LIVE-ARVIOT

  ”Se on melkein kuin sitä ei olisikaan”, sanoi lontoolainen kriitikko minulle muutama vuosi sitten konsertin väliajalla Royal Philharmonic Orchestrasta, joka vieraili Tampere-talossa maanantaina. Kannanoton ymmärtää, sillä orkesteri on esillä kotikaupungissaan sangen vähän, eikä sen ohjelma ole kovin linjakkaasti teemoitettua. Sen sijaan se kiertää paljon muuta saarivaltakunnasta 14 residenssissään. Se myös soittaa runsaasti elokuvamusiikkia ja crossoveria, mikä voi vaikuttaa sen julkiseen imagoon. Klassisella puolella Royal Philharmonicin profiili on konservatiivinen, ja se oli havaittavissa myös Tampereella. […]

”Suomalaisen kuoromusiikin isän” Harald Andersénin mukaan nimetty musiikkikilpailu teki tänä viikonloppuna Musiikkitalosta kahdeksi päiväksi korkeatasoisen kuoromusiikin näyteikkunan. Viidennessä kansainvälisessä Harald Andersén -kamarikuorokilpailussa oli mukana yhdeksän kuoroa, jotka edustivat Suomea, Ruotsia, Viroa, Latviaa ja Irlantia. Kilpailu on avoin 16–40 -henkisille sekakuoroille kaikkialta maailmasta, eikä ammattilaisuus ole este osallistumiselle. Kilpailun tuomaristo Fredrik Malmberg (Ruotsi), Ko Matsushita (Japani), Daniel Reuss (Saksa/Alankomaat), Marjukka Riihimäki (Suomi) ja Jaakko Mäntyjärvi (Suomi) päätyivät seuraaviin tuloksiin: Kilpailun voitti latvialainen Youth Choir Kamēr… johtajanaan Jānis Liepiņš. Palkintosumma on 10 000 euroa. Toiselle sijalle ylsi Bernie […]

Tänä syksynä lukijat saattoivat tutustua Alma Mahleriin os. Schindleriin Hanna Weseliuksen romaanin Alma! päähenkilönä. Alma Maria Mahler-Werfelin värikäs elämä on ollut aiheena useissa elokuvissa ja draamoissa, eikä ihme: hänen asemansa aikansa kulttuurielämän ytimessä keräilemässä suhteita ja avioliittoja keskeisten taidevaikuttajien kanssa on kutkuttava. Taide- ja miesseikkailut ovat hyvää tarina-ainesta ja mahdollistavat myös naisen aseman pohtimisen. Alman musiikkia ei silti kannata unohtaa. Gustav Mahler asetti avioliiton ehdoksi, että vaimo luopui sävellyshaluista – perheeseen mahtui vain yksi taiteilija […]

Johdettuaan vasta eilen Kansallisoopperassa Straussin Elektran viimeisen esityksen Esa-Pekka Salonen toi tänään Musiikkitaloon harvinaislaatuisen Stravinsky-kokonaisuuden, joka sivusi muuntautumiskykyisen säveltäjän eri tyylisektoreita. Konsertti oli jatkumoa Salosen syksyllä 2014 tekemälle RSO-vierailulle, jolloin kuultiin Tulilintu-baletti kokonaisuudessan. Nytkin pääosassa oli balettimusiikki, joka 1900-luvun alussa oli todellinen kokeellisuuden temmellyskenttä ja taiteelliselta statukseltaan jotain tyystin muuta kuin tänä päivänä. Stravinskyn myöhäiseen, dodekafoniseen kauteen kuuluva Agon-baletti (1957) on abstrakti tanssiteos, jossa sekoittuvat kreikankielisen, ottelua merkitsevän otsikon antiikkinen ylhäisyys, renessanssi- ja barokkitanssien mandoliinilla terästetty mutkattomuus sekä 12-säveljärjestelmän ja […]

Vuoden sisällä on julkaistu peräti kaksi laulutaidottomuudesta kertovaa elokuvaa, jotka tuovat kaikessa absurdiudessaan esille musiikin voiman. Juuri ensi-iltansa saanut Florence Foster Jenkins kertoo ”artistin” itsensä elämäkerrallisen tarinan. Foster Jenkins (1868–1944) oli rikas amerikkalainen perijätär, avokätinen taiteiden tukija, joka lauloi mielellään oopperaa kaikelle kansalle. Paitsi, ettei hän ei osannut laulaa. Eikä tiennyt sitä itse. Vuonna 2015 julkaistu Marguerite on puolestaan Xavier Giannolin ohjaama kuvitteellinen ranskalaiselokuva, joka sai inspiraationsa – mistäs muusta kuin Foster Jenkinsin tarinasta. Elokuva […]

Richard Straussin Elektra on sellainen ekspressionismin purkaus, että tulkitsijoiden houkutuksena on mässäillä sen hysterialla, kostonhimolla, väkivallalla ja musiikin silkalla voimalla. Edesmenneen mestariohjaaja Patrice Chéreaun ja Esa-Pekka Salosen yhteistyönä syntynyt tuotanto on merkittävä siksi, että se ei tyydy näihin yksinkertaistuksiin vaan rakentaa monitasoisen taideteoksen, jossa riittää myös inhimillisyyden vivahteita. Yhteistuotantoon on jokainen voinut jo ennen Suomen Kansallisoopperan esityksiä tutustua niin kantaesityksen dvd:ltä Aix-en-Provencesta kuin Metropolitanin elokuvaesityksissä. Tuli jo mieleen, mahtaako live-elämys enää purra – varsinkin kun apulaisohjaaja […]

Susanna Mälkki on sanonut haluavansa luoda ensimmäisestä kaudestaan Helsingin kaupunginorkesterin ylikapellimestarina kuin ”koko vuoden mittaisen festivaalin”, ja se tuntuu: Mälkki on vienyt HKO:n ohjelmasuunnittelun aivan uudelle tasolle temaattisesti yhtenäisellä ja virkistävällä kausiohjelmallaan. Mälkin kauden eilen avannut konsertti oli kuin tarjotin täynnä pieniä maistiaisia tuleviin teemoihin: oli ranskalaista, eksotiikkaa, uutta musiikkia ja luovaa yhdistelyä. Erilaisia makuja sekoitteleva konsertti oli rohkea ratkaisu, ja Mälkki hallitsi mosaiikkimaisen kokonaisuuden vaikuttavan intensiivisesti. Ranskalainen ja ranskalaisvaikutteinen musiikki, niin impressionismin klassikot kuin harvinaisuudet ja uusi musiikkikin, ovat Mälkin […]

Syyskuun toisena perjantaina Helsingin tärkeät taidemusiikkihetket eivät rajoittuneet Susanna Mälkin innostusta herättäneeseen alkuun HKO:ssa. Muusikkojen liiton masinoima uusi G Livelab -klubi aloitti avajaisviikollaan myös klassisen osalta. Sellisti Markus Hohdin vahva auditiivis-visuaalinen esitys antoi lupauksen, että nyt niin sanotun vapaan esiintyjäkentän sekä yleisön etu otetaan tosissaan. Pursuavalla kulttuuritarjonnalla ja melatoniinilla on yksi yhteinen nimittäjä: oikea ajoitus, ettei homma mene sekaisin. G Livelab täräytti täyteläisen starttinsa juuri niille viikoille, kun keskustelu Musiikkitalon kesän tyhjyydestä nosti päätään uudelleen […]

  Teatterin alalla on itsestäänselvyys, että klassikon tulkintaan kuuluu tekstin ja rakenteen uudelleenmuokkausta, mutta musiikkiteatterissa yleensä kunnioitetaan partituuria. Aina se ei toki ole pyhä totuus, ja Prokofjevin Romeon ja Julian numeroita on kuultu orkesterisarjoissa eri järjestyksessä paitsi säveltäjän niin myös kapellimestarien versioissa. Prokofjevilla oli kuitenkin tarkka vaisto liikkeen ja draaman karakterisoimiseksi. Kansallisbaletin uudessa Romeossa ja Juliassa koreografi Natalia Horecna ei tätä ole uskonut vaan on pannut musiikin kokonaan uuteen järjestykseen. Esitys alkaa Herttuan käskyllä ja […]

  Alkavalla kaudella Radion sinfoniaorkesteri ja Helsingin kaupunginorkesteri kilvoittelevat ohjelmiensa kiinnostavuudella. Molemmat tarjoavat poikkeuksellisen jännittävän konserttikauden. Huomenna Susanna Mälkki johtaa ensimmäisen konserttinsa HKO:n ylikapellimestarina tarjoten tujakan cocktailin, jossa kerrostuvat Ligeti, Sibelius, Saariaho, Lindberg ja Ravel. Eilen RSO ja Hannu Lintu avasivat kautensa näyttävästi Wagnerin Valkyyrian ensimmäisellä näytöksellä. Oopperaesitys muodosti jatkumon kevätkauden päättäneeseen konserttiin, jossa Violeta Urmana lauloi Brünnhildenä Jumalten tuhon loppukohtauksen: nyt Karita Mattila Sieglindenä, Simon O’Neill Siegmundina ja nousevaa Wagner-uraa tekevä Mika Kares Hundingina […]

Helsingin juhlaviikkojen tämän vuoden orkesterivieras, Gustavo Dudamelin johtama Simón Bolívar -sinfoniaorkesteri on eteläamerikkalaisella elämänilollaan jo vuosia levittänyt kaivattua vastatuulahdusta kansainvälisessä orkesterimaailmassa. Tuskin mikään muu orkesteri nostattaa yhtä vilpitöntä faniutta kuin tämä Venezuelan ylpeys ja maan ainutlaatuisen musiikkikasvatusjärjestelmän vuorenhuippu. Orkesteri tuli symbolisesti täysi-ikäiseksi ja muutti nimensä nuoriso-orkesterista Venezuelan Simón Bolívar -sinfoniaorkesteriksi vuonna 2011, mutta edelleen soittajisto on hyvin nuorekasta. Musiikkitalossa heitä oli vastassa täysi katsomo, jossa vilahteli useita Venezuelan lippuja. Orkesteri vieraili edellisen kerran Helsingissä Juhlaviikoilla […]

  Salintäyteinen yleisö osoitti seisaaltaan suosiotaan Lang Langille RSO:n konsertissa Juhlaviikoilla. Kiinalaistähti soitti ruhtinaallisesti kaksi hyvin erityyppistä pianokonserttoa, Beethovenin neljännen ja Prokofjevin kolmannen, ja molemmat tulkinnat valloittivat. Nuoren Lang Langin soittoa moitittiin usein showmaiseksi hurjasteluksi, ja kun hän alkoi löytää musiikista syvällisempiä asioita, moitittiin niiden tähdentelevästä esiin tuomisesta. Kummallakaan kritiikillä ei ollut pohjaa torstaisessa konsertissa. Tai oikeastaan kyllä näitä elementtejä soitossa oli: Prokofjevissa hän hurjasteli ja Beethovenissa viivyskeli, mutta raamien puitteissa ja osana personallista ja […]