CD-levyt

György Ligeti (1923–2006) on kuoltuaan liittynyt kanonisoitujen säveltäjien joukkoon. Hänen nyrjähtänyt modernisminsa tuntuu tavoittavan suuren yleisön, ja lähes kaikki hänen teoksensa esiintyvät konserttiohjelmistossa. Vuosina 1985–2001 syntyneitä ja kolmena kirjana julkaistuja yhteensä kahdeksaatoista pianoetydiä soisi silti kuultavan useammin. Epäilemättä sitä on hidastanut kappaleiden pirullinen virtuoosisuus, kirjaimellisesti L’Escalier du diablessa. “Hyvin muotoillun pianoteoksen tulee tuottaa fyysistä nautintoa”, kirjoitti Ligeti tarkoittaen varmaan kuulijaa. Ligetin etydit ovat yhtä aikaa otsikkonsa velvoittamia taiturinumeroita mutta samalla hypnoottisia (Noidan oppipoika), huimaavia (Vertige) […]

Carl Philipp Emanuel Bach ei ole unohdettu mestari, mutta silti hänen todellinen laatunsa on ymmärretty vasta viime vuosina. Hänen duosonaattejaan ei kuule kovin usein, ja Rachel Podger ja Kristian Bezuidenhout ovat koonneet niistä valikoiman, joka kertoo lajin kehityksestä 1700-luvulla. Teostyypin ohella välineet kehittyivät, ja Bezuidenhout soittaa vuoroin Walter & Sohnin mukaan rakennettua fortepianoa ja vuoroin Pascal Taskinin malliin rakennettua cembaloa. Teoksista varhaisin on barokkinen g-molli-sonaatti H. 542.5, jota on arveltu isä- ja poika-Bachin yhdessä laatimaksi. […]

Vanhan testamentin sankareista Jobin elämä ei sujunut kuin tanssi, mutta siitä huolimatta Ralph Vaughan Williams sävelsi hänen tarinansa pohjalta liki 50-minuuttisen tanssiteoksen. Vaughan Williamsin Masque for dancing (1931) ei perustu suoraan Raamattuun vaan William Blaken koettelemusten pohjalta tekemiin maalauksiin. Andrew Manze ansaitsi kannuksensa periodityyliä edustavana barokkiviulistina, mutta kapellimestarina hän on niittänyt mainetta Vaughan Williamsin parissa. Jobissa on viitteitä englantilaiseen barokkiin ja kansanmusiikkiin, vaikka parhaat sävelmät ovat kirjaimellisesti paholaisella. Folkloristinen heräte kuuluu myös puolta lyhyemmässä Old […]

“Konserton otsikko, ’tasapainoton epätasapaino’, viittaa toisaalta sävellysprosessin luonteeseen ja toisaalta siitä seuraavan muodon monikerroksisuuteen. Teokselle on ominaista suuri tiheys, sillä musiikissa ei esiinny juuri lainkaan variantteja ja vielä vähemmän jaksojen toistoja. Enemmän on kyse kaiken aikaa syntyvästä uudesta materiaalista, josta seuraa eri karakterien tiivis pakkautuminen pieneen tilaan.” Sveitsiläisen Dieter Ammanin (s. 1962) esittelyistä ei aina ole hirveästi apua, mutta hänen viulukonserttonsa (2013) edustaa rikasta ja kekseliästä modernismia. Simone Zgraggen soittaa Caroline Widmanille omistetun konserton suvereenisti, […]

Elysionin kentillä saivat jumalten suosikit tepastella kuolemansa jälkeen onnellisina ja ikuisesti nuorina. Schubertin liedeissä tuo ihanne soi käsin kosketeltavana mutta samalla kuoleman varjostamana. Sopraano Carolyn Sampsonin ja veteraanipianisti Joseph Middletonin levyllä vaikuttavimpia kurotuksia ovat Goethen runoihin sommitellut laulut. Ganymedissä luonto kannustaa sankaria yhä uusiin korkeuksiin, Der Musensohnissa luonnon harmonia leviää ihmisten keskuuteen, ja An den Mondissa kuunvalo valaisee jälkiä rakastetusta. Muissakin runoissa seikkailevat romantiikan avainsymbolit, yö (Nacht und Träume, Wiegenlied, Der liebliche Stern, Die Sterne) […]

Jordi Savall levytti Mozartin Requiemin kolmisenkymmentä vuotta sitten, mutta ote on siitä tiukentunut, tempot nopeutuneet ja draama jännittynyt. Kuoleman kanssa ei tehdä kompromisseja, eikä sitä kosiskella romanttisella sentimentaalisuudella. Tunnetta tulkinnasta ei silti puutu. Periodisoittajiensa ja 24-henkisen kuoronsa kanssa Savall käy synkkää totuutta päin Introituksessa, jossa matavan surun sijaan painottuu synkeä kohtalokkuus. Dies irae, Rex tremendae ja Confutatis soivat tavallista ankarampina. Sovinnontarjoukset ja avunpyynnöt liikuttavat mutta ovat alistuneita – Lacrimosa ei laahaa. Nuorekas solistikvartetti on aiempaa […]

Hildegard Bingeniläinen (1098–1179) ehti moneen. Nykyajan näkökulmasta säveltäminen, luostarin johtaminen, luonnon historian tutkiminen, parantaminen, ennustukset ja diplomatia vaikuttavat multitaskaukselta, mutta keskiajan näkökulmasta ne olivat yhtä ja samaa projektia: kilvoittelua kohti Jumalaa. Hildegardin musiikki pohjautuu gregoriaaniseen lauluun, mutta etenee siitä laajojen intervallien ja ambituksen vapaasti liiteleviksi melodioiksi, joita eivät kahlitse pulssit tai tahtiviivat. Säestyksetön yksinlaulu edellyttää täydellistä äänen, tekstin ja fraseerauksen hallintaa, johon Hildegardkin tarvitsi ammattimaisia laulajia. Grace Davidsonin laulu kaartuu rauhoittavan puhtaana ja katkeamattomana virtana […]

Frederic Rzewski (1938–2021) nousi maailmankuuluksi järeillä pianomuunnelmilla vallankumouslaulusta Yhtenäistä kansaa ei voi voittaa (1975), jotka ovat levyttäneet muiden muassa Marc-André Hamelin ja Igor Levit. Samalla Rzewskistä tuli USA:ssa yksi 1960–70-lukujen radikalismin lipunkantajista. Voi tuntua yllättävältä, että hänen opettajiaan olivat Princetonin yliopiston akateemikot, kuten Roger Sessions, Elliott Carter ja Milton Babbit. Suuri osa Rzewskin musiikista on yhdistelmä tiukkaa modernismia ja tehokasta suoraviivaisuutta. Hän oli myös ensiluokkainen pianisti, joka levytti omien teostensa ohella mm. Stockhausenia ja Anthony […]

Amerikkalaisen Yarlungin intohimona ovat äänentallennuksen uskollisuus sekä erilaisia säveltäjiä ja tyylejä yhdistelevät resitaalilevyt. Pekka Kuusiston ja Joonas Ahosen levyn ”Symmetria Pariolla” viitataan maailmakaikkeuden syntyyn, josta musiikinkin moninaisuus kumpuaa. Yhdeksän sävellyksen joukosta monet liittyvät teemaan alkaen alkuräjähdyksestä (Assad), islamilaisten suufien (Sanlikol), joruba-kansan (Mabuchi), tai veda-hymnien (Kej) syntymyytteihin. Adam Gilbertin Triptyykki tyylittelee renessanssin maailmankuvalla ja tutulla Folia-teemalla. Suomalaisen Cecilia Damströmin hääkappaleeksi säveltämä Cura yhdistää ankaraan marssiin runollisia tuokioita, joissa Kuusisto väläyttää jälleen vihellystaitoaan. Yhdeksän teoksen ”Creationiin” kuuluu […]

Venäjänjuutalainen mutta pitkään lännessä vaikuttanut Lera Auerbach (s. 1974) suoritti opintonsa loppuun New Yorkin Juilliard-koulussa. Slaavilaisen perinteen kautta Auerbachin teoksista tulvii runollisia näkyjä, jotka soivat surua ja menetystä, ironiaa ja kiihkoa, sekä muistoja kadonneesta kauneudesta. Tyyliä voisi luonnehtia ”postschnittkeläiseksi”, mutta Auerbachin ote on kevyempi ja raastavimpia johtopäätöksiä karttava. Preludeja hän on säveltänyt pianolle, sellolle ja pianolle, sekä tässä Christine Bernstedin ja Ramez Mhaannan taiten levyttämät 24 preludia viululle ja pianolle (1999). Sävellajisuunnitelman esimerkki tulee Chopinin […]

Telemann palveli 1700-luvun alussa kreivi von Promnitzin hovissa Soraussa ja ihastui puolalaiseen tai tarkemmin Krakovan eteläpuolisten slovakkien kansanmusiikkiin. Muistelmissaan Telemann kirjoitti kansanmusiikin ”barbaarisesta kauneudesta”, joka on myös Saint-Julienin muusikoiden ja erilaisia puhaltimia soittavan Francois Lazarevitchin Telemann-näytteiden otsikko. Ranskalaissoittajat käyvät suoraan asiaan soittamalla eksoottisia katkelmia Telemannin teoksista. Niiden vaikutusta on tehostettu erilaisilla kansansoittimilla, kuten cimbalomilla, kornamusa-puhaltimella tai baraban-rummulla, joita säveltäjä ei ole kirjannut nuotteihinsa. Barokin taidemusiikki oli lähtökohtaisesti ylimystön hanke, eikä kiinnostus rahvaan soitteisiin silotellut säätyeroja. […]

Santtu conducts Strauss” ilmoittaa Signumin tuplalevy tuttavallisesti. ”Aloitimme isosti”, toteaa Rouvali Philharmonia-orkesterin ylikapellimestarin pestinsä käynnistyksestä syksyllä 2021. Koronan jälkeinen aika aloitettiin Richard Straussin järeillä orkesterispektaakkeleilla. Konserttitaltioinneissa Royal Festival Hallista on hetkittäistä horjahtelua, jota kompensoi pursuava into ja vahva draaman taju. Alppisinfonia kohoaa erityisen korkealle, vaikka metsästäjät käyrätorvineen (ja oletettuine aseineen) on päästetty lähietäisyydelle. Also sprach Zarathustran Auringonnousu ei ole kaikkein ponnekkaimpia, mutta jatko vyöryy vakuuttavasti. Rouvalin katse on kohdistettu eteenpäin, eikä monumentaalisuus lipsu mahtipontisuudeksi. Kaikki […]