CD-levyt

Perinteinen taidelaulu antaa rakkaudesta usein ihanteellisen kuvan. Se mureni ensimmäisen maailmansodan jälkeen, ja sopraano Iida Antola ja pianisti Kirill Kozlovsky ovat päättäneet kertoa Brittenin, Ullmannin ja Messiaenin lauluilla ”Totuuden rakkaudesta”. W. H. Audenin runot Brittenin Kabaree-lauluissa (1938) piikittelevät romanttisia kliseitä, esimerkiksi pelotellessaan rakkauden yllättävän nenää kaivaessa. Natsien vakileirillä kuolleen Viktor Ullmannin rakkauslauluissa (1939) Ricarda Huchin runoihin on synkempi, paikoin enteellinen sävy. Toista maailmansotaa edeltävissä Maan ja taivaan lauluissaan (1938) Messiaen kurottaa perheidyllistä kohti kuolemaa ja […]

Myllärin ammatti on raskasta työtä, ja on johdonmukaista, että myllärinkisälliksi hakeutuu tavallista raskasäänisempiä laulajia. Bassobaritoni Erik Rousi kuulostaa Schubertin Kauniissa myllärintyttäressä mieheltä, jolta onnistuisi myös jauhosäkkien kantaminen. Matala rekisteri tuo kolmiodraamaan alusta lähtien uskottavuutta ja lisää surulliseen loppuun julistavaa varmuutta. Piano-osuutta tavataan luonnehtia laulajan tasaveroiseksi kumppaniksi, mutta musiikillisessa rikkaudessaankin se on enemmän tarkkailija, joka ei pysty laulajaa auttamaan, vain lohduttamaan. Rousi tavoittaa hyvin alun kirkasotsaisen optimismin, ja hän on yllättävän ketterä kiihkeissä Ungeduld-, Mein– tai […]

Francois Couperin julkaisi 22-vuotiaana kaksi urkumessua (1690), toisen seurakunnille (paroisses) ja toisen luostarien (convents) käyttöön. Barokkiaikana urkuosuudet täydennettiin laululla, mutta Couperinin urkumessuista on levytetty toisinaan pelkät soitinosuudet, välillä höystettynä joillakin messuteksteillä. Olivier Latry ja Jean-Yves Haymouzin johtama kuusihenkinen lauluyhtye menevät Versaillesin Chapelle Royalessa vielä pitemmälle. Couperinin urkukappaleet käyvät aktiivista vuoropuhelua messun laulettujen osuuksien, ei ainoastaan tekstin ydinajatuksia ilmaisevien gregoriaanisten hymnien (plain-chant) kanssa, vaan myös vapaammin, kontrapunktisesti ja välillä improvisatorisesti muotoiltujen lauluosuuksien (alternatim) kanssa. Jälkimmäinen on […]

André Caplet (1878–1925) oli 1900-luvun alussa palkittu säveltäjä ja kapellimestari, joka johti paljon uutta ja impressionistista musiikkia. Vuonna 1910 hänet valittiin Bostonin sinfonikkojen johtajaksi, josta hän palasi kotimaahansa vapaaehtoiseksi ja joutui länsirintamalla kaasuhyökkäyksen uhriksi. Vammat johtivat kuolemaan 46-vuotiaana. Viimeisissä teoksissaan hän yhdisti modernistiseen ilmaisuun esoteerista hengellisyyttä. Pääteoksiin kuuluva oratorio Miroir de Jesus, ”Jeesuksen peili”, liittyy samoihin katolisiin rukousnauhamysteereihin kuin barokkisäveltäjä Biberin Rosenkranz-sonaatit. Teoksen ensiversiossa intiimiä lähestymistapaa painotti jousikvartetti, mutta Baijerin RSO:n jousisto tavoittaa herkästi musiikin […]

Joseph Labor (1842–1924) kuului keisarillisena hoviurkurina Itävallan musiikkieliittiin. Labor tuli 3-vuotiaana sokeaksi, mutta pystyi rakentamaan merkittävän muusikonuran ja opetti pianonsoittoa mm. Arnold Schönbergille ja Alma Mahlerille. Kahtia jakaantuneella musiikkikentällä hän ihaili Wagneria, mutta oli Brahmsin ystävä. Labor oli kiinnostunut renessanssi- ja barokkimusiikista, vaikka vaikutteet musiikissa eivät ole suuria. Capriccion tuplalevyllä esiintyvät soittajat todistavat kaunopuheisesti Laborin puolesta, ja levyjen neljä teosta kertovat kahden muusikkotuttavan vaikutuksesta. Klarinettisävellyksissä innoituksen lähteenä oli Richard Mühlfeld, jolle myös Brahms sävelsi klarinettiteoksensa. […]

Kurt Weillia ei muisteta niinkään sinfonikkona kuin räväköiden kabareenumerojen säveltäjänä. Sellaisena HK Gruberin johtama Ruotsalainen kamariorkesteri Weillin ensimmäiseksi esittelee Georg Kaiserin tekstiin 1933 valmistuneen Der Silberseen katkelmissa. Jokin laulunumeroiden miksauksessa on mennyt näytelevyni kohdalla pieleen ja jättää Gruberin äänen kähisemään lähes kuulumattomiin. Orkesterinumeroissa kaikki on kohdallaan, ja alkusoitto porhaltaa kolmatta valtakuntaa edeltäneellä huolettomuudella. Weillin kaksi sinfoniaa eivät nekään purjehdi kauas näyttämön maailmasta. Yksiosaisen ensimmäisen sinfonian (1921) taustalla on Johannes Becherin näytelmä, mutta musiikki ponnistaa aiheensa […]

Vaughan Williamsin “Antarktinen” sinfonia kuulostaa Martyn Brabbinsin ja BBC:n sinfoniaorkesterin tulkintana tavallista kukkeammalta. Kyse on ehkä enemmän Hyperionin mehevästä äänityksestä kuin ilmastonmuutoksesta. Vaikka esityksessä riittää julmistelevaa draamaa, tuntuu kuin jotain musiikin hyisestä piittaamattomuudesta olisi jäänyt sivuun. Se voi olla tarkoituskin, sillä musiikki syntyi alun perin Robert Scottista kertovaan elokuvaan, jossa pieleen menneestä etelänavan valloituksesta leivottiin sankaritarinaa. Myös Elisabeth Wattsin sopraanosoolot kuulostavat tavallista verevämmiltä, ja on hauska idea käyttää tuulikoneen sijaan nauhoitettua viimaa. Viisi vuotta myöhemmin […]

Wolfgang Amadeus Mozart: Pianokonsertot nro 24 ja 25, Figaron häät -alkusoitto. Jean-Efflam Bavouzet, piano, Manchester Camerata, johtajana Gabor Takacs-Nagy. Chandos CHAN 20192.         Robert Levin kuuluu aikamme arvostetumpiin Mozart-spesialisteihin, jonka tutkimukset, kadenssit, tai usein levytetty Requiemin täydennys on arvostettu korkealle. Hän aloitti 1990-luvulla Academy of Ancient Musicin kanssa Mozartin pianokonserttojen kokonaislevytyksen, joka pysähtyi vuonna 2000 ja näytti jäävän kesken kapellimestari Christopher Hogwoodin kuoltua. AAM on tarttunut tehtävään uudelleen Richard Egarrin johdolla, ja […]

Missy Mazzoli (s. 1980) on tämän hetken menestyksekkäimpiä amerikkalaissäveltäjiä. Mazzolin musiikki yhdistelee vapautuneesti eri aineksia ja pystyy tuomaan modernistiseen ilmaisuun kauneutta, huumoria ja henkevyyttä – suotta häntä ei ole luonnehdittu ”2000-luvun Brooklynin Mozartiksi”. BIS:n levy tarjoaa oivan poikkileikkauksen Mazzolin tuotannosta, joskin tuntuu hiukan turhalta levyttää Dark with Excessive Bright -konsertosta sekä kamari- että ison orkesterin versio viulun kanssa. ”Synkkä ylenpalttisella kirkkaudella” on lause Miltonin Kadotetusta paratiisista. Se liittyy alun perin sävellyksen kontrabassoversioon, joka olisi tarjonnut kiinnostavamman […]

Amerikkalaisiranilaisen cembalisti Mahan Esfahanin nykyinen osoite on Prahassa, minkä seurauksena hän on tarttunut 1900-luvun tsekkiläisiin konsertoiviin cembaloteoksiin. Soolosoitin ei ole mikään barokkicembalo, vaan Georg Zahlin vuonna 1972 rakentama järeä instrumentti. Tämä tuntuu olevan Esfahanille kutsumustehtävä, johon hän on saanut yhtä innostuneen kaverin Alexander Liebreichin johtamista Prahan RSO:n soittajista. Martinůn konsertto (1935) on levyn tunnetuin teos, joka tanssii kevyesti ääriosissaan ja levähtää runollisessa Adagiossaan. Pieni orkesteri pianoineen rupattelee ymmärtäväisesti solistin kanssa, mutta tuottoisan säveltäjän rutiinit puskevat […]

Esterházan Versaillesia muistuttava palatsi Unkarin pohjoisreunalla oli alun perin metsästysmaja, josta käsin suvun ruhtinaat jahtasivat lähiseudun eläimiä. Aristokraattisessa metsästyksessä tarvittiin käyrätorvia, ja niitä ilmestyi Haydninkin käyttöön toisinaan tavallista enemmän. Giovanni Antoninin ja Il Giardino Armonicon levyttämässä sinfoniassa nro 31 vaikutusta demonstroidaan heti kättelyssä neljän käyrätorven fanfaarilla. Sinfonian ”torvisignaali” palaa yllättäen lopussa, mutta teoksessa herkutellaan myös hienovaraisemmalla käyrätorven käsittelyllä. Yllätystehot on käytössä myös ”Tuli”-sinfoniassa, jossa käyrätorvet hätkähdyttävät fortissimossa kesken hitaan osan. Monipuolisinta käyrätorvien käyttö on Itävallan […]

Uudet sävellykset syntyvät nykyään paljolti tilausteoksina, joissa huomioidaan erilaisia tilaajien tarpeita. Bent Sørensen (s. 1958) sävelsi Matteus-passionsa (2019) muiden töiden ohessa, koska halusi säveltää sen. Kyseessä ei ole perinteinen evankeliumikertomus, vaan Jakob Holtzen kuratoimaan librettoon on pilkottu Raamatun tekstien ohella kolmen naisrunoilijan – Anna Ahmatovan, Edith Södergranin ja Emily Dickinsonin – sekä kolmen tanskalaiskirjailijan – Søren Ulrik Thomsenin, Ole Sarvigin ja Frank Jaegerin – säkeitä. Pääosassa on Kristuksen opettama rakkaus, jonka Sørensen rinnastaa tavalliseen inhimilliseen […]