Toivo Kuulan varhainen kuolema tuntuu sitäkin kirvelemältä, kun tietää, mitä kaikkea häneltä jäi kesken sata vuotta sitten. Millainen olisi ollut Kuulan sinfonia? Entä Lemminkäis-ooppera – olisiko siitä tullut suomalainen vastine wagnerilaisille musiikkidraamoille? Kuula-asiantuntija Juhani Koivisto avaa menetettyjä visioita toukokuun Rondossa.
Lehden fokus on kuitenkin tällä kertaa ajankohtaisissa suomalaisissa muusikoissa. Kitaristiemme kärkeen kohonnut Otto Tolonen kertoo, miten hän luo soittimensa tulevaisuutta esittämällä paljon nykymusiikkia ja etsimällä myös vanhasta uutta.
Tunnetuin jazzpianistimme Iiro Rantala on aina vältellyt ghettoja hakeutumalla yhteistyöhön klassisen puolen kanssa ja viljelemällä musiikillista huumoria televisiossa ja teattereissa. Nyt hän on säveltänyt myös kaksi koomista oopperaa. Tämä ei ole yhtään pois uran jazz-keskiöstä, joka on viime aikoina suuntautunut erityisesti Keski-Eurooppaan.
Hassisen Koneessa ja Sielun Veljissä rock-maineensa luonut laulaja-lauluntekijä Ismo Alanko astuu myöskin rajojen yli toukokuisessa Tampere-talon tempauksessa, jossa hän esiintyy paitsi oman bändinsä niin myös Tampere filharmonian kanssa. Petri Silas tapasi Alangon ja kyseli projektin herättämistä tunnoista ja miehen nykyisiä tekemisistä.
Santtu-Matias Rouvalin aikaansaama buumi Tampere filharmoniassa jatkuu: täyttöprosentti hänen johtamissa konserteissa on käytännössä sata. Hän puhuu Laura Airolalle Tampereesta, uudesta vakisuhteestaan Göteborgin sinfonikoista, uran rakentamisesta ja kapellimestarin työn perustasta – joka hänelle on muusikkous.
Pianisti Paavali Jumppanen on siirtynyt mammuttimaisesta Beethoven-projektista Debussyn teosten levytykseen, mutta Beethoven ei jätä häntä rauhaan – kuten ei myöskään Pierre Boulez. Hän kertoo Jaani Länsiölle myös pianistin uran brändäämisen vaikeudesta.
Vierailemme myös Urjalassa tutkimassa pienen kaupungin kulttuuri-ihmettä ja Katowicessa ihastelemassa Euroopan hienointa uutta konserttitaloa.
Harri Kuusisaari
