Hallusinaatioita ja hurmosta
Sebastian Hilli: confluence / divergence, Elogio de la sombra, Paraphrase II. Petri Kumela, kitara, Uusinta Ensemble, joht. József Hárs. Kairos 0015078KAI Sebastian Hilli (s. 1990) on ehtinyt niittää jo rutkasti ansaittua mainetta etenkin palkituilla orkesteriteoksillaan. Itävaltalaisen uuden musiikin levy-yhtiö Kairoksen julkaisulla virtuoottinen Uusinta Ensemble esittelee Hillin hienoja kamariteoksia muutaman vuoden takaa. Viittaukset ja merkitykset kasautuvat komplekseiksi mutta helposti hahmottuviksi, mukaansatempaaviksi maailmoiksi. Hallusinaatiot, hurmos ja mielenkuohut ovat tyypillisiä olotiloja. Vauhtia ja yksityiskohtia riittää, mutta Hillin vahvuus on kyky […]
Bach ja Kurtág kohtaavat
Johann Sebastian Bach: Soolosellosarjat nro 3 & 4. György Kurtág: Kuusi kappaletta kokoelmasta Signs, Games and Messages. Tabea Zimmermann, alttoviulu. Myrios MYR026.Tabea Zimmermann on soittanut vuosikausia Bachin soolosellosarjoja alttoviululla, eikä epäröi hyödyntää modernin soittimen rekisteriä ja klassisen jousen ketteryyttä. Kolmas ja neljäs sarja soivat näissä tulkinnoissa sellotulkintoja nopeampina ja dynaamisempina. Tanssirytmit kimmahtelevat ja kontrapunkti piirtyy vuorenvarmana, vaikka preludeissa jää kaipaamaan sellon syvyysulottuvuutta. Zimmermannin alttoviulutulkinnat kuulostavat astetta luontevammilta ja varmemmilta kuin taannoin Antoine Tamestitin ja Kim […]
Vivaldia veitsen terällä
Naïven monumentaalinen Vivaldin teosten levysarja esittelee viulukonserttojen kahdeksannessa osassa teoksia, jotka liittyvät eri tavoin näyttämötaiteeseen. Kuutta konserttoa erottaa toisistaan ulkoisesti vain sävellaji ja kataloginumero. Se ei ehkä saa vettä herahtamaan kielelle, mutta Vivaldi osoittaa jälleen kerran ennakkoluulot vääriksi. Viulisti Julien Chauvin ja Le Concert de la Loge näyttävät, että nämä konsertot ovat aivan yhtä jännittäviä kuin säveltäjän tunnetummat konsertot. Chauvin on kohtausten taiturillinen diiva, jota ranskalaisorkesteri härhii, yllyttää ja myötäilee herpaantumatta. Musiikki ja esittäjät […]
Schumannia raikkaalla otteella
Schumannin orkesteriteoksissa tuntuu aina olevan käynnissä jonkinlainen pelastusoperaatio, jossa osoitetaan, että säveltäjä osasi käsitellä orkesteria ja muiden sekä hänen oma kritiikkinsä oli perusteetonta. Gardiner levytti teokset aikoinaan periodisoittimin, mutta viimeksi livenä Lontoon sinfoniaorkesterin kanssa. Myös François-Xavier Roth luottaa Gürzenich-orkesterin standardisoittimiin ja konserttitaltiointiin. Ja luonnollisesti hän tulkitsee Schumannin neljännestä sinfoniasta varhaisemman (1841), yhtä aikaa ”Kevät”-sinfonian kanssa syntyneen version. Rothin raikas ote istuu mainiosti nuorekkaisiin sinfonioihin. Tempot ovat reippaita, vibratoa vähän ja vasket rämähtävät iskevällä innolla. […]
Buddhalaisuuden saloissa
Peter Liebersonin (1946–2011) sävellykset ovat jääneet Suomessa yllättävän varjoon. RSO avaa kahdella teoksella säveltäjän maailmaa: The Six Realms liittyy Liebersonin elämänkatsomukseen, kuvaten buddhalaisia jälleensyntymän tasoja, joiden läpi sellosolisti (mainio Anssi Karttunen) vaeltaa, Maailmansuru-avauksesta ensin intensiiviseen helvettiin ja sieltä nälkäisten aaveiden, eläinten, ihmisten ja jumalten maailmoihin. Vaikka konserton harmoninen kieli on vakaan modernia, paistaa sen kerronnallinen selkeys läpi dynamiikan, sointivärien ja melodian keinoin. Yksityiskohdiltaan runsaat osat vaihtuvat yllättävän nopeasti; niitä tekisi mieli kuulostella pidempään, mutta […]
Händeliä ärhäkkäästi
Händelin Vesimusiikin kolme orkesterisarjaa ovat barokin tai minkä tahansa musiikin valloittavimpia luomuksia, svengaavien tanssirytmien ja säkenöivien sointivärien juhlaa. Sointivärit ovat kirkastuneet historiallisia soittimia hyödyntävissä levytyksissä, joita ovat hallinneet englantilaiset periodiyhtyeet. Ilman kapellimestaria soittava Berliinin Vanhan musiikin akatemia tuo Händelin musiikkiin germaanista ärhäkkyyttä ja tiukempaa rytmistä profilointia. Se suorastaan räjäyttää hämähäkinverkot tästä musiikista ja tarjoaa verevän vaihtoehdon brittiorkesterien elegantille, mutta usein pidättyväisemmälle soitolle. Händel oli kotonaan kummassakin kulttuurissa, ja näissä esityksissä tutut menuetit, hornpipet, aariat […]
Asiallista kamarimusiikkia
Paul Hindemith kapinoi romantiikkaa vastaan 1920-luvulla sekä asiallisella objektiivisuudella että rämäpäisellä anarkismilla. Vuosina 1925–27 syntyneet ”kamarimusiikit” – toinen osa Ondinen kokonaislevytystä – kuuluu ensin mainittuun osastoon. Meidän hehkeän hedonistiselle ajallemme tällainen Bauhaus-henkinen käytännöllisyys, saksalaisista marsseista tislattu rytmienergia ja poseeraamaton soitintaituruus voi olla vierasta, mutta on välillä vapauttavaa kuunnella musiikkia, joka vetoaa enemmän korviin ja arkkitehtuuriin kuin tunteisiin. Hindemith syyllistyy hetkittäin patenttiratkaisuihin, mutta hitaissa osissa on myös riipivää kauneutta. Viisiosaisessa viulukonsertossa vimmaisten nopeiden osien ja […]
Savall sähköistää Beethovenin
Beethoven itse näyttää tervehtivän Alia Voxin levykannessa kuulijaa musiikillishistoriallisella viestillä: ”Révolution”. Koronaepidemia sotki Jordi Savallin kokonaislevytyksen, josta ennätettiin julkaista viisi ensimmäistä sinfoniaa. Keskeneräisenäkin kyseessä on juhlavuotta ryhdistävä, rikas ja elinvoimainen kokonaisuus, jossa Beethoven haastaa perinteen ja katsoo tulevaisuuteen. Le Concert des Nations -orkesteri on laajennettu ammattiopiskelijoilla yli 50:een soittajaan, joiden into ja energia on käsin kosketeltavaa. Nämä ovat perioditulkintoja, joissa kovakapulaiset patarummut paukkuvat ja venttiilittömät vasket törähtelevät. Savall antaa Eroica-sinfonialle sotaisaa pauhua, mutta raivaa […]
Suzukin laimea Bach
Masato Suzuki on perinyt isältään Masaakilta klaveristintaitonsa ja Japanin Bach-kollegion, jotka BIS yhdistää uudella Bachin cembalokonserttojen kokonaislevytyksellään. Couchet-cembaloa soittavan Suzukin ja Bach-kollegion kamarimusiikillinen ote on perusteltu ja tasapainoinen. Lopputulos on ulkoisesti moitteeton, mutta muistuttaa nykyisin liian usein kohdattavia esityksiä, joiden pääpaino on siinä, mitä ei tehdä – ei virheitä, ei mitään liikaa, ja riskejä ei oteta lainkaan. Koska Bach muokkasi cembalokonserttonsa varhaisemmista teoksista, tuntuu oikeutetulta rekonstruoida niiden jatkoksi uusi teos, kantaattiin nro 35 pohjautuva […]
Sopraano tulee hulluksi
Portraits de la folie. Destouches, Marais, Campra, Purcell, Händel, Keiser, Heinichen, Eccles, Rebel. Stéphanie d’Oustrac, mezzosopraano, Ensemble Amarillis, johtajana Heloïse Gaillard. Harmonia mundi HMM 902646. Barokki diagnosoi hulluuden häiriökäyttäytymiseksi, jota musiikissa henkilöivät symboliset naishahmot. Hulluus pyrittiin eristämään sitä varten keksittyihin laitoksiin, mutta se herätti myös tirkistelevää mielenkiintoa siinä missä julkiset teloitukset. Mezzosopraano Stéphanie d’Oustracin levyllä hulluuskohtauksia voi tarkkailla turvaetäisyyden päästä, mutta kyse on myös hulluuden varjolla esitetyistä radikaaleista käsityksistä mm. naisen asemasta. d’Oustrac on levyttänyt […]
Vanhaa musiikkia Portugalista
Duarte Lobo: Missa Sancta Maria, Missa Elisabeth Zachariae, Audivi vocem de cacio, Alma redemptoris mater, kahdeksan jouluresponsoriota. Cupertinos, johtajana Luis Toscano. Hyperion CDA68306. Löytöretket ja siirtomaat saivat 1500-luvun lopulla myös portugalilaisen säveltaiteen kukoistamaan. Manuel Cardoson ja Felipe de Magalhãesin rinnalla Duarte Lobosta (n. 1565-1646) tuli portugalilaisen polyfonian mestari, jonka kahdeksanääninen Requiem löytyy useammaltakin levyltä. Vuonna 2009 perustettu kymmenhenkinen Cupertinos-yhtye voitti viime vuonna Cardoso-levyllään Gramophone-palkinnon. Seuraavalle levylleen heleä-ääniset portugalilaislaulajat ovat valinneet Lobon harvinaisempia teoksia. Ensi kertaa […]
Toivolla kidutettu vanki
Luigi Dallapiccola: Il Prigioniero, Prima seria dei cori di Michelangelo Buonarotti, Estate. Ana Maria Chiuri (Äiti), Michael Nagy (Vanki), Stephan Rüdamer (Vartija, Kuulustelija), Adam Riis (I pappi), Steffen Bruun (II pappi), Tanskan Kansallinen kuoro, Tanskan Kansallinen sinfoniaorkesteri, johtajana Gianandrea Noseda. Chandos CHSA 5276. Luigi Dallapiccolan (1904-1975) Vanki (Il Prigioniero, 1948) kuuluu 1900-luvun oopperataiteen virstanpylväisiin. Säveltäjän muokkaama tarina toivolla kidutettavasta Vangista on yhtä ajankohtainen nyt kuin 70 vuotta sitten ja yhtä tehokas on sen jännitystä kiristävä […]