Hurmiota sinkoileva säveltäjä jatkaa luontotematiikkaa
John Luther Adams: Ilimaq. Glenn Kotche, lyömäsoittimet. Cantaloupe CA21112. John Luther Adamsin (s. 1953) Become Ocean herätti viime vuonna huomiota ympäristösävellyksenä, joka sulauttaa kuulijan osaksi valtamerta. Lyömäsoittimille ja elektroniikalle sävelletyn Ilimaqin (2012) lähtökohta on abstraktimpi, mutta myös siinä tarkastellaan ihmisen suhdetta luontoon, ympäristöön ja itseensä. Otsikko viittaa Alaskan inuitien ”henkiseen matkaan”, ja sellaiseksi voi kuvata myös teosta, jossa primitiiviset lyömäsoitinsaundit ja modernin teknologian viimeiset huokaukset liittyvät saumatta toisiinsa. Vaikka Adamsin taidetta voi luonnehtia lähtökohdiltaan taustamaiseksi […]
Syventävää oppia venäläiseen pianoromantiikkaan
Nikolai Medtner: Prologi op. 1/1, Skazka op. 51/3, Sonata-Reminiscenza op. 38/1, Skazka 20/1, Skazka op. 26/1, Canzona Matinata op. 39/4, Sonata tragica op. 39/5. Sergei Rahmaninov: Preludit op. 23/4-5 & op. 32 5-6 & 12 -13. Jevgeni Sudbin, piano. BIS 1848. Jevgeni Sudbin on jo levyttänyt Nikolai Medtnerin (1880-1951) kolme pianokonserttoa, ja hän on osoittautunut erinomaiseksi oppaaksi tähän Rahmaninovin varjoon jääneeseen romanttiseen pianomusiikkiin. Vertailuasetelma on uudellakin levyllä selvä. Rahmaninovilta Sudbin soittaa kuusi preludia, joukossa […]
Mullova palaa Prokofjeviin
Sergei Prokojev: Viulukonsertto nro 2, Sonaatti kahdelle viululle, Sonaatti sooloviululle. Viktoria Mullova, viulu, Frankfurtin RSO, johtajana Paavo Järvi, Tedi Papavrami, viulu. Onyx 4142. Viktoria Mullova levytti Prokofjevin toisen viulukonserton 1988, mutta Onyxin levyllä hän tulee livenä ja kiukkuisempana. Tempot ovat tiivistyneet, ja etenkin finaalissa on nyt sykähdyttävää kamppailun makua, jos kohta pientä epätarkkuuttakin. Varhemmassa levytyksessä soitto oli viimeistellympää ja kontrolloidumpaa, mutta Paavo Järven kanssa Prokofjevin musiikin terävyys pääsee oikeuksiinsa – viulu tosin kiilaa äänityksessä […]
Beethoven puristi myöhäistyönään yllättäviä valsseja
Ludwig van Beethoven: Kootut teokset pianolle 14: Kuusi muunnelmaa op. 34, Muunnelmat God Save the King, Muunnelmat Rule Britannia, 32 muunnelmaa WoO80, Ateenan rauniot -muunnelmat, Kaksi preludia op. 39, Fuuga Hess64, Preludi WoO55, Menuetit WoO217 & 82, Allemande WoO81, Anglaise WoO212, Valssit WoO84-85. Ronald Brautigam, fortepiano. BIS 1942. Ronald Brautigam on saanut massiivisessa kokonaislevytyksessään talteen Beethovenin kaikki pianosonaatit, mutta jäljellä on vielä muunnelmia ja pienimuotoisempia teoksia. Variaatiot Englannin kansallishymnistä ja siihen verrattavasta Rule […]
Antoine Reicha tiedosti oman linjansa
Antoine Reicha: Puhallinkvintetot op. 83 ja op. 100/6, Adagio pour cor anglais. Thalia Ensemble. Linn CKD 471. Böömiläissyntyinen Antoine Reicha opiskeli nuorena Beethovenin kanssa Bonnissa. Reichan tie vei Pariisin konservatorioon ja ranskalaisen puhallinmusiikin spesialistiksi. 24:llä puhallinkvintetollaan hän tavoitteli kamarimusiikillista tehoa, johon wieniläisklassikot olivat yltäneet jousikvartetoissaan. Thalia-yhtyeen levyttämät kaksi puhallinkvintettoa, G- ja B-duurissa, ovat jykeviä neliosaisia teoksia, joissa sonaattimuotoinen avausosa on varustettu sinfonisella johdannolla. Mutta muuten vertailu vaikkapa Beethovenin kvartettojen kanssa vie harhaan, sillä puhallinkamarimusiikin […]
Fantastinen sinfonia ei jää totuttuun
Hector Berlioz: Fantastinen sinfonia, Lélio. Gérard Depardieu, lausunta, Mario Zeffiri, tenori, Kyle Ketelsen, basso, Chicagon sinfoniakuoro ja -orkesteri, johtajana Riccardo Muti. CSO-Resound CSOR 901 1501. Berliozin Fantastisen sinfonian kuumeiset rakkausnäyt voivat painottua ohjelmalliseen tai sinfoniseen suuntaan. Riccardo Muti levytti teoksen 1985 Philadelphiassa verevästi dramatisoiden, mutta 2010 Chicagossa hän tavoittelee enemmän sinfonista yhtenäisyyttä. Konserttitaltioinnin soitto on ylevästi viimeisteltyä, ja osallistuminen säveltäjän mielikuvitukselliseen ohjelmaan on aristokraattisen pidättyvää. Se ei kuitenkaan ole passiivista ja saavuttaa erityisesti […]
King’s Consort terävöittää Englannin kärkeä
Henry Purcell: 12 sonatas in three parts (Kolmiääniset sonaatit). The King’s Consort: Cecilia Bernardini ja Huw Daniel, viulu, Reiko Ichise, bassogamba, Lynda Sayce, teorbi, Robert King, portatiiviurut ja cembalo. Vivat 110. Englanti on vanhan musiikin mahtimaa ja muuntautumiskykyiset yhtyeet sen voimakeskuksia. King’s Consort on yksi perinteikkäistä vanhan musiikin yhtyeistä, joka pysyy vireänä muovautumalla erilaisiksi orkesteri- ja kamarikokoonpanoiksi. Herkästä kamarimusiikista on kyse nyt, kun Robert King muusikoineen on levyttänyt Purcellin kolmiäänisen sonaattikokoelman aiemmin äänittämiensä neliäänisten […]
Eteläisempää Sibeliusta vientitarkoitukseen
Jean Sibelius: Humoreskit op. 87 ja 89, Kaksi kappaletta op. 77, Kaksi serenadia op. 69, Sarja viululle ja orkesterille op. 117, Kolme kappaletta viululle ja pianolle op. 81, Kappaleet viululle ja pianolle op. 2. Nicolas Dautricourt, viulu, Orquestra Vigo 430, johtajana Alejandro Garrido-Porras, Juho Pohjonen, piano. La Dolce Volta LDV 23. On hauska kuulla, kun Sibeliusta tulkitaan suomalaisten vakiintuneista käsityksistä poikkeavasti. Viulisti Nicolas Dautricourt ja espanjalainen Vigo-orkesteri ovat jättäneet viulukonserton rauhaan ja tulkitsevat […]
Voisiko kaikki pianoduojen levyt viimeistellä näin?
Sergei Rahmaninov: Fantaisie-Tableaux op. 5, Suite nro 2 op. 17, Sinfoniset tanssit op. 45b. Louis Lortie ja Hélène Mercier, piano. Chandos CHAN 10882. Kanadalaiset Louis Lortie ja Hélène Mercier ovat esiintyneet pitkään pianoduona, ja sen huomaa. Yhteistyö on saumatonta ja samalla nautittavasti toisiaan täydentävää. Rahmaninovin teokset kahdelle pianolle soivat heidän käsissään romanttisen yltäkylläisenä. Chandosin äänitys toistaa jokaisen herkullisen yksityiskohdan Lortien ja Mercierin antautuessa vuoroin venäläiseen kaihoon tai pääsiäisyön huumaan. Ne kuuluvat op. 5 […]
Ivan Fischer kotiutuu Mahleriinsa
Gustav Mahler: Sinfonia nro 9. Budapest Festival Orchestra, johtajana Ivan Fischer. Channel Classics CCS SA 36115. Gustav Mahlerin yhdeksännestä sinfoniasta tulee kovin usein episodi säveltäjäelämäkerrasta. Siinä ensimmäisen osan täyttävät kuoleman aavistukset ja viimeisen luopuminen ja jäähyväiset. Ivan Fischer tarkastelee tätä romanttisen sinfonian päätöslukua yhtä aikaa objektiivisesti ja monitasoisesti. Ensimmäisestä osasta hän löytää hiljaista kamarimusiikkia ja uljaita nousuja, joissa on pakkautuvan ahdistuksen ohella optimismia. Ländler-osassa maalaistanssit pannaan hyppelemään hupaisasti toistensa kantapäille. Rondo-Burleskissa leimahtaa unkarilainen temperamentti, […]
Skrjabin-juhlavuoden herkkupala
Aleksandr Skrjabin: Etydit pianolle opp. 2, 8, 22, 42, 49/1, 56/4, 65, Quasi valse op 47, Poèmes op. 69. Dmitri Aleksejev, piano. Brilliant Classics 94439. Skrjabin-juhlavuoden positiiviseen levysaldoon voidaan lukea Brilliant Classicsin erinomainen julkaisu, jolla Dmitri Aleksejev soittaa säveltäjän kaikki etydit ja pari niihin rinnastuvaa kappaletta. Skrjabinin etydit eivät koskaan olleet teknisiä harjoitelmia rajatussa mielessä ja runollisen latauksen kehitystä voi levyllä tarkastella varhaisista Chopin-henkisistä teoksista myöhäisteosten kosmisina vyöryviin näkyihin. Aleksejev on ennen muuta aristokraattinen taiteilija, […]
