CD-levyt

Ortodoksisesta kokoöisestä vigiliasta tulee pääsiäisenä suuri Kristuksen ylösnousemuksen, pelastuksen ja elämän uudistumisen juhla. Rahmaninov tarkoitti Vigiliansa op. 37 ennen muuta konserttikäyttöön, mutta ehtoo-, aamu- ja ensimmäisestä hetkipalveluksesta koostuva kokonaisuus seuraa liturgista käytäntöä. Amerikkalaisen Clarion-kuoron levytyksessä sitä vahvistavat mm. papin ja diakonin avaavat puheenvuorot, joihin kuoron ensimmäiset repliikit tulevat vastauksena. Lisäksi Steven Fox on ripotellut palveluskokonaisuuteen Rahmaninovin hyödyntämiä vanhoja kiovalaisia ja znamenni-sävelmiä, joiden kautta musiikki laajenee ajattomaksi meditaatioksi ortodoksisen ajattelun perinteestä. Vaikka Rahmaninovin konsepti on romanttinen, […]

Kopea kuningatar komentaa sulhastarjokkaansa metsään etsimään punaista kukkaa: Veljeksistä kiltimpi löytää sen, ikävämpi tappaa hänet. Kiertävä muusikko löytää jäänteet ja tekee sääriluusta huilun. Muusikko saapuu kuningattaren ja velisurmaajan häihin ja huilu – musiikki – paljastaa totuuden. Das klagende Lied oli 20-vuotiaan Mahlerin esikoisteos, suora sukellus Grimmin veljesten karuun maailmaan. Mahler muokkasi teoksen vuonna 1901 kaksiosaiseksi (Der Spielmann-Hochzeitstück), johon alkuperäisestä on lisätty avausosa (Waldmärchen). Tässä muodossa se kuullaan nykyisin useimmin, ja sellaisena sen tarjoilee myös tarinan […]

Vuonna 1678 valmistunut Psyché oli Lullyn oopperoista kiistellyimpiä lähinnä siksi, että Molièren näytelmään pohjautuvan libreton laati joku muu kuin Philippe Quinault (Thomas Corneille). Rakkaudenjumalatar Venus äityy mustasukkaiseksi kuolevaiselle kaunottarelle Psykhelle ja komentaa poikansa Cupidon viettelemään tytön. Tämä kuitenkin rakastuu Psykheen, joka menehtyy Venuksen järjestämiin koettelemuksiin. Lopussa ylijumala Jupiter korottaa Psykhen kuolemattomien joukkoon. Lully hyödynsi Molièren näytelmään aiemmin säveltämiään divertissementejä, joista viimeinen silaa Psyyken (≈ sielun) kuolemattomuuden svengaavalla tanssinäytöksellä. Oopperan kohtaukset vaihtuvat kyklooppien palatsista kuolleiden valtakuntaan […]

  Englannissa kapinoi 1960-luvulla Manchesterin koulukunta, jonka säveltäjät, mm. Harrison Birtwistle ja Peter Maxwell Davies, sekä pianisti John Ogdon, raivasivat tietä uudelle musiikille ja lähtivät sitten omille teilleen. Jouni Kaipaisen muutettua vuosituhannen vaihteessa Tampereelle Pirkanmaan vanhastaankin vireä uuden musiikin kulttuuri puhkesi kukoistukseen, jota voisi leikillisesti kutsua ”Mansesterin koulukunnaksi”. Molemmissa työläiskaupungeissa on syntynyt nykymusiikkia, jota ei yhdistä tyyli tai tekniikka, vaan epäakateeminen suorasukaisuus ja vapautunut mielikuvituksellisuus. Asennetta pitää olla, jylisevää julistusta tai keskittynyttä askeettisuutta, ei kevytkenkäistä […]

  Moldovalainen Patricia Kopatchinskaja ja turkkilainen Fazil Say ovat Janáčekin ja Bartókin viulusonaateissa räväkkä pari, ja levylehdykän yhteishaastattelukin on otsikoitu ”sielujen sukulaisuudeksi”. Janáčekin teos on kuin täyteen pakattu ruutitynnyri; se sai alkunsa ensimmäisen maailmansodan myrskyissä mutta valmistui seitsemän vuotta myöhemmin 1921. Samana vuonna Bartók sävelsi ensimmäisen viulusonaattinsa temperamenttiselle Jelly d’Aranyille, jonka kanssa Kopatchinskajalla on paljon yhteistä. Sukulaissieluja ovat myös sonaatit, joilla on vahva yhteys kansanmusiikkiin ja leiskuviin tunteisiin, jotka on pantu palvelemaan pelottomasti modernia ilmaisua. […]

  Franz Liszt otti Beethovenin sinfonioista lähetystehtävän, jota hän edisti laatimalla niistä muihin transkriptioihinsa verrattuna varsin uskollisia sovituksia. Niistä tuli kuitenkin teknisesti niin vaativia, että on vaikea kuvitella Beethovenin musiikin levinneen niiden avulla sinne, missä orkestereita ei ollut tarjolla. Australialais-englantilainen, taustaltaan singaporelais-malesialainen, Paul Wee työskentelee päivisin liike-elämän juristina. Iltaisin Weestä kuoriutuu pianovirtuoosi, ja äänilevyllä hän on osoittautunut legendaaristen pianomonstereiden taltuttajaksi. Hämmästyttävällä sujuvuudella, tempoista tai massiivisesta saundista tinkimättä, hän suoriutuu Beethovenin ”Eroica”-sinfonian sovituksen haasteista. Koko orkesteri […]

  Britta Byström (s. 1977) on ruotsalainen säveltäjä, joka on opiskellut ensin trumpetinsoittoa ja valmistunut säveltäjäksi vuonna 2001 Kuninkaallisesta musiikkikorkeakoulusta, opettajinaan Pär Lindgren ja Bent Sørensen. Tätä nykyä Byström on maansa kysytyimpiä nykysäveltäjiä ja vuodesta 2016 Ruotsin musiikkiakatemian jäsen. Diagonal musikissa (2017) lähtökohtana ovat olleet Olle Baertlingin (1911–1981) kirkasväriset, teräväkulmaisia kolmioita esittävät maalaukset. Levyn kannessa kuvattujen kolmioiden diagonaaliset linjat jatkuvat jonnekin kehysten ulkopuolelle. Samalla tavoin Byström pyrkii jättämään sävellyksensä kaksitoista miniatyyriä avoimiksi, jatkumaan musiikkia seuraavassa […]

  Lotta Wennäkosken musiikissa tuntuu jotenkin yhdistyvän kaikki, mikä suomalaisessa uudessa musiikissa on onnistunut. Siihen kuuluu monipuolinen tekniikka, jolla voi toteuttaa mielikuvituksellisia ideoita ja irrottaa perinteisistä välineistä uusia ja taiteellisesti motivoituja saundeja. Häntä tuntuu ruokkivan uteliaisuus, joka saa teokset aukeamaan moniselitteisistä otsikoistaan sekä hyvin konkreettisiin että abstrakteihin ja avariin mielikuviin. Stravinskya muistuttavalla tavalla Wennäkoski näyttää löytävän ”lottamaisuudet” mistä tahansa aiheesta tai ilmiöstä. Musiikissa voi olla myös huumoria, vaikka Promseissa 2017 kantaesitetyn hilpeän Flouncen (2017) varovainen […]

  Yhdysvalloissa on havahduttu viime aikoina levyttämään mustien taidesäveltäjien teoksia. Länsimainen taidemusiikki ei ole ollut afroamerikkalaisten ihmisten tärkein musiikillinen ilmaisukanava, mutta säveltaiteeseen liittyvien universaalisuustoiveiden vuoksi olisi tärkeää, että kaikki saavat sen kautta äänensä kuuluviin. George Walker (1922–2018) oli ensimmäinen afrikkalaisamerikkalainen säveltäjä, joka vuonna 1996 voitti Pulitzer-palkinnon Lilacs-sävellyksellään. Hän opiskeli Curtis-instituutissa pianonsoittoa Rudolf Serkinin johdolla ja kiinnostuttuaan sävellyksestä sai opettajakseen Rosario Scaleron. Walker ennätti säveltämään monissa tyylilajeissa, mutta Cleveland-orkesterin levyllä hän esiintyy tinkimättömänä modernistina. Walker ei […]

  Liverpoolin Kuninkaallinen filharmoninen orkesteri nousi Vasili Petrenkon johtajakaudella brittiorkesterien eturiviin. Petrenko lopetti vuonna 2021, ja hänen seuraajanaan on aloittanut venezuelalais-armenialainen Domingo Hindoyan, joka on naimisissa tähtisopraano Sonya Yonchevan kanssa. Onyxin ranskalaisen musiikin kokoelma on Hindoyanin ja liverpoolilaisten pelinavaus äänilevyllä, joka lupaa valoisaa tulevaisuutta. Petrenkon slaavilaisten tunteiden tilalla on nyt gallialaista eleganssia ja rationalismia, jonka ansiosta Debussyn pakoileva Jeux kuulostaa tavallista tiiviimmältä ja määrätietoisemmalta. ”Faunin iltapäivästä” jää samalla otteella uupumaan magiaa. Ehkä olisikin voinut levyttää […]

  Kalevi Ahon ensimmäinen viulukonsertto (1981) ja ensimmäinen sellokonsertto (1984) olivat nelisenkymmentä vuotta sitten pelinavauksia teoslajissa, jonka edustajia on sittemmin kertynyt kolmekymmentä. Ahon suunnitelmana on ollut säveltää konsertto kaikille orkesterisoittimille, mutta Bis:n uusi levy todistaa, että on palkitsevaa palata keskeisiin soolosoittimiin vuosikymmenien kokemusten jälkeen. Aholle haaste on moninkertainen, sillä hän ei halua itsensä ohella toistaa muitakaan konserttokirjallisuuden patenttiratkaisuja. Toinen viulukonsertto (2015) on ulkoisesti perinteisempi tapaus, kolmiosainen suuren formaatin teos. Toinen sellokonsertto (2013) kertoo tumman viisiosaisen […]

  Mielikuvat trubaduureista saattavat kummuta Asterixista, jossa paikallinen bardi harppuineen ja kaunokielisine viesteineen oli enimmäkseen epätoivottu vieras. Trubaduurilaulun syntysijat olivat eteläisessä Ranskassa, josta se etnisten puhdistusten vauhdittamana levisi 1200-luvulla pohjoisemmaksi. Keski-Eurooppaan saapuessa kieleksi vaihtui muinaissaksa, jolla Ricercar on painanut laulutekstit lehdykkäänsä – onnea vaan sitä osaaville. Unter der Linden on, paitsi Berliiniä halkova lehmuskatu, myös saksalaisista minnelaulajista kuuluisimman, Walther von der Vogelweiden (1170–1230), tunnetuimpiin kuuluva laulu. Minne tulee muinaissaksan lempeä tarkoittavasta sanasta, ja Céladon-yhtyeen levyllä […]