Kamarimusiikkia: Pianosonaatti

Kesäblogissa haaveillaan pianomusiikin tahdissa. Ensialkuun pieni henkilökohtaista-osio: olen cembalisti ja ajoittainen wannabe-pianisti, joka – etenkin musiikillisesti haahuilevina teinivuosinaan – manaili silloin tällöin, että mitä jos lapsuudenkodissa olisikin ollut cembalon tilalla piano. Koska en ole saanut elämässäni yhtäkään pianotuntia ja cembalistina olen suhteessa pianoon kuin sulkapalloilija tennikseen, piano on yhä tänäkin...
Jatka lukemista tilaajana – kulttuurin parhaat tarinat odottavat sinua!
Edellinen artikkeliRDO 156 Elämyksiä Kuhmosta
Seuraava artikkeliKamarimusiikkia: Fantasia, toccata, impromptu