Ohjaaja Susanna Kuparinen halusi tehdä esityksen valtaeliitin merkillisestä taidosta katsoa poispäin kansanmurhasta, johon Suomikin on osallisena.
Päättäjät pettivät meidät jälleen.
Nyt kyseessä eivät ole Suomen sisäpoliittiset suhmuroinnit, vaan valtaeliitin selkärangaton suhtautuminen Israelin pian kolme vuotta jatkuneeseen Gazan pommitukseen, jossa surmansa on saanut arviolta jo yli 71 000 palestiinalaista.
Kansalaiset ovat voimattomia: miksi kukaan ei tee mitään?
Tästä ristiriidasta kehkeytyi ohjaaja Susanna Kuparisen tuorein dokumenttiteatteriteos Poiskatsojat, jonka ensi-ilta oli KOM-teatterissa 9. syyskuuta.
Kuparinen on tunnettu satiirisista teoksistaan, joissa päättäjien toilailuille ei anneta milliäkään periksi. Hänen hampaissaan ovat monesti olleet niin Helsingin kaupunginvaltuusto kuin eduskuntakin.
Teosten hahmot ovat tyypillisesti karikatyyrejä poliitikoista ja muista vallanpitäjistä; repliikit tulevat suoraan kokouspöytäkirjoista ja muista dokumenteista. Taustatyö on tehty tutkivan journalismin ottein.
Poiskatsojissa keskeisin materiaali on eduskunnan istuntopöytäkirjoista. Siellä on Kuparisen mukaan keskusteltu Gazan tilanteesta eri kanteilta varsin kiinnostavasti.
”Asenteet tulevat hyvin läpi, samoin epäsuhta puheiden ja toiminnan välillä”, Kuparinen tiivistää.
Kuparisen mukaan etenkin hallituspuolueet ovat toistelleet, että kaikki mahdollinen on tehty, mutta käytännössä ei ole tehty juuri mitään.
Suomen ja Israelin välinen asekauppa jatkuu entisellään, ja taannoin Stubb nähtiin kättelemässä lämpimästi Israelin pääministeri Benjamin Netanjahua senaattori Lindsey Grahamin hautajaisissa.
”Kun presidentti menee tuollaiseen tilaisuuteen ja käyttäytyy tuolla tavalla, se on poliittinen statement”, Kuparinen sanoo.
Kuparinen korostaa, ettei Suomi ainoastaan seuraa sivusta, vaan on osallinen kansanmurhaan tukemalla Israelin sotataloutta ja PR-koneistoa. Jostain syystä mediassa ei haluta nostaa näitä yhteyksiä esille.
”Suomen poliittisen eliitin suhde kansanmurhaan on lähinnä pelkkää tunnepuhetta”, Kuparinen toteaa. ”Median pitäisi vastuuttaa päättäjiä ihan eri aggressiivisuudella kuin mitä tähän asti.”
KOM-teatterin verkkosivuilla Poiskatsojia tituleerataan mahdollisesti yhdeksi rohkeimmista Kuparisen teoksista. Se on paljon sanottu ottaen huomioon, ettei ohjaaja ole aiemminkaan epäröinyt kritisoida valtaeliittiä.
Kuparinen muistuttaa, että keskustelu Israelin ja Gazan ympärillä elää jatkuvasti.
Silloin kun KOM-teatteri teki ohjelmistopäätöksen Poiskatsojista, ilmapiiri oli erilainen. Enää ei väitellä siitä, onko kyseessä kansanmurha vai ei, sillä todistusaineisto on jo niin musertavaa.
Kuparinen arvelee, että huoli Suomen omasta puolustuskyvystä on pitänyt valtaosan poliitikoista varpaillaan aiheen tiimoilta. Yhdysvallat ja Israel ovat liittolaisia, ja Nato-jäsenyyden myötä Suomen puolustuskyky on sidottu entistä tiukemmin Yhdysvaltoihin.
”Monella poliittisella päättäjällä on sellainen tunne, että nyt ei voi sanoa mistään mitään, tai muuten USA suuttuu.”
Yhdysvaltoja Kuparinen kuvaa vaaralliseksi valtioksi, jonka poliittinen eliitti on täynnä kyynistä sekopääjengiä puolueesta riippumatta. Monelta on jo unohtunut, että koko kansanmurha sai siunauksensa nimenomaan Joe Bidenin johtamilta demokraateilta.
Kuparinen on hämmästellyt, miten nopeasti Suomi suomettui Yhdysvaltojen edessä. Hän odotti päättäjiltä vähän enemmän selkärankaa, mutta turhaan.
Esityksen nimi Poiskatsojat viittaakin Kuparisen mukaan myös siihen, miten kansanmurhaan tahriintuneet suomalaispoliitikot teeskentelevät, ettei mitään ole tehtävissä, ja odottavat, että tilanne ratkeaisi itsestään ja ihmiset unohtaisivat koko jutun.
”Ne ajattelevat, että kyllä tämä tästä — missä he ovat väärässä, tietenkin.”
