Edward Elgar (1857–1934) piti Gerontiuksen unta (The Dream of Gerontius) merkittävimpänä teoksenaan, mutta sävellys on avautunut hitaasti synnyinmaansa ulkopuolella.
Teoksen pohjana oli kardinaali John Henry Newmanin vuonna 1865 julkaisema samanniminen kristillinen runoelma. Newman oli 1800-luvun Englannissa kirkkopoliittisia kiistoja herättänyt hahmo, alun perin anglikaaninen pappi, joka katolisuuteen käännyttyään sai nimityksen kardinaaliksi ja vuonna 2019 julistettiin pyhimykseksi.
Elgar oli Newmanin lailla katolinen, mikä on anglikaanisessa Englannissa joskus ollut vaikea asia. Newmanin kuvaus jokamiehen kuolemasta ja matkasta suojelusenkelin kaitsemana kohti pelastusta vetosi silti 1800-luvun lopulla moniin. Heistä Elgarille merkityksellinen oli siirtomaasotien sankari, Khartumissa uhrautunut kenraali Charles Gordon, jossa yhdistyi vahva kristillisyys ja fatalistinen velvollisuudentunto.
Elgar ei halunnut Gerontiuksen unta kutsuttavan oratorioksi. Solisteille, kuorolle ja suurelle orkesterille sävelletyn teoksen lajityyppi on jäänyt auki, mutta siitä erottuu niin sinfonisia kuin sinfonisen runoelman piirteitä. Ehkä onnistuneimmin sitä on luonnehdittu hengelliseksi meditaatioksi. Kuolema on kuvattu väistämättömänä mutta arvoituksellisena tapahtumana. Draamaksi musiikki yltyy vasta silloin, kun Gerontiuksen sielu kohtaa kadotetut sielut ja taivaallisen oikeuden.
Teoksen ensimmäisessä osassa Gerontius kohtaa kuoleman, ja toisessa hänen sielunsa jatkaa matkaan tuonpuoleiseen, saa tuomion ja kokee pelastuksen. Musiikkia hallitsee pohdiskeleva runollisuus ja lempeä melodisuus, joiden kautta kuolema kohdataan nöyränä. Perustavat kysymykset havainnollistuvat yksilön kokemuksina: Mikä on tarkoituksemme? Millainen on hyvä elämä? Mitä tulee kuoleman jälkeen?
Ondine levytti Gerontiuksen unen Nicholas Collonin johtaman Radion sinfoniaorkesterin esityksestä keväällä 2024 ja osoitti, että teoksen ajatusmaailma voidaan herättää eloon muuallakin kuin saarivaltakunnassa. Englantilaiset solistit ja laulajat osana suurta kuoroa takaavat autenttiset aksentit ja ymmärryksen, mutta musiikin sanoma on universaali ja puhuttelee kaikkia.
Elgar: The Dream of Gerontius
Radion sinfoniaorkesteri, Nicholas Collon, kapellimestari
Christine Rice, mezzosopraano 
John Findon, tenori
Roderick Williams, baritoni
Helsingin Musiikkitalon kuoro
Cambridge University Symphony Chorus
Dominante
Helsingin kamarikuoro
Alumni of the Choir of Clare College Cambridge
Ondine, 2025 | EAN 0761195145128
Sir Edward Elgar (1857–1934)
The Dream of Gerontius, Op. 38
CD 1 [36:04]
1. No. 1, Prelude 9:50
2. No. 2, Jesu, Maria – I Am Near to Death 5:52
3. No. 3, Rouse Thee, My Fainting Soul 3:39
4. No. 4a, Sanctus fortis, sanctus Deus 7:07
5. No. 4b, Rescue Him, O Lord 3:17
6. No. 5, Proficiscere, anima Christiana 6:18
CD 2 [55:16]
7. No. 6a, I Went to Sleep 6:04
8. No. 6b, My Work Is Done – No. 7, It Is a Member of That Family 8:01
9. No. 8, But Hark! Upon My Sense Comes a Fierce Hubbub 5:20
10. No. 9a, I See Not Those False Spirits 3:19
11. No. 9b, Praise to the Holiest – No. 10, But Hark! A Grand Mysterious Harmony 11:52
12. No. 11a, Thy Judgment Now Is Near 3:08
13. No. 11b, Jesu! By That Shuddering Dread 3:57
14. No. 12, I Go Before My Judge 5:55
15. No. 12, Lord, Thou Hast Been Our Refuge – No. 13, Softly and Gently, Dearly-Ransomed Soul 7:37
