Jouni Kaipainen (1956–2015) oli uuden suomalaisen musiikin monitaituri ja renessanssihahmo. Hän nousi 1980-luvulla esiin teräväkynäisenä kirjoittajana ja modernistisena säveltäjänä, jonka teokset kuvastivat enemmän tutkivaa seikkailuhenkeä kuin tiukkaa koulukunta-ajattelua. Jonkinlaisena käänteenä hänen tuotannossaan voidaan pitää vuonna 1994 valmistunutta klarinettikonserttoa Carpe diem!, jonka kehotus tarttua musiikkiin tässä ja nyt vapautti säveltäjän turhista periaatekysymyksistä toiminnalliseen ja teknisesti virtaviivaiseen ilmaisuun. Pyrkimys kulminoitui vuonna 1997 Juhani Lagerspetzin ja Radion sinfoniaorkesterin kantaesittämään monumentaaliseen pianokonserttoon op. 55.
Kolmiosaisessa konserttojärkäleessään Kaipainen tuntuu säveltäneen kaikki haluamansa pianokonsertot yhdellä kertaa. Ensimmäinen osa on laajin, ja säveltäjä kuvasi sen draaman rakentuvan pienieleisistä aineksista. Tämä käy ilmi rönsyilevästä detaljirikkaudesta, joka kuitenkin nivoutuu suuriksi, draamallisiksi aalloiksi. Solisti nousee ensyklopedisesta vaikutevirrasta virtuoosisankariksi, joka nivoo aistillisesti hehkuvan ja skrjabinmaisesti haltioituvan tekstuurin yhdeksi suureksi spektaakkeliksi.
Hidas osa vetäytyy rauhaisampaan mutta salaperäisempään olotilaan. Ajoittain musiikista tunkeutuu esiin tummia sävyjä ja synkkiä aavistuksia. Ne varjostavat myös ilman taukoa alkavaa finaalia, jota säveltäjä luonnehti ”räväkäksi ilotulitukseksi”. Konsertto kasvaa finaalissaan massiiviseksi pianistisen bravuurin ja orkesteriloiston apoteoosiksi.
North by North-East (2001) oli Pohjoismaiden musiikkineuvoston sävellystilaus. Otsikko viittaa Alfred Hitchcockin menestyselokuvaan North by Northwest (1959), jossa päädytään kamppailemaan Mount Rushmoren jättikokoisille presidenttiveistoksille Yhdysvaltain luoteisosissa. North by North-Eastissa hahmoteltu matka voisi alkaa junalla Helsingistä tai Tampereelta kohti koillista, Savo-Karjalan korpiseutuja. Matkaoppaana tuntuu olleen Sibelius ja hänen Tapiolansa, ja Kaipaisen sanoin ”perillä Pohjolan mailla jalkaudutaan karun mutta antoisan luonnon helmaan, vaaran juureen ja purojen solinaan.” Teoksen alussa sibeliaaniset käyrätorvet kutsuvat matkalle, jota kuljettavat esikuvalta peritty tiheä motiiviverkko, filigraanit ja ostinatot, sekä neljänteen sinfoniaan (ja ehkä Kolin maisemiin) vihjaava sellosoolo.
Kaipainen tunnusti, ettei ollut mikään samoilija, vaan samanlainen vierailija luonnon helmassa kuin maaseudulle Pastoraalisinfoniassaan hakeutuva Beethoven. Siten North by North-East on myös urbaani retki luontoaiheisten sävellysten tekniikkoihin ja kuvastoihin.
Pitemmän matkan Kaipainen joutui tekemään Beniniläistä aamulauluaan op. 86b (Aubade béninoise) varten. Hän kävi vaimonsa kanssa marraskuussa 2000 Länsi-Afrikan Beninissä, jossa oli avattu suomalais-beniniläinen kulttuuritalo Villa Karo, ja päätti, että jonain päivänä tämä valtava, positiivinen kulttuurishokki saa vielä purkautua sävellykseksi. Se tapahtui vuonna 2009. Beniniläinen aamulaulu alkaa helisevässä ja raukeassa kirkkaudessa, mutta afrikkalaisista djembe-rummuista käynnistyy vilkas elämä. Niiden kautta syntyy yhteys ugrilaisiin shamaanirumpuihin – etelästä pohjoiseen ja aamusta iltaan. Teoksen lopussa kuullaan afrikkalainen kehtolaulu Abi yo yo, josta Kaipainen laati myös kuoroversion. Eksoottinen inspiraatio kasvaa universaaliksi, hymyileväksi hymniksi.
Toimitettu Antti Häyrysen Alballe tekemän levytekstin pohjalta.
South by Northeast
Juhani Lagerspetz, piano
Hannu Lintu, kapellimestari
Tampere Filharmonia
ALBA, ABCD 472 | 2025
Jouni Kaipainen (1956–2015)
Piano Concerto (Pianokonsertto), Op. 55
1. I Allegro con spirito, ma un poco nervoso FIABA2300137
2. II Larghetto – Largo misterioso FIABA2300138
3. III Allegro con brio – Meno allegro, ma con slancio – Molto allegro FIABA2300139
4. North by North-East Op. 63 FIABA2300140
5. Aubade beninoise, Op. 86b, Beniniläinen aamulaulu FIABA2300141
Kokonaiskesto 32:20
