Suo, kuoro ja mies

  Mieskuorolauluun liittyvää mediapuhetta, mielikuvia ja käytäntöjä kyllästää kansallishenkinen perinteisyys, mutta samaan aikaan sen sosiaaliset ja taiteelliset roolit ovat muutoksessa. Mihin suuntaan mieskuoro on menossa?   Suomalainen mieskuorolaulu liittyi 1900-luvun vaihteessa vahvasti itsenäistymiseen johtaneeseen kansalliseen projektiin. Mieskuorot olivat ensiesittämässä sekä Paciuksen Maamme-laulua että Sibeliuksen Kullervoa. 1880-luvulta lähtien Muntra Musikanterista ja Ylioppilaskunnan Laulajista kootun Suomen Laulun ulkomaanmatkoilla vietiin musiikkia ja tuotiin kulttuurista itseymmärrystä. Paavo Hyökin mielestä mieskuorolaulun merkitys kansallisen kulttuurin vaalimisessa on säilynyt, mutta myös samalla […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.
Edellinen artikkeli’Kello tikittää masurkan tahtiin’
Seuraava artikkeliRajojen yli iirotellen