Kamarimusiikkia: Sellosonaatti

Sellon soinnin sanotaan usein muistuttavan ihmisääntä. Sello koetaan lyyrisenä, mietiskelevänä olentona, joka tulkitsee ihmissielun syviä tuntoja. Samalla siinä on jotain pirullista, ovelaa ja arvoituksellista. Sanoin aiemmin, että klassinen sonaatti on ensisijaisesti keskustelua solistin ja pianon välillä. Säestyksettömät sonaatit taas ovat mielensisäistä keskustelua. Tällaisiin monologeihin on samettiääninen, murea sello tuntunut säveltäjien...
Jatka lukemista tilaajana – kulttuurin parhaat tarinat odottavat sinua!
Edellinen artikkeliRDO 155 Wagner juhlaa
Seuraava artikkeliKamarimusiikkia: Huilusonaatti