Kamarimusiikkia: Poulencin ryhmäsonaatit

Tässä parin viime kuukauden aikana olen leikkinyt ajatuksella, että sonaatit olisivat erilaisten soitinpersoonien itseilmaisun kanavia. Että sonaatti lajina olisi enemmän kuin mikään muu (kamarimusiikin laji) keskittynyt tietyn omaperäisen, omanlaisensa soittimen luonteen erittelemiseen. Entä kvartetot, triot ja muut kamarimusiikin perinteiset lajit? On hauska ajatella, että näissä lajeissa soittimet olisivat pikemminkin muotoprojektin...
Jatka lukemista tilaajana – kulttuurin parhaat tarinat odottavat sinua!
Edellinen artikkeliKamarimusiikkia: Huilusonaatti
Seuraava artikkeliRDO 156 Elämyksiä Kuhmosta