Musiikkialan yhdenvertaisuutta ja miesvallan väistymistä pohditaan uudessa Rondossa sekä pääkirjoituksessa että kapellimestari Susanna Mälkin haastattelussa. Mälkin mielestä tasa-arvoa jäytävät edelleen yhteiskunnalliset piilorakenteet, joiden raivaamisessa riittää työtä.
Kansainväliselle uralle suomalaiset muusikot sen sijaan ovat päässeet sangen tasavertaisesti – esimerkiksi Sennu Laine juhlii jo 20-vuotiusta uraansa Berliinin Staatskapellen soolosellistinä. Hänen lisäkseen esittelemme muutkin kaupungissa vakituisesti toimivat suomalaismuusikot ja kerromme uudesta Pierre Boulez -salista, joka haluaa valistaa kuulijoita ja saada kulttuurit kohtaamaan.
Tulevaisuuden tähti on ilman muuta viulisti Tami Pohjola. Hän kertoo haastattelussaan sisäisestä motivaatiosta, joka saa harjoittelemaan silloinkin kun samanikäiset kaverit bailaavat. Tunnettuun musiikkisukuun kuuluminen ei silti aiheita hänelle mitään paineita.
Veijo Murtomäki jatkaa viime lehdessä alkanutta 1900-luvun alun suomalaisen musiikkieliitin natsisympatioiden purkamista. Tällä kertaa esimerkkinä on Yrjö Kilpinen. Tapasimme myös varhain eläkkeelle jääviä balettitanssijoita, jotka kertovat uusista, tanssinjälkeisistä uristaan.
Kävimme myös Italiassa tutustumassa Faziolin pianotehtaaseen ja Hampurissa katsomassa, miten Alban Bergin kesken jääneen Lulu-oopperan ongelma voidaan ratkaista luovasti.
