Jean Sibelius kirjoitti 1.1.1900 kirjeen Ainolle: ”Katsotaan, mitä uusi vuosisata tuo Suomelle ja suomalaisille.” Ehkä kommentissa voi löytää jälkikäteen vähän traagista ironiaa. Aino Sibelius vieraili tuolloin veljensä luona Lohjalla lohduttamassa häntä tämän tyttären menehdyttyä lavantautiin. Kuusi viikkoa myöhemmin Sibeliuksen nuorin tytär Kirsti kuoli samaan tautiin. Samaan aikaan Suomen matka kohti vapautta Venäjän vallasta kärsi takaiskunsa helmikuun manifestin 1899 seurauksena. 1901 annetun asevelvollisuuslain tarkoituksena oli sulauttaa suomalaiset yksiköt Venäjän armeijaan.
Sibeliukset lähtivät pakoon Suomen talvea Rapalloon Italian länsirannikolle. Säveltäjä lainasi huoneen ylhäällä vuoristossa, jota ympäröivät ”magnoliat, sypressit, viiniköynnökset, palmut ja monenlaiset kukat”. Tässä välimerellisessä ympäristössä hän luonnosteli toisen sinfonian hitaaseen osaan päätynyttä aihetta ja liitti sen luonnoksissaan Don Juanin ja kuoleman kohtaamiseen. Toisen luonnoksen päällä lukee Christus. Tämäkin teema päätyi osaan.
Kotona toukokuussa 1901 Sibelius ajatteli teoksen uudelleen. Nyt se olisi sinfonia, jota ulkoiset narratiivit eivät hallitse. Verrattuna tshaikovskimaiseen ensimmäiseen sinfoniaan toinen on klassisempi, ja sitä hallitsee D-duurin kirkkaus. Siinä alkaa näkyä myös Sibeliuksen sinfonisen ajattelun omalaatuisuus. Esimerkiksi alkuosassa voi olla vaikea hahmottaa selkeää sivuteemaa. Sen sijaan siinä on aforistisia palasia, joiden yhteydet paljastuvat vasta vähitellen.
Sibelius johti kantaesityksen 8.3.1902. Alusta asti teos liitettiin politiikkaan, halusi säveltäjä sitä tai ei. Robert Kajanus luonnehti sitä musiikilliseksi projektioksi päivänkohtaisesta poliittisesta tilanteesta ja loi sille ohjelmaa murskaavasta protestista kiireiseen valmisteluun ja voitonriemuun. Vielä 1940-luvullakin Ilmari Krohn nimitti sinfonian ”Suomen vapaustaisteluksi”. Sibelius itse kiisti tällaiset yhteydet, ja luonnokset osoittavat, että taustalla on vähintään yhä paljon yksityiselämä. Sinfonian sankarilliset ja optimistiset ääriosat olivat kuitenkin juuri sitä, mitä yleisö kaipasi, ja teos sinetöi Sibeliuksen maineen kansallissankarina.
Jo ennen helmikuun manifestia Venäjän vastainen tunne maassa oli vahvistunut. Kun Sibelius sävelsi Kuningas Kristian II -musiikin ystävänsä Adolf Paulin näytelmään vuoden 1898 alussa, mukana oli mm. Laulu ristilukista, joka punoo verkkojaan. Symboliikka lienee ollut aikalaisille selvää. Paulin näytelmä sijoittuu 1500-luvulle, ja se kuvaa Tanskan, Norjan ja Ruotsin kuninkaan Kristian II:n ja hänen rakastajattarensa Dyveken tarinan, päätyen kuninkaan kukistumiseen. Kyseessä on Sibeliuksen ensimmäinen merkittävä teatterisävellys. Nocturne, Serenade ja Ballade valmistuivat myöhemmin kantaesityksen jälkeen, ja silloin Sibelius muokkasi musiikista orkesterisarjan, joka kuullaan myös tällä levyllä. Sen suosio perustuu numeroiden välittömään tunnelman muodostumiseen. Musiikki syntyi nopeasti hetken inspiraatiosta, vastakohtana pitkäjänteiselle sinfoniselle työstämiselle.
LEVYTIEDOT:
Jean Sibelius: Sinfonia nro 2, Kuningas Kristian II -sarja.
Göteborgin sinfoniaorkesteri, joht. Santtu-Matias Rouvali
ALPHA 574 (2020)
-
01. Symphony No. 2 in D Major, Op. 43: I. Allegretto – Poco allegro 9:58
-
02. Symphony No. 2 in D Major, Op. 43: II. Tempo andante, ma rubato 14:26
-
03. Symphony No. 2 in D Major, Op. 43: III. Vivacissimo 6:09
-
04. Symphony No. 2 in D Major, Op. 43: IV. Allegro moderato 14:56
-
05. King Christian II (Suite), Op. 27: I. Nocturne 6:59
-
06. King Christian II (Suite), Op. 27: II. Élégie 5:15
-
07. King Christian II (Suite), Op. 27: III. Musette 2:10
-
08. King Christian II (Suite), Op. 27: IV. Sérénade 4:57
-
09. King Christian II (Suite), Op. 27: V. Ballade 5:49
• Tutustu jo ilmestyneisiin cd-levyihin sivulla https://rondo.fi/rondo_cd/
• Tilaa asiakaspalvelustamme, puh. (03) 225 1948
