CD-levyt

  Rakkautta on dokumentoitu musiikissa kautta aikain, mutta keskiajan trubaduuritaiteessa siitä tuli kirjaimellisen kilpalaulannan aihe. Etelä-Ranskan trubaduurikulttuurin tuhoaminen nk. albigenssiristiretkissä ajoi runonlaulajat maanpakoon. Monet pakenivat Italiaan, jossa alkoi kukkia uudenlainen rakkauden palvonta 1300-luvulta lähtien, eikä loppua taida näkyä. Uli Kontu-Korhonen, Janek Öller ja Mikael Heikkilä haarukoivat levyllään rakkauden tuskaa ja toivoa yli kahdensadan vuoden ajalta, jota historioitsija Jakob Burckhardt kutsui väljästi ”keskiajan syksyksi”. Moniäänisissä kappaleissa Kontu-Korhosen kumppaniksi nousevat Öllerin varjona seuraava puhallinääni, ja osa teoksista […]

  Beethovenin suuri juhlamessu on esityskäytäntöjen kehityksessä muuttanut olemustaan enemmän kuin moni muu teos. Massiivisesta ja toisinaan turpeastakin monumentista on tullut empimättä etenevä ja dramaattinen humanistinen oratorio. Jérémie Rhorerin johtama yhdestä konsertista tallennettu tulkinta edustaa periodinäkemyksiä sekä tempoillaan että nuorekkailla lauluäänillään. Solistikvartetti kuuluu viime levytysten vakuuttavimpiin, vaikka erityisen persoonallisia painotuksia ei kuullakaan. Automerkin nimeä kantava kuoro laulaa myös iskevästi ja raikkaasti, mutta sointi ohenee ja kiristyy fortissimossa. Le Cercle de l’Harmonie -orkesteri on periodisoittajistoksi suuri […]

George Benjaminin (s. 1960) neljännessä oopperassa, Picture a day like this, Nainen etsii onnellista ihmistä, jotta saisi kuolleen lapsensa herätettyä henkiin. Matkalla tulee vastaan onnelliseksi oletettuja ihmisiä, mutta heidän onnensa on kuviteltua tai väärin perusteltua – esimerkkinä riitaantuvat Rakastavaiset ja itsekeskeinen Säveltäjä. Vasta lopussa Marianne Crebassa kohtaa (soitinten) puutarhassa Anna Prohaskan ja onneen näyttää aukeavan tie, mutta ratkaisu jää avoimeksi. Martin Crimpin libretto sekoittaa satuaineksia ja uskomusperinnettä eri puolilta maailmaa, mutta tuo ne taitavasti ja […]

Franz Schubertin kaksi viimeistä pianosonaattia veivät lajityyppiä uuteen eeppisesti polveilevaan suuntaan, jossa teemojen vastakkainasettelun ja konfliktien sijaan musiikkia hallitsevat moduloiva harhailu, leikkaukset ajassa ja klassista tasapainoa horjuttavat käänteet. Molemmissa teoksissa häilyy liedien runollinen alakulo ja kuoleman varjo, syntyiväthän teokset säveltäjän viimeisten viikkojen aikana. Ne ovat myös pianokirjallisuuden merkkiteoksia, joihin moni suuri taiteilija on painanut aatelismerkkinsä. Miten siis Ronald Brautigam ja hänen kopionsa Conrad Grafin fortepianosta (1819)? Brautigam on aiemmin levyttänyt Mozartin, Haydnin ja Beethovenin pianosonaatit […]

Philip Glass (s. 1937) on jäänyt minimalistisäveltäjistä ehkä etäisimmäksi, ja on kuulijoita, jotka tulevat hänen hellittämättömistä ostinatoistaan ja murtosointukaruselleistaan huonovointisiksi. Pianolle sävelletyissä etydeissä Glassin tyyli esiintyy pelkistyneimmillään, mutta yllättäen myös lempeimmillään. Kaksikymmentä etydiä pianolle on jakaantunut kahteen kirjaan (1994, 2012), joista ensimmäistä hän on soittanut itse. Glass ei omankaan arvionsa mukaan ole taitava pianisti, joten ensimmäisen kirjan etydit eivät kilpaile esimerkiksi Ligetin samanaikaisten etydien kanssa demonisessa taituruudessa. Mutta nämä eivät ole perinteisiä soittoharjoituksia myöskään formaatiltaan, […]

Vuodesta 1998 lähtien soittanut englantilainen Doric-kvartetti kuuluu viime vuosien ansiokkaimpiin jousikvartetteihin. Chandosille levyttävällä yhtyeellä on diskografiassaan jo Mozartin, Haydnin, Schubertin ja Mendelssohnin teoksia sekä paljon uudempaa musiikkia: Hyvin valmisteltu tie Beethovenin jousikvartettoihin, joita Doric levyttää aikajärjestyksen sijaan yhdistelemällä varhaisia op. 18 kvartettoja keskimmäisen ja myöhäiskauden teoksiin. Riskinä on, että hyvin erilaiset teokset alkavat kuulostaa samanlaisilta, mutta Doric ymmärtää näiden teosten kuuluvan eri maailmoihin. Vaikka kyse ei ole periodiyhtyeestä, op. 18 kvartetot Doric-kvartetti soittaa erilaisella, klassisen […]

Määriläinen Paul Wranitzky (1756–1808) syntyi samana vuonna kuin Mozart ja menestyi Wienissä 1790-luvulla kapellimestarina ja säveltäjänä. Hänen aikalaissuosiotaan ei tarvitse ihmetellä: hän on taitava ja suorasukainen orkesterinkäsittelijä, joka hyödyntää kekseliäästi tarttuvia teemoja. Naxos on levyttänyt hänen orkesteriteoksiaan, joiden joukossa on 44 sinfoniaa. Pardubicen Tsekkiläisen kamarifilharmonian kanssa vuorossa on jo kahdeksas julkaisu, josta löytyy hänen tunnetuin sinfoniansa, komeasti otsikoitu ”Suuri karakteristinen sinfonia rauhasta Ranskan Tasavallan kanssa” (1797). Teoksessa käydään läpi suuren vallankumouksen vaiheita sekä sotia ympäröivien […]

Mozartin neljä ensimmäistä pianokonserttoa eivät juuri esiinny konserttiohjelmistossa. Leopold-isä antoi 11-vuotiaalle pojalleen nipun aikalaissäveltäjien – Raupach, Honauer, Eckard ja C. P. E. Bach – galantin tyylisiä soolosonaatteja ja käski säveltämään niihin orkesteriosuudet. Kuten oli tapansa, nuori Mozart päästi mielikuvituksensa valloilleen ja ylitti odotukset. Nämä neljä pikkukonserttoa paljastuvat energiseksi, iloiseksi ja taiturilliseksi musiikiksi, joiden parissa Jean-Efflaim Bavouzet ja Manchesterin Camerata ilakoivat koko rahan edestä. Soppaa sakeuttavat vielä ylimääräiset kokit eli teosten kadenssien säveltäjät, Mozartin ohella Olivier […]

Hans-Christian Rademann peri vuonna 2013 Helmuth Rillingin vuonna 1954 perustaman Gächingenin kanttorikuoron ja vuodesta 1981 toimineen Stuttgartin Bach-akatemian. Hänsslerin projekti Bachin ensimmäisen Leipzigin-vuoden kaikkien kantaattien kronologiseksi levyttämiseksi käynnistyi keväällä 2023, ja se on tarkoitus saada valmiiksi Bachin sävellysaikataulun mukaisesti yhden vuoden aikana. Kuoron koko vaihtelee noin tusinasta yli kahteenkymmeneen, ja kaikki solistit – joukossa joitakin tunnetumpia nimiä – tulevat kuoron riveistä. Tiivis levytystahti tuo neljänteen ja viidenteen osaan hieman sarjatyön makua. Orkesteri jää äänityksessä solistien taakse, […]

Bach otti Tuomas-kirkon kanttorin tehtävät vastaan toukokuussa 1723 ja jo viikkoa myöhemmin hän esitti leipzigilaisille ensimmäisen kantaattinsa. Kantaattien säveltäminen ei ollut Bachin virkavelvollisuus, mutta niitä syntyi silti ensimmäisen toimintavuoden aikana noin kuusikymmentä. Kantaateillaan Bach esitteli tietysti säveltäjäntaitojaan, mutta kirkkokalenterin tarjoamiin aiheisiin pureutuneet teokset myös herättelivät ja toisinaan kritisoivat seurakuntalaisia erilaisissa eettisissä kysymyksissä. Tässä suhteessa kantaatteja voi luonnehtia Bachin pitämiksi kolumneiksi tai blogeiksi, jotka saattoivat aiheuttaa ärtymystä kuulijoissa ja esimiehissä. Tulta ja tulikiveä sataa esimerkiksi kantaateista […]

Jouni Someron yltäessä pianoteosten kokonaislevytyksen kahdeksanteen osaan on viimeistään uskottava, kuinka tuottelias ja taitava pianosäveltäjä Selim Palmgren oli. Kotimaisessa ohjelmistossa on pyörinyt vain murto-osa hänen valtavasta tuotannostaan, mutta tämän levyn eri aikoina syntyneet kolmekymmentäseitsemän kappaletta vahvistavat hänen pysyneen uskollisena romanttisille lähtökohdilleen. Musiikkia tuntuu syntyneen joka kerran, kun Palmgren on istahtanut pianon ääreen ja inspiraatio on toisinaan syttynyt enemmän sormien kuin suurten oivallusten vieminä. Parhaimmillaan hän oli nasevan pienoismuodon mestari, mutta ei täysin välttynyt toistamasta itseään. […]

Alppinaakka, kuhankeittäjä, sinirastas, rusotasku, lehtopöllö, kangaskiuru, rytikerttunen, lyhytvarvaskiuru, kerttuli, kivikkorastas, hiirihaukka, mustatasku ja kuovi. Messiaenin ”Lintujen katalogin” esimerkeistä saisi tiukkoja kysymyksiä luonnontieteen opiskelijoille tai lintubongareille. Säveltäjä panosti paljon lintukappaleidensa ornitologiseen tarkkuuteen, mutta se ei ollut musiikin päätarkoitus. Linnut ilmaantuivat Messianein musiikkiin ennen sotia ”Jumalan sanansaattajina” ja vuosina 1956-58 valmistuneessa Catalogue d’Oiseauxissa hän tarkastelee kolmeatoista lintua luonnollisissa elinympäristöissään eri puolilla Ranskaa. Siirtäessään linnunlaulua pianolle hän joutui pudottamaan oktaavialoja, hidastamaan tempoja ja tasoittamaan mikroskooppisen tarkkaa intervallipuhtautta. Wikipedia […]