Ne, jotka rakastavat realistista well-made playta, Teatteri Jurkan Keuhkot palkitsee avokätisesti. Sen rakenne on tiukka, syy-seuraussuhteet selkeät, teemat ajankohtaisia ja moraalisia. Keuhkot on nähty Suomessa aiemmin muun muassa Kansallisteatterissa vuonna 2015 Juha Jokelan suomentamana ja ohjaamana. Nyt englantilaisen Duncan Macmillanin vuonna 2011 ensiesitetyn Lungs-näytelmän on suomenkielisenä ohjannut Sini Pesonen.
Jurkassa kerrotaan elämän kokoinen tarina. Nuorehko, tiedostava pariskunta alkaa itselleenkin yllätyksenä suunnitella lapsen hankkimista. Nainen piilottaa ensin tunteensa ja halunsa loputtomaan ongelmien ennakointiin ja henkilökohtaisen moraalin kysymyksiin: lapsen hankkiminen kasvattaa hiilijalanjälkeä huomattavasti. Mies puolestaan haluaa nähdä lapsissa myös tulevaisuuden kannalta positiivisia arvoja: he saattavat keksiä ekokatastrofia loiventavia toimia.
Kaiken moraalipohdinnan ja sitä seuraavan rehellisemmän tunteiden ja halujen tunnustamisen jälkeen lasta ryhdytään lopulta hankkimaan. Se ei tietenkään käy käden käänteessä. Seuraa monia tunnistettavia tilanteita ja niiden herättämiä tunteita, edelleen paljon keskustelua ja riitoja. Mies näkee monet ongelmat arkisempina ja ylitettävinä, nainen analysoi ja tulkitsee. Lapsenhankintaseksistä katoaa jännitys tai joku muu tärkeä aspekti. Mies yrittää rentoutua, naista alkaa vaivata miehen ”pornokatse”.
Koko ajan pariskunta tasapainoilee itselleen rehellisenä pysymisen ja lähentymisen halunsa kanssa. On selvää, että he ovat tärkeitä toisilleen; pitäisi vain selvitä siitä, että he eivät ole samanlaisia.
Sen lisäksi, että Duncan Macmillanin teksti ja Juha Jokelan suomennos ovat erinomaisia, on kyse myös hyvin näytellystä esityksestä. Joonas Saartamo ja Sara Paasikoski pitävät katsojat tiukasti otteessaan, ja hetkittäin on jopa vaikea muistaa, ettei ole syytä hypätä lavalle vähän auttamaan kiistelevää pariskuntaa. Saartamon vahva ja ”ihan hyvän ihmisen” sävyinen läsnäolo ja Paasikosken kyky tuottaa konekiväärivauhdilla loputonta analyysipuhetta herättävät sekä sympatiaa että ihmetystä.
Esityksen nimi Keuhkot viittaa hengittämisen välttämättömyyteen ja rauhoittavaan vaikutukseen samoin kuin ”maailman keuhkoihin”, sademetsään ja meriin. Näytelmän teema, ilmastonmuutos ja sen aiheuttama ahdistus, on entistä polttavampi nyt, viisitoista vuotta kirjoittamisajankohtaa myöhemmin. Koko viime kesän eteläinen Eurooppa hikoili kestämättömissä helteissä ja tulipalot roihusivat valtavilla alueilla. Kaikkea sitä, mitä ennen on viljelty, ei ehkä enää voi viljellä – muun muassa. Tuho on todellinen, ei pelkkä uhka.
Saattaa olla, että nyt kirjoitettuna näytelmäteksti käsittelisi elämistä tuhotun tulevaisuuden kanssa hiukan toisin. Teema olisi ehkä käsinkosketeltavampi. Nyt se ilmenee vain paljon lukeneen pariskunnan spekulaatioissa esityksen loppua lukuun ottamatta.
Juha Jokelan suomennos puhuu tarkasti ja terävästi nykykieltä. Jokelan pitkä kokemus dialogin kannattelemista, nykyihmistä käsittelevistä näytelmistä kuuluu kaikessa. ”Jos sä oikeesti välität siitä (luonnosta), tapa ittes!”, pohtii nainen pyöritellessään ihmiskunnan vaikutusta ja yksilön suhdetta ilmastokatastrofiin. Välillä lauseet jäävät kesken, kun puhujan ajatus vaihtuu, välillä toinen vastaa jo kysymyksen ensimmäisen sanan jälkeen. Äänensävyt ja sanojen painotukset kertovat paljon.
Sini Pesonen on ohjannut pariskunnan Jurkan paljaaseen, mustaan tilaan. Mustissa vaatteissaan Saartamo ja Paasikoski siirtyvät salamannopeasti kohtauksen vaihtuessa toisiin asemiin ja/tai toiseen paikkaan. Mitään selityksiä ei tarvita, kaikki on dialogissa, näyttelijöiden äänensävyssä, kehonkielessä ja ilmeissä. Joskus tilanne vaihtuu vain yhden lauseen avulla.
Pitkiä aikasiirtymiä ja niiden tunnesävyjä saatetaan käydä läpi monen ”teenkö sulle aamiaista” -tyyppisen lauseen avulla. Se on nautinnollista dramaturgista ja näyttelijäntyöllistä balettia.
Keuhkot kertoo lopulta eniten parisuhteesta, siitä, miten elämästä selvitään olivat olosuhteet tai tulevaisuudennäkymät mitkä tahansa. Näkökulmasta riippuen on ehkä ironista tai liikuttavaa, että sivilisaatiomme suurimman katastrofin äärelläkin ihmisillä on samat toiveet ja tarpeet suhteessa läheisiimme: rakkautta, ymmärrystä ja turvaa.
Teatteri Jurkka: Keuhkot. Kirjoittanut Duncan Macmillan. Suomennos Juha Jokela. Ohjaus Sini Pesonen. Valot ja äänet Saku Kaukiainen. Näyttämöllä Sara Paasikoski ja Joonas Saartamo. Ensi-ilta Jurkassa 10.9.2026.
