Rondon lukijamatkalaiset saivat kokea pienen säikähdyksen Wienin Musikvereinissa lauantaina, kun Münchenin filharmonikkojen konsertti keskeytyi mielenosoittajien tempauksen vuoksi. Keskellä Lahav Shanin johtaman orkesterin ja viulisti Lisa Batiašvilin herkästi soittamaa Beethovenin viulukonserttoa takapermannon seisomapaikoilta alkoi kuulua hälytyspillien ujellusta ja ”Gaza vapaaksi” -huutoja. Palestiinan lippukin levitettiin.
Shani ja Batiašvili jatkoivat sinnikkäästi soittoaan, ja mekkaloija saatiin vaimennettua. Vasta kun toinen protestoija yritti lähteä lavaa kohti, soitto keskeytyi. Yleisön puolelta alettiin huudella vastaan. Tilanne rauhoittui, ja Beethovenin viulukonserton hieno esitys sai jatkua.
Gazan puolesta protestoinnilla varmaankin on perimmiltään hyvä tarkoitus, mutta olikohan kohteen valinta nyt ihan oikea? Asia on puhuttanut jo ennen Musikvereinin tapausta.
Eturivin nuoriin kapellimestareihin kuuluva israelilainen Lahav Shani joutui kokemaan kansalaisuutensa raskautuksen jo syyskuun alussa, kun Flanderin festivaali Ghentissä perui hänen ja Münchenin filharmonikkojen sovitun konsertin sillä perusteella, että Shanin on israelilainen ja Israelin filharmonikkojen johtaja.
Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen, sillä Shani on useaan otteeseen puhunut rauhan puolesta ja sotaa vastaan.
”Kuten monet israelilaiset, en ole luopunut inhimillisistä arvoistani. Gazasta tulleet kuvat ja raportit ovat syvästi järkyttäviä, eikä ole mahdollista pysyä välinpitämättömänä sen katastrofin edessä, jonka tämä sota on aiheuttanut Gazan siviiliväestölle”, Shani kirjoittaa lausunnossaan.
”Kaikki on tehtävä sodan lopettamiseksi mahdollisimman pian ja molempien yhteiskuntien pitkän paranemis- ja jälleenrakennusprosessin aloittamiseksi.”
Lausunnot eivät Flanderin festivaalille riittäneet, vaan järjestäjien mielestä Shani ei ole ottanut riittävästi etäisyyttä Israelin hallituksen toimiin. Tapaus herätti Saksassa diplomaattisen myrskyn.
Saksan kulttuuriministeri Wolfram Weimer kutsui Shanin ja orkesterin potkuja ”vaaralliseksi ennakkotapaukseksi” ja kuvaili sitä ”puhtaaksi antisemitismiksi ja hyökkäykseksi kulttuurimme perusteita vastaan”. Myös moni muu saksalaispoliitikko syytti päätöstä antisemitistiseksi. Joku viittasi jo historian kaikuihin eli natsivallan hirmutekoihin juutalaisia vastaan.
Käytännössä Saksan jokainen tärkeä klassisen musiikin instituutio Berliinin filharmonikkoja myöten antoi Lahav Shania puolustavan julkilausuman. Musikfest Berlin nappasi Shanin ja Münchenin filharmonikot esiintymään viikon aikataululla. ”Emme voi koskaan antaa antisemiittien sanella eurooppalaisten näyttämöiden ohjelmaa”, ministeri Weimer sanoi puheessaan konsertissa.
Kuulostaa hurjalta, mutta kaikki tämä kertoo siitä, miten kompleksinen Saksan suhde Israeliin on, oman historiansa vuoksi. Tosin myös Belgian pääministeri Bart De Wever kritisoi Flanderin festivaalin päätöstä ja sanoi sen tahraavan maansa mainetta.
Lahav Shani vetosi, että musiikin olisi oltava ihmisten välisen yhteyden ja sovinnon lähde. Hän on itse kasvanut tässä uskossa soittaen kontrabassoa Daniel Barenboimin johtamassa West Eastern Divan Orchestrassa. Israelilaiset ja palestiinalaiset muusikot soittavat siellä sovussa – myös näinä turbulentteina aikoina, kuten Barenboim elokuisen kiertueen jälkeen julkisuudessa kertoi.
Tel Avivissa vuonna 1989 syntynyttä Lahav Shania pidetään yhtenä klassisen musiikin kirkkaimmista nuorista tähdistä, ja hän vierailee säännöllisesti Euroopan ja Amerikan huippuorkesterien johdossa.
Hän seurasi Zubin Mehtaa Israelin filharmonisen orkesterin johtajana vuonna 2019. Vuodesta 2016 lähtien Shani on toiminut myös Rotterdamin filharmonikkojen ylikapellimestarina, ja ensi syyskauden alussa hän aloittaa Münchenin filharmonikkojen taiteellisena johtajana.
Hänen edeltäjänsä Münchenissä oli Valeri Gergijev, jonka sopimus purettiin 2022, kun Venäjä oli hyökännyt Ukrainaan. Saksan lehdistössä oli keskustelua siitä, mikä on sitten Gergijevin ja Shanin ero. Miksi edellistä sai boikotoida mutta jälkimmäistä ei saisi?
Erot ovat selvät. Shani on tuominnut Gazan sodan, Gergijev ei sanallakaan Venäjän hyökkäystä Ukrainaan. Lisäksi Shanilla ei ole suoria kontakteja Israelin hallintoon, kun taas Gergijev on Putinin läheinen luottomies. Israelin filharmonikot on itsenäinen yhdistys, joka ei ole vastaavalla tavalla hallituksen talutusnuorassa kuin Gergijevin Mariinski- ja Bolshoi-teatterit Venäjällä. Se saa vain kymmenen prosenttia tuloistaan julkisina avustuksina.
Shani on kuitenkin aiemmin sanonut, että hän ei halua julistautua poliittisiin kantoihin siksi, että orkesterin muusikkojen keskuudessa niistä on erilaisia näkemyksiä, joten se haittaisi työilmapiiriä.
Sodan raaistumisen myötä lausunnot ovat kyllä koventuneet, mutta mikä sitten on riittävää etäisyyden ottoa? Tätä kysymystä on jouduttu pohtimaan myös venäläisten taiteilijoiden boikottien yhteydessä – näkyvimmin Anna Netrebkon kohdalla.
Millainen Lavan Shanin ja Münchenin filharmonikkojen konsertti Musikvereinissa sitten oli? Sanalla sanoen erinomainen. Shanin läpeensä empaattinen, musiikin inhimillistä puolta alleviivaava ote sopi hyvin orkesterin perisaksalaisen, pehmeän ja muhkean soinnin kanssa.
Beethovenin viulukonsertto oli intiimiä ja jalopiirteistä keskustelua orkesterin ja solisti Lisa Batiašvilin kanssa, joka soitti harvoin kuullun Alfred Schnittken kandenssin. Rahmaninovin Sinfonisissa tansseissa Shani löysi ihanteellisen tasapainon venäläisen romanttisen alakulon ja kotimaan kaipuun sekä toisaalta uuden maailman terävämpien ja modernimpien sointien välillä.
Tästä tulee klassisen musiikin uusi superpari, siitä ei ole epäilystäkään. Annetaan suurenmoisen taiteilijan tehdä työtään rauhassa eikä sotketa politiikkaa kaikkeen.
