Jalat maassa, kädet korkealla

      Kristian Sallinen tietää, mitä haluaa, mutta ei hötkyile. Teinivuodet Seele-kvartetin alttoviulistina antoivat vahvan kamarimusiikkipohjan, josta nuori kapellimestari ammentaa. Johtaja on mahdollistaja, ei orkesterin hallitsija. Oleellista on kyky lukea ihmisiä ja kommunikoida sanattomasti.     Kaikki olisi voinut mennä toisinkin. ”Olen sellainen pessimisti-realisti. Joihinkin asioihin voi vaikuttaa, mutta paljon on tuurista kiinni”, toteaa Kristian Sallinen rauhallisesti. Oli esimerkiksi hiuskarvan varassa, ettei hän olisi päässyt Sibelius-Akatemian nuorisokoulutukseen ensiyrittämällä. Sattumalta hänelle oli unohdettu ilmoittaa esikarsinnan […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.
Edellinen artikkeliMagnus Lindbergin metamorfoosien mylly jauhaa positiivista energiaa
Seuraava artikkeliKauhubaletti vailla jännitettä