Galina Grigorjeva
Simferopolissa Ukrainassa vuonna 1962 syntynyt Galina Grigorjeva muutti vuonna 1994 Viroon Lepo Sumeran sävellysoppiin ja jäi maahan pysyvästi. Uudessa kotimaassaan Grigorjeva on tutustunut rikkaaseen kuorokulttuuriin, josta on todisteena levyllinen vuosina 2008–2022 syntyneitä mieskuoroteoksia. Suuri osa Grigorjevan sävellyksistä on hengellisiä, mutta ei liturgisia. Ortodoksiseen ajatusmaailmaan hän yhdistää toisinaan venäläistä runoutta, kuten Nox vitaessa, jossa ”elämän yötä” mittailevat akmeistirunoilija Innokenti Annenskin (1855–1909) kirkastuneet säkeet. Diptyykissä aiheena on kuolema ja teksteinä vigilian vanhurskaan Simeonin rukous ja Pyhän Kosmaksen […]
Mieczyslaw Weinberg
Mieczyslaw Weinbergin (1919–1996) elämäntarinaan on kirjattu 1900-luvun synkimmät käänteet. Pako natsien valtaamasta Puolasta Stalinin Neuvostoliittoon ja ura juutalaisena säveltäjänä uudessa kotimaassa olivat jatkuvaa tasapainoilua veitsenterävällä trapetsilangalla. Weinbergin teokset ovat nousseet voimalla esiin hänen kuolemansa jälkeen lännessä, mutta Venäjällä hänen musiikkinsa on yritetty unohtaa entistä painokkaammin. Syytä ei ole vaikea arvailla, kun kuuntelee Sleesialaisen jousikvartetin levytystä Weinbergin viidennestä (1945) ja kuudennesta (1946) jousikvartetosta. Teokset ovat syntyneet NL:n sodanjälkeisen kurinpalautuksen aikana, ja ahdistava ilmapiiri kuuluu moniosaisten teosten […]
Hélène de Montgeroult
Hélène de Montgeroult (1764–1836) oli ranskalainen aristokraattipianisti, jonka ura alkoi suuren vallankumouksen melskeisinä aikoina. 1780-luvulla hänellä oli salaisia diplomaattitehtäviä, ja jossain vaiheessa hän joutui itävaltalaisten vangiksi. Vallankumousterrorin aikaan hänen väitetään selvinneen giljotiinilta improvisoimalla tuomarit liikuttaneita muunnelmia Marseljeesista. Vuosina 1788–1812 hän toimi Pariisin konservatorion pianonsoiton opettajana ja julkaisi kolmiosaisen pianonsoiton harjoituskokonaisuuden, yhteensä 116 etydiä. Clare Hammond on valinnut tuosta kokonaisuudesta 29 kappaletta, jotka astuvat romantiikan maailmaan sekä haikealla tunneilmaisullaan – yli puolet kappaleista on mollissa – […]
Stephen Hough
Takács-kvartetti on tehnyt pitkään yhteisyötä pianisti Stephen Houghin kanssa, josta kiitoksena levylle on päätynyt tämän ensimmäinen jousikvartetto (2021). Sarja maailmanmiehen matkakohteita tavoittelee 1920-luvun ranskalaismusiikin elämäntunnetta ja eleganssia. Levyllä Houghin näppärä sävellys joutuu kovaan seuraan, ja miltei hätkähtää, kuinka paljon terävämmäksi soitto muuttuu Dutilleux’n tiiviiksi rakentamassa yökuvaelmassa. Vaikka musiikilla on säveltäjän sanoin ”impressionistinen puolensa”, painopiste on motiivityössä, joka rakentaa pienistä palasista ”Avaruuden peilin” ja ”Pysäytetyn ajan”. Takács-kvartetti on Dutilleux’n teoksessa parhaimmillaan ja rentoutuu jälleen Ravelin F-duuri-kvarteton […]
Johann Sebastian Bach
Aapo Häkkinen on tulkinnut Bachia vuosikymmenien ajan vienoäänisellä klavikordilla, joka Forkelin varhaisen elämäkerran mukaan oli säveltäjän mielisoitin. 1960-luvulle asti ulottuvat myös Andras Schiffin muistot klavikordista, mutta suurimman osan Bach-levytyksiään hän on tehnyt nykyaikaisella konserttiflyygelillä. Bachin mieltymystä klavikordiin ei tarvitse ihmetellä, sillä saundi on rikas ja täynnä nyansseja. Rajoituksetkin ovat ilmeisiä: olohuonetta suurempiin tiloihin ääni katoaa eikä tavoita suurta yleisöä Tuo intiimiys tuo Bachin yhtä hyvin kuin Schiffin ja hänen kuulijansa kosketusetäisyydelle musiikkiin. ECM:n levyllä Schiff […]
Johann Sebastian Bach
Gamba oli Bachille tuttu soitin, ja vaikka gambayhtye ei 1700-luvun alkupuolen Saksassa ollut ajankohtainen moniäänisyyden instrumentti, hän varmaan tunnisti sen sointimaailman ja roolin polyfonisen ajattelun kehityksessä. Phantasm-yhtyeen kolmas kokoelma ”Hyvävireistä consortia” on ryhmitelty vapaiden ”preludimaisten” kappaleiden ja fuugien jatkumoksi. Fuugat on poimittu enimmäkseen Wohltemperiertes Clavierin toisesta osasta. Yksi vaikuttavimpia kokonaisuuksia on WTC II:n preludi ja fuuga f-molli BWV 881, jossa yhtyeen lempeä atakki ja hunajaiseksi kypsynyt sointi tuovat moniäänisyyden harjoitukseen keskustelevaa inhimillisyyttä. Fuugiin johdattavista kappaleista […]
Jules Massenet ym.
Jos uudenvuoden lähetys Wienistä jätti tanssivarpaan vipattamaan, François-Xavier Roth ja hänen Les Siècles -orkesterinsa tarjoavat tilaisuuden sukeltaa 1800-luvun ”Pariisin öihin”, tanssimusiikkiin, joka kaikui oopperasta Folies Bergèren näytöksiin. Bru Zanen esitetekstin kirjoittajat muistuttavat vanhasta sanonnasta, jonka mukaan ”italialaiset laulavat, saksalaiset rukoilevat, mutta ranskalaiset tanssivat”. Se todistetaan nautinnollisella valssien, polkkien ja galoppien kimaralla, jonka tunnetuin numero lienee keisarihovin tanssimusiikin johtaja Émile Waldteufelin valssi Les Patineurs (”Luistelijat”). Näytteet Gounodin Faustista, Delibesin Coppeliasta tai Thomasin Raymondista edustavat korkealentoista balettia, […]
César Franck
César Franckin ainokainen sinfonia mainitaan usein esimerkkinä täysromanttisesta johtoaihetekniikasta, jossa kaikissa kolmessa osassa esiintyvä teema takoo koko teoksesta voittoisan tarinan. Periaate ei ole vaikea ymmärtää tai toteuttaa, mutta silti d-molli-sinfonian levytyksissä ajaudutaan usein jähmeään muodollisuuteen tai lillukanvarsiin kompastuvaan mikrosäätöön. Alain Altinoglu ja Frankfurtin RSO liikuttelevat riuskoja tempojaan vapautuneen suorasukaisesti eivätkä silottele massiivisia sointivyöryjä tai vaskista räimettä. He huomioivat myös hiljaisten taitteiden utuisen mystiikan ja seittimäiset filigraanit, mutta eivät jarruta eteenpäin vetävää liikettä. Tämä on yksi […]
Ludwig van Beethoven
Beethovenin pianokonsertot ovat viime vuosina kiinnostaneet monia pianisteja, ja iloisimpia yllätyksiä on ollut tämä Boris Giltburgin, Vasily Petrenkon ja Liverpoolin Kuninkaallisen filharmonian yhteistyö. Naxos on pitänyt tuotantoarvot korkealla, äänitys on moitteeton ja balanssi Giltburgin heleä-äänisen Fazioli-pianon ja innostuneesti soittavan orkesterin välillä on ollut ihanteellinen. Sitä merkityksellisempi on ollut henkinen tasapaino, jossa venäläissyntyiset taiteilijat – Giltburg asuu Israelissa, Petrenko on asettunut Englantiin – tuntuvat löytävän klassikkoteokset uudelleen. Sarjan viimeisessä osassa toisiaan täydentävät dramaattinen c-molli-konsertto ja runollinen […]
Ernst Toch
Vuosi 1923 tarkoitti Saksassa radiolähetysten käynnistymistä Berliinin Potsdamer Platzilla. Kuten myöhemmin Suomessa uusi media tarvitsi uutta musiikkia, jonka kokoonpanoja aikansa teknologia rajoitti. Saksassa ilmapiiriin vaikutti taannoin päättynyt sota, superinflaatio – ruisleipä maksoi viisi miljardia markkaa – sekä päätään nostavat natsit, jotka epäonnistuivat Münchenissä vallankappauksessaan. Ernst Tochin hilpeän tanssisarjan huilulle, klarinetille, viululle, alttoviululle, kontrabassolle ja lyömäsoittimille he tuomitsivat myöhemmin ”rappiotaiteeksi”. Weimarin tasavallan vapaa henki puhaltaa myös Kurt Weillin Frauentanzissa, keskiaikaisiin minne-runoihin pohjautuvissa haikeissa rakkauslauluissa. Se kaikuu […]
Camilla Nylund
Camilla Nylundille amerikkalaisten viihdelaulut ovat olleet intohimo jo pitkään, ja sen tuloksena on cd- ja dvd-paketti The Great American Songbook. Tätä ohjelmistoa on ensi alkuun vaikea kuvitella aristokraattisen Strauss-sopraanon suuhun, mutta Nylund yllättää tulkintojensa sävykkyydellä. Hän onnistuu karttamaan oopperalaulajan maneerit ja eläytymään Broadway- ja iskelmäklassikoihin täysiverisesti ja musiikilliseen linjaan panostaen, yrittämättäkään matkia Marlene Dietrichiä tai afroamerikkalaisia blueskurkkuja. Jos levyä kuuntelee nämä autenttiset äänet korvissaan, vaikutelma saattaa olla joskus sliipattu, mutta ei tämänkään ohjelmiston tulkintatapa ole […]
Toivo Kuula
Irja Auroora oli 1900-luvun jälkipuolen hienoimpia suomalaisia sopraanoja, jonka taide ei ole saanut aivan sellaista jälkikaikua kuin olisi toivonut. Hänen kansainvälinen uransa keskittyi 1970-luvulle, jolloin hän oli kiinnityksellä Darmstadtin ja Bremenin oopperoissa ja vieraili niin Bayreuthissa (mm. Guntrune Chereaun Ringissä) kuin Salzburgissa. Kotimaa kuitenkin houkutteli takaisin, ja täällä hän teki paljon yhteistyötä pianisti Pentti Koskimiehen kanssa, mistä on dokumentoituna paljon nauhoja Ylelle. Siitä on kuultu levyllä aiemminkin, mutta uusi kattaus sisältää monipuolisen valikoimaan Aurooraa parhaimmillaan. […]