CD-levyt

Caroline Shaw (s. 1982) on New Yorkissa asuva muusikko – laulaja, viulisti, säveltäjä ja tuottaja – josta tuli vuonna 2013 kautta aikain nuorin Pulitzer-palkinnon voittaja. Hän on niittänyt mainetta myös yhteistyöstään räppäri Kanye Westin kanssa. Shaw’n musiikissa kuuluu vaikutteiden kirjo amerikkalaisesta minimalismista Mozartin ja Brahmsin kamarimusiikkiin. ”Postmoderni” on varmaan leimasin, joka Shaw’n teoksien yhteydessä on useimmin viuhunut, mutta tälläkin ilmiöllä on jo pitkä historia ja rungostaan haarautunut lehvästö. Shaw’n musiikki on perusolemukseltaan yksinkertaista ja seurustelee […]

Claude Balbastre (1724–1799) oli aikansa kuuluisin ranskalaisurkuri, jonka jouluisia esiintymisiä piispat rajoittivat ihmistulvan vuoksi. Balbastre toimi Notre-Damen ja La Chapelle Royalin urkurina sekä kuningatar Marie-Antoinetten opettajana, mutta ennätti vallankumouksen jälkeen säveltämään myös muunnelmia Marseljeesista. Urkureiden tapana oli 1700-luvulla soittaa ja varioida ranskalaisia joululauluja, ja Balbastre julkaisi vuonna 1770 neljä tällaista joululaulujen sarjaa. Kuten Olivier Baumont levyesitteessä muistuttaa, Ancien Régimen henkeen kuului iloisuus ja viihtyminen, ei totisuus. Niinpä näissä soitinteoksissa kajahtaa pikemmin maallinen kuin hengellinen joulutunnelma […]

Bachin soolosellosarjoja on soitettu nimetyn instrumentin lisäksi monenlaisin välinein, jotka tuovat musiikkiin omat rajoituksensa ja mahdollisuutensa. Käyrätorvi saattaa kuulostaa kaukaiselta vaihtoehdolta, mutta sekä Bach että Radion sinfoniaorkesterin soolocornisti Jukka Harju osoittavat, että tuonkin oven takaa avautuu rikas ja toimiva tulkinallinen paletti. Viitteellisen kontrapunktin toteutus jää paljolti kauniiksi ajatukseksi – mutta Harjun notkealla käyrätorvisoinnilla kumminkin kauniiksi. Valttinaan Harjulla on kimmoisa rytminkäsittely, joka saa nopeat osat tanssimaan. Pitkän linjan rakentaminen onnistuu belcantomaisella laulavuudella, joka ei yllä d-molli-sarjan […]

Englannissa vietettiin 2022 Vaughan Williamsin 150-vuotisjuhlaa, mutta säveltäjä ei ole vakiinnuttanut asemaansa yhtä lujasti kansainvälisessä ohjelmistossa. Martyn Brabbins ja BBC:n sinfoniaorkesteri vastaavat tuoreimmasta sinfonioiden kokonaislevytyksestä, josta on vielä yksi julkaisu tulossa. Vuonna 1947 valmistunut kuudes sinfonia on säveltäjän rajuimpia luomuksia, jonka dramaattinen sävelkieli yhdistettiin syntyaikana maailmansotaan. Brabbins ei tartu ennakko-oletuksiin vaan nostaa teoksesta esiin kaikki tasot ja yksityiskohdat. Tasapuolisessa tarkkavaisuudessaan tulkinnasta ehkä puuttuu vimmaa, jolla Stokowski aikoinaan naulasi teoksen historiaan, mutta Hyperionin huolella äänittämä esitys […]

Santtu-Matias Rouvalin Sibelius-levytykset Göteborgissa saavat jatkoa kolmannella ja viidennellä sinfonialla. Niiden seuraksi esitetään Pohjolan tyttären parisuhdekonflikti, josta on siivottu pois shamanistiset noitamenot. Varsinkin kolmas sinfonia kuulostaa raikkaalta ja svengaa runsaissa ostinato-rytmeissään. Hitaassa osassa Tshaikovski-yhteys erottuu tyylikkäänä plastisuutena. Finaalin alku on eritelty taitavasti: hymnimäinen pääteema nousee aiheiden risukosta ja oikenee pienen empimisen jälkeen näyttävästi täyteen mittaansa. Viidennen sinfonian ensiosassa temponvaihdokset toteutuvat luontevasti, mutta viimeinen rutistus tuntuu jäävän vähän piippuun. Göteborgilaiset tuntevat Sibeliuksensa, ja sinfoniset aiheet siirtyvät […]

Sibelius tutki Shakespearen Myrskyä kauan ennen kuin tanskalaiskustantaja Hansen ehdotti hänelle sen säveltämistä vuonna 1925. Sibelius sävelsi näyttämömusiikin ruotsinkieliseen tekstiin, mutta Poulsenin ohjauksessa se kuultiin Edvard Lembcken tanskannoksena. Niin myös Okko Kamun johtamassa kokonaislevytyksessä, jossa ääneen pääsevät Prosperon käskyjä toteuttava Ariel, kimppu sivuhenkilöitä, sekä oopperakuoro sanattomassa Tuulten kuorossa. Vähän raskaasti liihottelevaa Hanne Fischeriä lukuun ottamatta kaikki laulajat täyttävät tehtävänsä, mutta laulut eivät ole tämän draaman ydintä. Kamu valaa orkesterinumeroihin prosperomaista profeetallisuutta hitailla tempoilla, joka myllertävässä […]

Poulencin orkesteriteoksista pääsevät ääneen yleensä konsertot, ja niissäkin hän vältteli monumentaalisia kannanottoja. Niinpä ainoa sinfoniseksi luonnehdittava teos on keveä, BBC:lle ammoin sävelletty Sinfonietta, joka liihottelee kirpeän ilon ja haikeansuloisen kauneuden välillä. Viime heinäkuussa kuollut Bramwell Tovey painottaa BBC:n Konserttiorkesterin kanssa musiikin viehkeyttä, mutta Sinfonia Lahti pystyi äskettäisessä levytyksessään (BIS) tarkempaan soittoon sekä ytimekkäämpään ilmaisuun. Tovey oli ennen muuta balettikapellimestari, ja se on eduksi La Fontainen eläinsatuihin perustuvassa tanssiteoksessa Les Animaux modèles. Rakastunut leijona, heinäsirkka ja […]

Rued Langgaard (1893–1952) sävelsi ensimmäisen sinfoniansa 17-vuotiaana ja sai sille kantaesittäjäksi Berliinin filharmonikot vuonna 1913. Lisänimi ”Klippepastoraler”, ”Vuoripastoraaleja”, yhdistelee wagnerilaisessa saundissa mahtavia maisemia ja metafysiikkaa. Maantieteellisenä taustana ovat eteläruotsalaiset Kullenin jyrkänteet Juutinrauman reunalla, jossa vaelletaan Straussin Alppisinfonian (1915) tavoin vertauskuvallisesti kohti huippua. Matka kulkee ”Tyrskyistä ja auringonpaisteesta”, ”Vuorikukkien” (Fjeldblomster) ja ”Sadun” (”Sagn”) kautta ”Ylös vuorelle” (”Opad Fjeld”), jonka huipulta löytyy ”Elinvoima” (”Livsmod”). Langaardin näyistä kasvoi elämän ja 14 sinfonian myötä yhä villimpiä, mitä aikalaiset kavahtivat, […]

Ukrainassa syntynyt Thomas de Hartmann (1884–1956) opiskeli säveltäjäksi Arenskin ja Tanejevin johdolla, pakeni vallankumousta Ranskaan ja lyöttäytyi siellä yhteen armenialaismystikko Gurdijeffin kanssa. 1930-luvulla Hartmann kunnostautui elokuvamusiikin säveltäjänä, ja sekin kuuluu hänen toiminnantäyteisestä konserttimusiikistaan. Muutenkin hänen vuonna 1934 valmistunut ”Sinfonia-runoelmansa” on yhdistelmä 1900-luvun alun monenlaisista henkisistä ja musiikillisista virtauksista. Hartmann korosti teoksen olevan puhdasta musiikkia mutta hahmotteli taustaksi ”ihmisyyden vapauttamisen mekaanisuudesta”. Musiikki on vähän velkaa Skrjabinille, orkesterinkäsittely on hulppeaa ja muodonkäsittely eeppistä. Kolmiosainen ”Fantasia-konsertto” (1944) kontrabassolle […]

Ukrainalaispianisti Anna Fedorova ryhtyi keväällä 2022 järjestämään konsertteja maansa hyväksi ja on kerännyt niillä huomattavan määrän humanitaarista apua. Hänen tulkintansa Rahmaninovin toisesta pianokonsertosta yhdessä Amsterdamin Concertgebouw-orkesterin kanssa on saanut Youtubessa yli 35 miljoonaa katsojaa. Hollantilaisyhtiö Channel Classics on levyttänyt Fedorovan Rahmaninov-tulkinnan studio-oloissa yhdessä sveitsiläisen St. Gallenin orkesterin kanssa. Fedorovan suosiota ei tarvitse ihmetellä, sillä Rahmaninovin toisesta pianokonsertosta ei ole aikoihin kuultu näin vapautuneesti romanttista levytystä. Teoksen kimpussa on kuultu teräksisempiäkin virtuooseja, mutta Fedorovan tunnelatauksessa on […]

Kun Hilary Hahn saapui syksyllä RSO:n solistiksi soittamaan Sibeliuksen viulukonserttoa, kaksi konserttia myytiin hetkessä loppuun ja jäin itsekin nuolemaan näppejäni. Tähtikarismaa tulvii myös hänen uudelta levyltään, jossa häikäisevimmän vaikutuksen tekee harvoin kuultu Alberto Ginasteran viulukonsertto (1963). Jos Ginastera olisi saksalainen tai englantilainen eikä argentiinalainen säveltäjä, hieno uusekspressionistinen teos esiintyisi ohjelmistossa taatusti tiuhempaan. Teos alkaa soolokadenssilla ja käy seuraavaksi läpi sarjan raastavan vaikeita etydejä orkesterin kanssa. Hidas osa on varattu ”22 solistille”, ja finaali on pianissimossa […]

Saatanan talvi tulee taas!” on vapaasti suomennettuna Alphan levyn otsikko. Kyse ei siis ole hilpeistä hiihtoretkistä ja räsähtelevästä takkatulesta, vaan köyhien ja kodittomien kohtalosta talvella, kun ruoka loppuu ja taudit leviävät. Se on totta nykyäänkin, mutta baritoni Arnaud Marzoratin suunnittelema ohjelma tarjoaa kylmiä totuuksia menneisyydestä. Pohjana ovat mm. kabareerunoilija Jehan Rictusin tekstit (Soliloques du pauvre 1897), joissa Schubertin talvinen vaeltaja muuttuu kovapintaiseksi katujen kasvatiksi. Levy alkaa synkällä Dies irae -sävelmällä, ja köyhyyden perinnettä ammennetaan 1400-luvulta […]