Kamarimusiikkia: Huilusonaatti

Huilulla on – ehkä kliseisen säestykumppaninsa harpun ohella – soittimista kenties kaikkein stereotyypitellyin persoona: huilu edustaa feminiinisyyttä, linnunlaulua, kaikkea somaa ja hempeää. Kieltämättä huilu on linnunäänisyydessään aina yhdistetty jollain tasolla luontoon, mutta sille sävelletyissä teoksissa tämä ei suinkaan ole rajannut sen luonnetta. Huilu on kaikkea muuta kuin se Carmenin välisoittojen...
Haluatko lukea koko jutun? Tutustu Rondon tilaukseen ja avaa kaikki artikkelit käyttöösi!
Edellinen artikkeliKamarimusiikkia: Sellosonaatti
Seuraava artikkeliKamarimusiikkia: Poulencin ryhmäsonaatit