Orkesterit ja konsertot

Sello on ollut Peteris Vasksille läheinen instrumentti ja ensimmäinen sellokonsertto – jonka Marko Ylönen on levyttänyt Ondinelle – kuuluu hänen menestyneimpiin teoksiinsa. Toinen sellokonsertto, lisänimeltään Klātbūtne (“Nykyisyys”), valmistui vuonna 2012 sellotaiteilija Sol Gabettalle ja Amsterdam Sinfoniettalle. Ylönen on soittanut teosta pitkään, ja sen myös kuulee Alban levyltä, jossa kolmiosainen teos vyöryy valtavalla intensiteetillä. Ylönen tuo muhkealla sellosoinnillaan hitaisiin ääriosiin sielukasta painoa. Nopea keskimmäinen osa on väkivaltaisessa repivyydessään karmiva ja saa hurjan latauksen Juha Kankaan johtamalta […]

  Santtu-Matias Rouvali seuraa vuonna 2021 Esa-Pekka Salosta Lontoon Philharmonia-orkesterin ylikapellimestarina. Äänilevydebyytin hän tekee Tshaikovskin Joutsenlammen sävelin, joiden perusteella on odotettavissa hyvää yhteistyötä. Orkesteri reagoi tulevan päällikkönsä ideoihin valppaasti ja sooloja aloitteellisesti muotoillen. Balettimusiikissa ei konserttioloissa tarvitse sitoutua tanssin vaatimuksiin, mutta Rouvalin hidastukset, kiihdytykset ja agogiset alleviivaukset tuntuvat toisinaan hämärtävän musiikin rytmisen luonteen. Suppeasta kappalevalikoimasta ei synny säveltäjän sommittelemia kaarroksia. Joidenkin tunnettujen numeroiden rinnalle on nostettu harvinaisempia kappaleita, mutta kun levyn kesto yltää suosionosoitusten kanssa […]

  S ellisti Sheku Kanneh-Mason voitti ensimmäisenä tummaihoisena muusikkona vuonna 2016 BBC:n Vuoden nuori muusikko -palkinnon. Sitä juhlittiin aikanaan levyttämällä Shostakovitshin ensimmäinen sellokonsertto ja sen ympärille sovitettu kimara pikkukappaleita. Samaa reseptiä tarjotaan nyt Elgarin sellokonserton kanssa. Konserton Kanneh-Mason tulkitsee lempeästi, hieman pidättyvästi, mutta kauniilla laulavalla saundilla. Osansa etäisestä vaikutelmasta antaa Lontoon sinfonikkoja johtava Simon Rattle, joka ei lietso huipentumiin liiemmälti tunnetta. Jacqueline Du Prén legendaarisen levytyksen rinnalla kaikki kalpenee, mutta Kanneh-Masonin klassisemmassa näkemyksessä on omat […]

  Händelin Vesimusiikin kolme orkesterisarjaa ovat barokin tai minkä tahansa musiikin valloittavimpia luomuksia, svengaavien tanssirytmien ja säkenöivien sointivärien juhlaa. Sointivärit ovat kirkastuneet historiallisia soittimia hyödyntävissä levytyksissä, joita ovat hallinneet englantilaiset periodiyhtyeet. Ilman kapellimestaria soittava Berliinin Vanhan musiikin akatemia tuo Händelin musiikkiin germaanista ärhäkkyyttä ja tiukempaa rytmistä profilointia. Se suorastaan räjäyttää hämähäkinverkot tästä musiikista ja tarjoaa verevän vaihtoehdon brittiorkesterien elegantille, mutta usein pidättyväisemmälle soitolle. Händel oli kotonaan kummassakin kulttuurissa, ja näissä esityksissä tutut menuetit, hornpipet, aariat […]

Messiaenin Poèmes pour Mi (1936) on yksi 1900-luvun hienoimpia orkesterilaulusarjoja, mutta verraten harvoin kuultavissa. Ehkä sen modernistiset piirteet vievät laulajia epämukavuusalueelle, mutta tuntuu myös, että sen oudoksutuin elementti on rakkauslaulujen väkevä kristillisyys. Vaimolleen – lempinimeltään Mi – omistamissaan runoissa Messiaen ylistää yhtä paljon avioliiton sakramenttia ja pyhyyttä kuin hurmiota ja eroottisia nautintoja. Sarah Leonard on nykymusiikkispesialisti, joka on elementissään, vaikkei aivan ihanteellisesti äänitettynä tässä vuonna 1991 tehdyssä konserttitaltioinnissa. Michael Gielen oli vanhan koulun ekspressionisti, joka […]

    Pianisti-kapellimestari Lars Vogt on profiloitunut ennen kaikkea klassismin ja romantiikan ajan pianoteosten levyttäjänä, ja tuore Johannes Brahmsin toisen pianokonserton levytys jatkaa samalla linjalla. Vogt avaa dialogisessa kansilehtisessä ajatuksensa konsertosta kuin kertomuksena rikkoutuneesta harmoniasta ja paluusta kohti (mennyttä) yksinkertaista kauneutta, kuin vastakommenttina 1800-luvun lopun kehityssuunnille. Ajatusta korostaakseen on Vogt ottanut mukaan soolopianoteokseksi Brahmsin Händel-variaatiot, samassa B-duurissa kuin konserttokin. Pianon takaa johtava Vogt korostaa erinomaisesti konserton tarinallista tulkintaa. Hän solistinakin pitää matalaa profiilia, eikä alleviivaa […]

  Yhdysvalloissa on havahduttu viime aikoina levyttämään mustien taidesäveltäjien teoksia. Länsimainen taidemusiikki ei ole ollut afroamerikkalaisten ihmisten tärkein musiikillinen ilmaisukanava, mutta säveltaiteeseen liittyvien universaalisuustoiveiden vuoksi olisi tärkeää, että kaikki saavat sen kautta äänensä kuuluviin. George Walker (1922–2018) oli ensimmäinen afrikkalaisamerikkalainen säveltäjä, joka vuonna 1996 voitti Pulitzer-palkinnon Lilacs-sävellyksellään. Hän opiskeli Curtis-instituutissa pianonsoittoa Rudolf Serkinin johdolla ja kiinnostuttuaan sävellyksestä sai opettajakseen Rosario Scaleron. Walker ennätti säveltämään monissa tyylilajeissa, mutta Cleveland-orkesterin levyllä hän esiintyy tinkimättömänä modernistina. Walker ei […]

Anton Bruckner: Sinfonia nro 3. Leipzigin Gewandhaus-orkesteri, johtajana Andris Nelsons. Deutsche Grammophon 479 7208. Brucknerin kolmas sinfonia kuuluu teoksiin, joiden kohdalla kiistellään kiivaasti eri versioista. Andris Nelsons ei tee asiasta ongelmaa vaan johtaa eri versioista viimeisen, vuonna 1889 valmistuneen. Siinä on karsittu alkuperäiset Wagner-lainaukset – Bruckner omisti teoksen idolilleen – minimiin, mutta vastapainoksi Nelsons johtaa sinfonian päätyttyä näyttävän näkemyksen Wagnerin Tannhäuser-alkusoitosta.  Nelsonsin pakottomasti etenevää Bruckner-tulkintaa ei voi moittia, etenkin kuin Leipzigin Gewandhaus-orkesteri uhkuu levollista suvereniteettia […]

Erik Fordell: Jousiorkesteri- ja kamarimusiikkiteoksia 1941–1981. Keski-Pohjanmaan Kamariorkesteri, joht. Juha Kangas. Anu Komsi, sopraano, Meeri Pulakka, sopraano, Monica Groop, mezzosopraano, Reijo Tunkkari, viulu, Kirill Kozlovski, piano, Tero Tavaila, piano, Aglepta-kuoro, joht. Malin Storbjörk, Pulakka-kvartetti. Alba ABCD 404. Keski-Pohjanmaan Kamariorkesteri – jonka nimi muiden esittäjien mukana on turhan ujosti kätketty lipukkeen sisään – on jälleen kulttuuritalkoissa, vaalimassa pohjalaista musiikkiperintöä. Erittäin tuottelias Kokkolan oma poika Erik Fordell (1917–1981) saa huolellisesti tehdyn muotokuvan, johon esittäjät ovat Juha Kankaan johdolla […]

Ludwig van Beethoven: sinfonia no. 9. Solistit ja Orchester Wiener Akademie ja Sine Nomine –kuoro, joht, Martin Haselböck. Alpha 476. Martin Haselböck on saanut Wiener Akademie -orkestereineen riemastuttavia tuloksia esitys- ja levysarjassaan, jossa Beethovenin sinfoniat on esitetty alkuperäisillä kantaesityspaikoillaan Wienissä – tietenkin myös soitinkokoonpanot senaikaisiksi rekonstruoiden. Teokset ovat ikään kuin löytäneet inhimillisen mittakaavansa. Yhdeksäs sinfonia sai kantaesityksensä 1824 Kärntnertortheaterissa, jota ei enää ole. Lyhyen ajan kuluttua se sai toisen esityksensä Hofburgin palatsin Gosser Redoutensaalissa, joka […]

Armas Järnefeltin musiikki Mauritz Stillerin vuonna 1919 ohjaamaan Linnankoski-klassikkoon Laulu tulipunaisesta kukasta kattaa elokuvan koko keston (n. 1’40) ja muistuttaa musiikin kerronnallisesta roolista mykkäfilmin aikakaudella. Järnefeltin musiikki on tunnettu katkelmina, mutta vasta Jani Kyllösen ja Jaakko Kuusiston restaurointi rakentaa siitä yhtenäisen jatkumon. Hauskinta olisi ollut, jos Kuusiston johtaman Gävlen sinfoniaorkesterin oivasta esityksestä pääsisi nauttimaan elokuvan kanssa, mutta alkuperäinen negatiivi tuhoutui 1940-luvun alussa. Linnankosken romaani sijoittui aikaan, jona kaupungistuminen ja teollistuminen alettiin kokea uhkana maalaiselämälle. Maalla […]

Dmitri Kitajenko on valinnut Sibeliuksen toiselle sinfonialle monumentaalisen mittakaavan. Verkkaisista tempoista huokuu brucknerilaista majesteetillisuutta, mutta vastapainona ovat lyyristen taitteiden läpikuultava keveys ja näynomaisuus. Sen ansiosta avausosan Allegretto säilyttää ilmavuutensa eikä hidas osa ole niin massiivisesti jyräävä kuin saattaisi. Suurimmat yllätykset tulevat loppupuolella. Scherzon välitaite (Lento e suave) tuntuu pysähtyvän kesäpäivän helteeseen, ja päätaitteen kertaus yllättää pahasti orkesterin vasket. Myös ylimeno finaaliin on toteutettu sisyfosmaisella vääntämisellä, ja loppunousu kuuluu lajinsa perinpohjaisimpiin. Duuriin avautuvassa voitossa on ansaittua […]