CD-levyt

Leos Janacekin kaksi jousikvartettoa näyttäytyvät usein impulsiivisten tunteiden temmellyskenttinä. Tottahan Tolstoin Kreutzer-sonaatin mustasukkaisuuden leimahduksia peilaava ensimmäinen ja vanhan säveltäjän Intiimejä kirjeitä nuorelle rakastetulle lähettävä toinen jousikvartetto lainehtivat suurissa tunteissa, epäilyksissä ja kiihkeissä onnen hetkissä. Mutta viime vuosina se on usein johtanut tehosteiseen soittoon, jossa kähisevät sul ponticellot ja piiskana sivaltavat purkaukset jyräävät alleen kaiken muun. Escher-kvartetilla on enemmän malttia ja dramaattiset käänteet tekevät suuremman vaikutuksen kasvaessaan luontevasti teosten tekstuurista. Tsekkiläisillä yhtyeillä on Janacekin musiikissa kotikenttäetu, […]

John Storgårds on levyttänyt BBC:n filharmonikoiden kanssa Shostakovitshin sinfonioita ja viimeisen julkaisun perusteella hän saa enemmän irti kuolemasta kuin kumouksesta. Shostakovitshin neljästoista sinfonia on samalla laulusarja bassolle, sopraanolle ja kamariorkesterille Lorcan, Apollinairen, Küchelbeckerin ja Rilken runoihin venäjäksi. Aiheena on kuolema, eikä näköpiirissä ole lohdutusta tai pelastusta. Säveltäjän tylyllä näkemyksellä oli Neuvostoliitossa perusteensa, mutta se ei ole menettänyt ajankohtaisuuttaan. Itsemurhaan vuonna 1941 päätyneen Marina Tsvetajevan runot luotaavat venäläistä kohtaloajatusta intiimimmin, mutta Shostakovitsh on viimeisiin kuuluvassa sävellyksessään […]

90-vuotiaaksi viime vuonna yltänyt tanskalainen Per Nørgård on pohjoismaisten säveltäjien elinvoimainen Grand Old Man. Hänen myöhäisteoksensa ovat avautuneet yhä runollisempiin maisemiin, menettämättä modernistista ryhtiään. Hän on säilynyt avoimena kaikelle uudelle, josta hyvänä esimerkkinä on vuonna 2015 valmistuneet Kolme yöllistä osaa viululle, sellolle ja orkesterille. Teos on Nørgårdin ja sellisti Jakob Kullbergin yhteisprojekti, joka pohjautuu Nørgårdin alttoviulukonserton Remembering Childin (1986) materiaaliin. Sooloistaan huolimatta teos ei ole konsertto, vaan häilyvien yökuvien houkutteleva triptyykki. Nørgårdin musiikki istuu John […]

Carl Nielsenin viulukonsertossa on maanläheisen pelimannisoiton poltetta ilman kansanmusiikkiviitteitä. Teoksen villit piirteet saavat jotkut solistit teutaroimaan kuin Viikin lehmät kevätlaitumella, mutta James Ehnes tuo tulkintaansa klassista selkeyttä, hukkaamatta konserton persoonallista särmää. Tuo valppaus nostaa esiin yksityiskohtia ja ajatuskulkuja, jotka ronskimmin ottein jäävät piiloon. Nielsenin viulukonsertto on viime vuosina noussut 1900-luvun keskeisten konserttojen joukkoon, ja tässä levytyksessä myös Bergenin filharmonikkojen ruuti on kuivaa. Ruutia on ladattu vielä enemmän Nielsenin neljänteen sinfoniaan, lisänimeltään ”Sammumaton”. Sekin on osoittautunut […]

Vuoret ja tähdet ovat mahtavia, mutta niistä ei aina synny omaperäisiä taiteellisia oivalluksia. Olivier Messiaen vieraili vuonna 1973 USA:n Utahissa ja katsoi ainutkertaisella tavalla Kanjoneista tähtiin (1974). Kolmiosainen ja puolitoistatuntinen Des canyons aux étoiles solisteille ja orkestereille on monella tapaa erikoinen orkesterinäytös. Pianosoolot, käyrätorvikutsut, kilisevät lyömäsoittimet ja kujertavat linnunlauluaiheet kuuluvat Messiaenin peruskalustoon, mutta tässä niistä syntyy uljas maallinen näytelmä, jolla on myös säveltäjälle tärkeä hengellinen ulottuvuus. Utahin sinfonikoille Grand Canyon ei ole postikorttimaisema vaan monumentaalinen […]

Mahlerin yhdeksättä ja viimeistä valmistunutta sinfoniaa on usein lähestytty jäähyväisinä julmalle maailmalle, vaikka kymmenennessä sinfoniassa oli luvassa vielä jatkoa. Yhdeksäs sinfonia on pikemmin sydänsairaan säveltäjän komein toteutus hänen ideastaan sinfoniasta, jonka tulee sisältää koko maailma. Teoksen tulkinnat ovat jakaantuneet hyvinkin emotionaalisiin, mutta samalla ahtaammin rajattuihin sekä etenkin viime vuosina objektiivisesti toteaviin näkemyksiin. Osmo Vänskä ja Minnesotan orkesteri eivät oikeastaan kuulu kumpaankaan leiriin. Vänskä ja minnesotalaiset soittavat orkesterikirjallisuuden vaativimpiin kuuluvan teoksen hivelevän tarkasti, mutta samalla elävästi […]

Kesäaurinko paistaa ja siniristiliput liehuvat Oulun Sinfonian suomalaisissa alkusoitoissa. Englantilaisen levy-yhtiön tarkoituksena on tuoda esiin Sibeliuksen varjossa säveltäneitä kansallisromantikoita, mutta suomalaisiin korviin musiikki kajahtaa nostalgisena muistona yhtenäiskulttuurin kultaisilta vuosilta. Sibelius on itse edustettuna Karelia-alkusoitollaan, mutta levyn ansiona ovat harvinaisuudet, kuten Järnefeltin Ouverture lyrique ja veikeä Preludium, Mielckin Dramaattinen alkusoitto, Palmgrenin lyhyt Tuhkimo-preludi, sekä Kajanuksen myöhäinen (1926) ja hiukan hajanainen Sinfoninen alkusoitto. Teokset kulkevat toisinaan tallattuja polkuja, mutta aina kauniissa kansallismaisemissa. Melartinin Prinsessa Ruususen alkusoitto kuulostaa […]

Kalevi Aho on suomalaisen säveltaiteen nestorimestari, joka saattaa tuotteliaisuudellaan monet nuoremmat säveltäjät häpeään. Ahkeruus on hyve sinänsä, mutta Aho ei perusta kymmeniä konserttojaan samalle kaavalle, vaan etsii jokaiselle soolosoittimelle oman sointimaailman ja rakenneratkaisut. BIS:n levyn konserttokolmikko tarjoaa hyvin erilaiset teokset hyvin erilaisine soolosoittimineen. Eero Saunamäki hallinnoi nokkahuilukonsertossa (2020) viittä erikokoista soitinta sopraniinosta kontrabassonokkahuiluun. Niiden vaihtelevista rekistereistä ja harkiten käytetystä kamariorkesterista syntyy salaperäinen, toisinaan takemitsumaista impressionismia muistuttava sointimaailma. Tenorisaksofoni on tyystin eri eläin, semminkin kun solistina […]

Viime aikoina on ilmestynyt liedlevyjä, joissa on ollut pientä toivomisen varaa. Sitten tulevat Florian Boesch ja Malcolm Martineau, jotka saavat vain huokailemaan ihastuksesta. Laulutekniikkaan ja lausuntaan liittyvät huolet on pyyhitty pois: tämä on soivaa puhetta, romanttista runolaulua, jonka esittäjät mieluummin kertovat tarinaa kuin suorittavat nuotteja. Schumannin Dichterliebe on liedkirjallisuuden kiistattomimpia klassikkoja, joka Boeschin ja Martineaun tulkintana kuulostaa tuoreelta ja elävältä kuin laulujen syntyhetkellä. Ihaillen kuuntelee, kuinka Boesch muuntelee äänensävyjään laulusta toiseen ja välillä laulujen sisällä. […]

Agnes Tschetschulin (1859–1942), Ida Moberg (1859–1947), Minna von Knorring (1846–1918), Betzy Holmberg (1860–1900), salanimellä N. Lago säveltänyt Laura Netzel (1839–1927) sekä Ingeborg von Bronsart (1840–1913) ovat ”toisia” suomalaisia tai suomalaistaustaisia viulusäveltäjiä, joista historiankirjat ovat olleet hiljaa. He edustavat Simone de Beauvoirin ”toista sukupuolta” eli naisia. Sen lisäksi yhteistä näyttäisi olevan säätyläinen tausta ja kosmopoliittinen elämä. Pienimuotoisissa viuluteoksissaan he liikkuvat vapautuneesti romanttisessa tyylissä ja käsittelevät taiturillisesti soolosoitintaan. Kaikki kappaleet ovat ammattitaitoisesti viimeisteltyjä ja musiikillisesti mieleenpainuvia, eli […]

Iiro Rantala matkasi viime helmikuussa Berliinistä Venetsiaan yhdessä kaupungin filharmonikoiden yhdeksänhenkisen yhtyeen kanssa. Livetaltionti Venetsia-teemaisesta konserttikokonaisuudesta liikkuu ketterästi kaupungin historiassa ja sulauttaa kaiken elämänmyönteiseksi musiikiksi, jossa huumori kukkii kappaleiden taustoissa. Niinpä gondoliajelu Pyhän Markuksen aukiolle kertoo ruotsalaisperheestä, joka tunnistaa paikan Bond-elokuvista. Romeo ja Steve sommittelee jenkkarytmejä Djagilevin ideaan gaybaletista. Monteverdi näyttäytyy 1600-luvun valssiaallon nostattajana, ja Sibelius siemailee grappaa, eikä tunnetusti osaa kertoa Ainolle, milloin hän palaa, ”koska olen säveltäjä, en ennustaja”. Rantalan ideat ovat yhtä […]

Marin Maraisin viides gambakirja ilmestyi vuonna 1725, kolme vuotta ennen säveltäjän kuolemaa. Julkaisu sisälsi seitsemän suurta sarjaa (a, A, F, D, g, G, e), joissa perinteisiä tanssiosia seurasi laaja joukko vaikeusasteeltaan kiristyviä karakterikappaleita. Näin se tyydytti sekä harrastajien että pidemmälle ehtineiden gambistien tarpeita, mutta samalla syntyi myös poikkileikkaus ranskalaisen barokin viime kukinnosta. Eläköitynyt Marais sai mainetta kukkien viljelyllä ja puutarhanhoidolla, ja samalla huolella hän vaali myöhäisiä sävellyksiään. Francois Joubert-Caillet saapuu voittajana maaliin pitkän levytysprojektin viimeisessä […]