikutteinen Syksyinen luonnos.

•••

Andrew Huthin esittelyn pohjalta toimittanut Harri Kuusisaari

 

Edellinen artikkeliViikkokatsaus 15/2020: kanteleen soitto Elävän perinnön kansalliseen luetteloon, festivaaliperuutuksia ja muita viikon uutisia
Seuraava artikkeliKuluvan viikon verkkokonserttivinkit – mm. improvisaatiota ja Olli Mustosen resitaali