Uusien sointimaailmojen etsijä

      Sampo Haapamäki on jo yli kymmenen vuoden ajan uppoutunut teoksissaan neljäsosasävelaskelten käyttöön. Uudessa Viitasaaren Musiikin aika -festivaalilla kuultavassa teoksessa hän yhdistää suuren kamariyhtyeen ja elektroniikan.   Kun Sampo Haapamäki (s. 1979) kertoo musiikistaan, kuvausta kirjovat monet teoreettisilta kuulostavat termit: ”eloelektroniikkamoduli”, ”liiketunnistusteknologia”, ”spektraaliset frekvenssit”, ”neljäsosasävelaskelten resoluutio”, ”taajuusrakenteiset soinnut”, ”mikrotahtilajit”, ja niin edelleen. Mutta vaikutelma voi olla harjaanjohtava. Kun kuuntelee Haapamäen teoksia, vaikeat termit ja käsitteet unohtuvat ja päällimmäiseksi nousee musiikin intensiivisyys ja vangitseva […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.
Edellinen artikkeliVyö ja henkselit
Seuraava artikkeliUskallusta kehiin