CD-levyt

  Korealaisen musiikin suurmies Isang Yun (1917–1996) asui suurimman osan urastaan Berliinissä, ja tällöin hän oli sangen hyvin esillä länsimaisissa nykymusiikkipiireissä. Säveltäjän kuoleman jälkeen hänen tuotantonsa on jäänyt hieman paitsioon, mikä on sääli, sillä hänen tapansa silloittaa idän ja lännen perinteitä omaperäiseksi tyyliksi on mitä ajankohtaisin. Synnyinmaassaan häntä ei ole unohdettu, ja Tongyeongissa toimii hänen perintöään vaaliva festivaali, instituutti ja orkesteri. Soulin filharmonikkojen uusi levy tulee hyvänä muistutuksena Yunin musiikin voimasta, josta myös orkesterin ylikapellimestari […]

Jean-Efflam Bavouzetin Haydnin pianosonaattien kokonaislevytys tulee kolmentoista vuoden jälkeen maaliin selvänä voittajana. Kerta toisensa jälkeen Bavouzet on todistanut, kuinka Haydnin kekseliäisyys ulottui varhaisimmista myöhäisimpiin teoksiin. Viimeisellä julkaisulla se todistetaan konkreettisesti, kun levyltä löytyvät Haydnin ensimmäinen ja kaksi viimeistä pianosonaattia. Pianosonaatit nro 61–62 ovat tunnustettuja mestariteoksia, mutta divertimentoksi luokiteltu viisiminuuttinen esikoinen viehättää elegantilla yksinkertaisuudellaan. Bavouzet onnistuu aina kaivamaan musiikin inspiraation ja elävöittää patenttikuviotkin. Sonaattien kokonaisuutta ovat pitkin matkaa höystäneet erilliset teokset, joista hilpeä Fantasia C-duuri, herkkä […]

Terhi Dostal on Saksaan asettunut pianisti ja säveltäjä, joka ”Suomalaisissa vaikutelmissaan” tarjoilee sikäläiselle yleisölle yhden poikkileikkauksen suomalaisesta pianotaiteesta. Ilmari Hannikainen oli kosmopoliitti, jonka pianistinen tausta oli toisaalta Venäjällä (Siloti) ja toisaalta Ranskassa (Cortot). Kumpikaan linja ei oikein puhkea kukkaan Dostalin teräksisissä tulkinnoissa, joissa impressionistinen hämy tai vanhan maailman charmi ovat sivuosassa. Sibeliuksen pianoteoksista ovat levylle päätyneet tutut op. 5 Impromptut ja op. 68 Rondinot. Kovanpuoleinen äänitys korostaa nopeissa osissa kulmikkuutta, joka tasaantuu rauhaisammissa kappaleissa. Helvi […]

Yuja Wangin ja Gautier Capuçonin duo ei ole ex tempore -kokoonpano, vaan he ovat soittaneet yhdessä kymmenen vuotta Verbierin festivaaleilta lähtien. Brahmsin sonaatissa he kuitenkin tuntuvat edustavan eri rooleja pikemmin kuin puhaltavat yhteen: pianisti soittaa tyylinsä mukaisesti terävää ja aktiivista satsia, kun sellisti keskittyy lämpimän lyyrisiin repliikkeihin. Tulos on yksityiskohdissaan jännittävä mutta kokonaisuutena sulautumaton. Rahmaninovin sonaatissa duodynamiikka löytyy paremmin: Capuçon aloittaa unelmaisin, hellästi houkuttelevin repliikein ja kiinteyttää siitä sointia ja fraseerausta yhä intohimoisemmaksi, ja Wang […]

Saksin vaaliruhtinaiden hovi Dresdenissä oli 1700-luvun alussa niin hullaantunut italialaiseen barokkiin, että aiheesta kirposi pilkkakirjoituksia. Vuonna 1716 kruununprinssi Friedrich August teki pitkän matkan Venetsiaan mukanaan osa hoviorkesteria, heidän joukossaan viuluvirtuoosi Johann Georg Pisendel. Pisendel oli saanut oppia italialaisbarokista Giuseppe Torellilta, mutta inspiraation kipinä iski, kun hän tapasi Venetsiassa Antonio Vivaldin. Vivaldi sävelsi Pisendelille ainakin kolme viulukonserttoa (RV:t 237, 314 ja 340), ja Naïven levyn muut konsertot ovat Pisendelin kopioimia tai kommentoimia. Pisendel oli aikansa arvostetuin […]

Miloslav Kabelac (1908–1979) on tsekkiläisen musiikin suuri väliinputoaja. Hänen läpimurtonsa osui toisen maailmansodan kynnykselle, sodan jälkeen hän joutui paitsioon, ja Prahan kansannousun 1968 jälkeen hänet pyrittiin tukahduttamaan kokonaan. Kabelacin modernistisesti asennoituvan musiikin kivijalka ovat kahdeksan sinfoniaa, mutta Supraphonin levylle kootut erilliset orkesteriteokset antavat hänen taiteestaan hyvän poikkileikkauksen. Shostakovitsh voi tulla mieleen synkästä draamasta ja sen orkesterinkäsittelystä, mutta Kabelacin teoksista erottuu abstraktimmin strukturoiva ajattelu. Levyn teoksista varhaisin, liki puolituntinen Passacaglia ”Ajan mysteeri” (1957), on monitasoisuudessaan ja […]

Brahmsin sinfonioiden kaltaiset klassikoiden klassikot tuntuvat näinä aikoina vaikeasti lähestyttävältä musiikilta, ellei suuntaudu selkeästi periodityyliseen revisionismiin. Bernard Haitink levytti neljä sinfoniaa ensimmäisen kerran 1970-luvulla Amsterdamin Concertgebouw-orkesterin kanssa, ja tämä viimeinen katsaus syntyi 2004–2005 konserttitaltiointeina Lontoon Sinfoniaorkesterin kanssa. Tuossa ajassa objektiivinen perusnäkemys on vähän jäykistynyt, ja musiikista erottuu enemmän tummia sävyjä. Se kuuluu ensimmäisen sinfonian traagisesta johdannosta, jota Oliver Stone käytti Raakalaiset-elokuvansa avauksessa. Vaikuttavan alun jälkeen nousu finaalin koraalijuhlaan tuntuu retorisemmalta. Myös toisessa ja kolmannessa sinfoniassa […]

Sveitsiläissyntyinen Ludwig Senfl (n. 1486–1542/43) kiinnitettiin poikasopraanona keisari Maximilian I:n hovikapellaan vuonna 1496. Hovisäveltäjäksi Senfl nimitettiin vuonna 1517 opettajansa Heinrich Isaacin kuoleman jälkeen. Senflin urakehitykseen vaikutti hänen veljeilynsä Lutherin protestanttien kanssa. Senfl ei kääntynyt protestanttisuuteen, mutta inkvisitio tutki häntä aiheesta. Ehkä ajat vaikuttivat Senflin tekstivalintoihin, joissa tuntuu kuultavan kiinnostus kansanomaiseen ajatteluun. Suuri osa Senflin n. 250 laulusta on yksinkertaisia maallisia lauluja, mutta joukossa on myös vaativia moniäänisiä kappaleita. Niistä on koottu edustava otos Singer Purin […]

Solistien kuoro” voi herättää arveluttavia mielikuvia laulajistosta, jossa kilpaillaan kaikin keinoin kuulijan huomiosta. Norjalaiskuoron laulu on kuitenkin tunturipuron puhdasta ja Grete Pedersenin johdolla viiltävän kauniisti tasapainotettua. Joululevyllään he luovat vanhan ajan joulutunnelman, jonka kynttilänvaloiseen ja pakkashuuruiseen tunnelmaan Pohjolan asukin on helppo samaistua. Levylle poimitut tututkin joululaulut soivat skandinaavisen maanläheisesti alkaen jousitrion pelimannihenkeen säestämästä Adeste fidelisistä. Samalla tavoin En krybbe var vuggen (Vastasyntynyt Jeesus) tai Deilig i Jorden (Maa on niin kaunis) on sovitettu yhtä aikaa […]

Joulun lähestyessä uhkaa tuttujen joulusävelmien vyöry. Myös suurimuotoisten joulusävellysten kohdalla tuntuvat samat teokset toistuvan tiuhaan, mutta Hänsslerin kuuden levyn boksi muistuttaa, että ohjelmisto on paljon laajempi. Suurin teos on Heinrich von Herzogenbergin (1842–1900) idyllioratorioksi luonnehdittava ”Kristuksen syntymä” (1894), joka levittää tapahtuman Vanhan testamentin ja Luukkaan evankeliumin pohjalta tuttuja ja vähemmän tunnettuja joululauluja lainaavaksi spektaakkeliksi. Brahmsin tukijoihin kuulunut Herzogenberg edustaa täysromantiikkaa herttaisimmillaan, välillä anteliaan makeana. Schützin ”Jouluhistoria” on tutumpi ja toimisi paremmin periodityylisenä esityksenä. Arnold Bruckhorstin […]

Händelin muutamat Italiassa viettämät vuodet muokkasivat hänen barokkityylinsä, johon muutto Englantiin lisäsi uudenlaisen yleisökontaktin. Italiassa Händel työskenteli aristokraattien ja kirkkoruhtinaiden parissa ja sävelsi protestanttisuudestaan huolimatta sujuvasti katolisia motetteja. Niistä kardinaali Colonnan tilaama Salve Regina painottaa rukoilevaa nöyryyttä Neitsyt Marian edessä, mikä ei estä koloratuureja singahtelemasta taivaallisiin korkeuksiin. Julie Rosetilla on piipittävä sopraanoääni, johon välillä kaipaa mehevyyttä, mutta joka kohoaa puhtaana ja ketteränä vaadittuihin sfääreihin. Koen silti levyn sankariksi Leonardo Garcia Alarcónin johtaman Millenium-orkesterin, joka soittaa […]

Henri Duparcin (1848–1933) elämä oli pitkä mutta sävellystuotanto suppea. Hänet muistetaan ennen muuta lauluistaan, joita tässä kokonaislevytyksessä on kuusitoista kappaletta. Noista lauluista noin puolia esitetään säännöllisesti lauluresitaaleissa. ”Surullinen laulu”, ”Matkaankutsu”, ”Ekstaasi”, tai Phidylé ovat tuttuja monen tähtisopraanon ohjelmistosta, mutta kaikki laulut ovat loppuun saakka punnittuja ja hiottuja taideteoksia. Duparcin musiikki seuraa Jean Lahorin, Sully Prudhommen, Théophile Gautierin, Leconte du Lislen ja Charles Baudelairen runoja herkästi ja kunnioittavasti, herkutellen ranskan kielen äänteillä ja sävyillä. Siksi on […]