CD-levyt

Pietari Inkinen on levyttänyt Dvořákin sinfonioita Saarbrückenissä ja Kaiserslauternissa toimivan Saksan radion filharmonian kanssa, joka tunnettiin aiemmin Lounais-Saksan radion eli SWR:n sinfoniaorkesterina. Saksalaiset radio-orkesterit ovat viime vuosina kehittyneet suorituskykyisiksi ja soinniltaan kultivoituneiksi yhtyeiksi. Seitsemäs ja kahdeksas sinfonia kuuluvat Dvořákin suosituimpiin ja saavat Inkiseltä ja orkesterilta innostuneet tulkinnat, jotka konsertissa kuultuna saisivat repäisevät aplodit. Etenkin seitsemäs sinfonia sytyttää Inkisen ja orkesterin ruudikkaaseen mollidraamaan. Avausosa onnistuu olemaan majesteetillinen juuttumatta telineisiinsä, ja furiantti-scherzossa ja finaalissa iskevät slaavilaiset rytmit […]

Bach aloitti uransa Leipzigin Tuomas-kirkon kanttorina vuonna 1723, ja tapahtuman 300-vuotismuistoksi Hans-Christoph Rademann ja Stuttgartin Gaechinger Cantorey aloittivat levysarjan, joka tulee käsittämään (ainakin) kaikki Bachin ensimmäisenä toimintavuotenaan säveltämät kantaatit. Gaechinger Cantorey levytti aikoinaan kaikki Bachin kantaatit Helmuth Rillingin johdolla, mutta nyt orkesteri on aseistettu periodisoittimin ja Silbermann-urkujen ja cembalojen kopioilla. Rademannilla on käytössään viimeisimmän Bach-edition (BWV3) nuotit, mutta lopputuloksessa suurinta vaikutusta ei tee tarkka taustatyö vaan esityksien lämpö ja elävyys. Tuplalevyn viisi kantaattia ovat ensimmäiset, […]

Elisabeth Jacquet de la Guerren (1669–1729) Ovidiuksen Metamorfooseihin perustuva Céphale et Procris oli vuonna 1694 ensimmäinen naisen julkaisema ooppera. Se sai aikanaan laimean vastaanoton, ja nykyäänkin on muistutettu Joseph-François Duché de Vancyn libreton sekavuuksista. Tarina, jossa otsikon rakastavaisten tietä toistensa syliin piinaavat kierot kilpakosijat, ei ole uusi tai yllättävä. De la Guerre vuodattaa kuitenkin poikkeuksellista herkkyyttä Lullyn patentoimaan ranskalaiseen oopperatyyliin. De la Guerre tunnetaan parhaiten taidokkaasta soitinmusiikistaan, ja oopperassa se kuuluu nasevina orkesterinumeroina ja lauluosuuksien […]

Kroatialaiseen aristokraattiperheeseen syntynyt kreivitär Dora Pejačević (1885-1923) astui esiin historian varjoista myöhäisromanttisella sinfoniallaan (1916-20), jonka Radion sinfoniaorkesteri esitti viime tammikuussa. Vaikka Pejačević arvosteli aatelisia etuoikeuksia ja halveksi pokerin- ja bridgenpeluuseen keskittyvää yläluokkaa, asema takasi hänelle myös ensiluokkaisen koulutuksen ja itsevarmuutta. Tämä taas sai aikalaiset luonnehtimaan häntä säveltäjänä ”naiseksi, jolla on miehen sielu”, koska musiikista huokuvaa voimakastahtoisuutta ei haluttu mieltää naisen ominaisuudeksi. Brilliant Classicsin levylle kokoamat kamariteokset kertovat synnytyksen jälkeisiin komplikaatioihin kuolleen säveltäjän kehityksestä romantiikan valtavirrasta […]

Monet säveltäjät ovat kohdelleet alttoviulua lähinnä takapotkujen ja harmonian väliäänien tuottajana, mutta Mozartin päivistä lähtien on löytynyt myös niitä, jotka ovat tavoittaneet soittimen sielun ja soinnin. 1900-luvun alkupuolella englantilainen Lionel Tertis kirkasti soitollaan ja opetuksellaan alttoviulun identiteettiä, mistä levyn kappaleet ovat osaltaan todisteina. York Bowen (1884–1961) sävelsi alttoviulusonaattinsa Tertisille, ja alttoviulisti ja säveltäjä Rebecca Clarke (1886–1979) oli hänen oppilaansa. Bowenia luonnehdittiin aikoinaan ”Englannin Rahmaninoviksi”, mitä vahvistaa vuonna 1905 valmistuneen ensimmäisen alttoviulusonaatin impulsiivinen romanttisuus ja soittimellinen […]

Gabriel Prokofiev (s. 1975) on englantilainen tuottaja, DJ ja elektroakustisen musiikin säveltäjä, jonka musiikilliset juuret ovat 1990-luvun tanssimusiikissa. Biologiset juuret ovat taidemusiikissa, sillä hänen isoisänsä oli Sergei Prokofjev. Gabriel on kuitenkin pysytellyt loitolla vaarinperinnöstä, vaikka onkin 2000-luvulla suunnannut mielenkiintoaan yhä enemmän klassiseen musiikkiin. Verbier-festivaalin tilaama Pastoral 21 on yksi näiden pyrintöjen hedelmistä, kriittinen kommentti siihen, miten taidemusiikin maailma on kirjaimellisesti muuttunut ja miten menneille ihanteille on käynyt nykymaailmassa. Teollistuminen, kaupungistuminen ja ilmastonmuutos tunkeutuvat beethovenilaiseen maisemaan […]

Onkohan liioiteltua väittää, että harmonikasta on tullut 2000-luvun suomalaisessa taidemusiikissa jonkinmoinen muotisoitin? Ainakin maa kuhisee ensiluokkaisia harmonikkataiteilijoita, ja monet säveltäjät ovat harmonikan kautta onnistuneet löytämään uuden saundimaailman. Matti Rantanen muistuttaa levylehdykässä harmonikan 200-vuotisesta historiasta, mutta taidemusiikin soittimena se on asenteita tuulettanut tulokas. Minna Leinosen Vyöryssä (Avalanche, 2021) harmonikasta ja orkesterista syntyy kaoottista voimaa, joka rinnastuu teoksen syntyajan yhteiskunnallisiin ristiriitoihin ja sekasortoon. Harmonikka näyttää musiikissa dramaattisen voimansa, minkä vuoksi se on joskus leimattu ”pirun keuhkoiksi”. Aulis […]

Sibeliuksen musiikkia tulkitaan nykyisin enimmäkseen suomalaiskapellimestarien voimin ja kohtalaisen samanmielisistä lähtökohdista. Santtu-Matias Rouvali etsii Sibelius-levytyksissään uusia näkökulmia, ja se on useimmiten virkistävää. Neljäs sinfonia ei ole hänen käsissään pelkkä synkän itsetutkiskelun monoliitti vaan avautuu ensimmäisessä osassa yllättävän idyllisiin näkyihin. Scherzoa hallitsee nokkela kisailu, ja vaaran tuntu vain välähtää lopussa. Adagio kuulostaa eniten sarjalta erillisiä kohtauksia vaikka yhdistää voimat komeaan nousuun. Tempot vaihtelevat paljon myös energisessä finaalissa, jossa moniselitteisistä päätöstahdeista ei selvitä ilman reippaita levennyksiä. Göteborgin […]

Helsingin kaupunginorkesteri on kantaesittänyt suuren osan Sibeliuksen sävellyksistä, mutta on vaikea sanoa, kuinka paljon pitkästä perinteestä on tihkunut hiljaista tietoa. Tämä valikoima säveltäjän varhaisempaa tuotantoa kertoo, että liikutaan tutuissa maisemissa, joita pyritään raikastamaan objektiivisella otteella. Niinpä Karelia-sarjassa painopiste osuu hienovaraisesti eriteltyyn menuettiin ja ääriosista on siivottu takavuosien nationalistinen kalske. Varhaisteokseksi on laskettava myös alun perin mieskuorolle sävelletty Rakastava-sarja Kantelettaren runoihin, vaikka jousiversio syntyi viisitoista vuotta myöhemmin. Runoista huokuu kansanomaista eroottisuutta, mutta Susanna Mälkin tulkinta korostaa […]

Tämä valikoima Kaija Saariahon musiikkia on koottu Ranskan radion konserteista, joissa Radion filharmonista orkesteria johtavat Ernest Martinez-Izquierdo, Hannu Lintu ja Olari Elts. Nykymusiikkia esitetään usein toteavan objektiivisesti, mutta konserttitilanne tuo teoksista esiin tunnetta ja tulkintaa, joka painottaa Saariahon taiteen mystisiä ulottuvuuksia. Ei liene epäselvää, että urut olivat Saariaholle tärkeä soitin, ja Maan varjoissa (2013) urut ovat tasaveroinen vastinpari suurelle orkesterille. Molemmat hakeutuvat eri suunnista kohti harmonista ja musiikillista yhteyttä, ja kamppailu on enemmän henkistä painia […]

Laura Hynnisen Ratsut kopsuttavat avausraidalla välittömästi edellisen, menestyksekkään Otilia-levyn jatkoksi. Harpunsoiton, omaäänisen laulun, rajattujen tekstien ja harkittujen tehosteiden yhdistelmä tavoittaa jälleen maagisen arjen, elämän pienistä paloista koostuvan suuren todellisuuden. Yhtä persoonallisesti musiikissa yhdistyvät tekninen viimeistely ja naivistinen vilpittömyys, jolla hevoset, koirat, auringon lämpö ja veden liplatus kohdataan ennakkoluulottomasti. Hynnisen taide on sukua tajunnanvirtaiselle modernismille, mutta sen tavoitteena ei ole niinkään kontrollin puutteesta haltioituva vapauden tunne kuin yksityiskohtiin pureutuva tarkkuus. Se antaa musiikille jäntevän profiilin ja […]

Tashkentissa syntynyt Bezhod Abduraimov on jo jonkin aikaa kolkutellut pianistisia tähtiportteja ja tullut tunnetuksi mm. Prokofjevin musiikin tulkkina. Levytyksissään hän on esiintynyt edukseen romanttisen kantaohjelmiston parissa, varmaotteisena virtuoosina, jonka tulkinnoista on jäänyt kaipaamaan persoonallista silausta. Prokofjevin kymmenen pianosovitusta Romeon ja Julian balettimusiikista kertovat Abduraimovin hallitsevan säveltäjän graafisen, mutta runollisesti herkän tyylin. Tanssivat rytmit kimmahtavat napakasti, vaikka sukuvihan purkaukset voisivat olla pelottavampiakin. Päätöskohtaus, Romeo ja Julia ennen eroamistaan, on riipivän suloinen. Levyn hienoin kokonaisuus on uzbekkisäveltäjä […]