CD-levyt

Arvioin edellisessä Rondossa Thomas Dausgaardin ja Ruotsalaisen kamariorkesterin Schubertin sinfonioiden kokonaislevytyksen. Tässä tulee René Jacobs B’rock-orkesterin ja kahden viimeisen sinfonian kanssa. Periodisoittimista huolimatta vaikutelma on jykevämpi, luultavasti äänityksen ja suuremman (8-8-6-5-4) jousiston vuoksi. Sointimaailma on erilainen, mutta niin ovat tulkinnatkin, joissa Jacobs löytää musiikista enemmän draamaa ja Dausgaard enemmän hymyä. ”Suuressa” C-duuri-sinfoniassa avausosan Allegro on hyvin ”non troppo” (”ei liikaa”) ja toisen osan Andante varsin ”con moto” (”liikkuvasti”), joten tempokontrasti jää tavallista vähäisemmäksi. Molemmista tulee […]

Ludvig Normania (1831-1985) voi pitää ruotsalaisten sinfonisena linkkinä Berwaldin ja Stenhammarin välillä. Opettajansa Adolf Fredrik Lindbladin tavoin hän sai koulutuksensa Saksassa. Leipzigin konservatoriossa tuotettiin luotettavia ammattimiehiä ja takuuvarmaa perusromanttista tyyliä. Näitä hyveitä edustaa myös Norman teoksissaan, lisättynä kapellimestarin työn jalostamalla orkesterinkäsittelyllä. Normanin orkesterimusiikista ei löydy leimallisesti ruotsalaista kansallisromantiikkaa, mutta valitussa germaanistaustaisessa tyylissään se on taidokasta ja sujuvaa. Johannes Gustavssonin johtama Oulun sinfoniaorkesteri tekee säveltäjäharvinaisuudelle palveluksen kauniisti soivilla ja tasapainoisilla tulkinnoillaan.  Varhaisessa konserttialkusoitossa (1856) Norman suorittaa […]

150-vuotisjuhlaansa viettävä Skrjabin kurotti taiteessaan kauas, ja Ekstaasin runoelma orkesterille on siitä venyvimpiä esimerkkejä. Musiikkia saattelevat säveltäjän sanat – ”Minä olen hetkessä valaiseva ikuisuus, minä olen varmuus” jne. – ja partituurin esitysmerkinnät – très parfumé (”hyvin tuoksuvasti”), présque en délire (”lähes houraillen”), tai avec une volupté de plus en plus éxtatique (”aina vain haltioituneemmalla nautinnolla”) – jotka velvoittavat esittäjät pistämään peliin kaiken ja vähän lisää. Singaporen sinfonikkojen tulkinta alkaa lupaavasti, pumpulimaisessa aistillisuudessa leijaillen, mutta kosmisissa crescendoissa […]

Sinfonietta” ei ole vain vähän pienempi sinfonia, diminutiivinen versio monumentaaliteoksesta, vaan sävellystyyppi, joka pyrkii usein ilkikurisesti irti sinfoniaperinteen raskassoutuisista piirteistä. Erityisen selvästi se kuuluu Francis Poulencin Sinfoniettasta (1947), jonka avomielinen raikkaus, huumori ja vilahtava surumieli polveutuvat ranskalaisen musiikin keveäliikkeisestä perinteestä, esimerkkinä Bizet’n C-duuri-sinfonia. Prokofjevin Sinfonietta on alun perin 14-vuotiaana sävelletty klassishenkinen teos, eikä säveltäjä voinut käsittää, miksi se on jäänyt hänen ”Klassisen” sinfoniansa varjoon. Brittenin 18-vuotiaana säveltämässä Sinfoniettassa op. 1 on piruilua aikansa vanhoille parroille, […]

François-Xavier Roth on pitänyt periodiliikkeen uutta etsivää henkeä korkealla levittämällä aikalaissoittimien ilosanomaa myös Stravinskyn baletteihin, Ravelin ja Debussyn musiikkiin ja uusimpana projektina Mahlerin sinfonioihin. Ensimmäisen sinfonian jälkeen sarjassa ilmestyi neljäs, ja molempiin 1900-luvun alun soittimet sopivat erinomaisesti. Neljännen sinfonian sointiasu on kirkas ja klassinen, mutta soittimien värien heterogeenisuus luo silti aivan uudenlaisia perspektiivejä. Erityisesti pidin pisteliäistä puhaltimista ja solakasti raikuvista vaskista, kun taas jousten sointi on vähän kalvakka. Kun yltäkylläisen sointikylvyn sijaan tarjolla on artikulaation […]

Valentin Silvestrovin vaimonsa, musiikintutkija Larissa Bondarenkon muistolle säveltämä sielunmessu vuodelta 1999 kuuluu hänen pääteoksiinsa. Katolisen muistopalveluksen kaavaa siinä on seurattu valikoiden, ja requiemien historiassa se kuuluu intiimeimpiin näytteisiin. Kaikki tempot ovat hitaita, ja dynamiikka on enimmäkseen hiljaista, josta vyöryvät crescendot toisinaan yllättävät. Dies irae -sekvenssistä on sävelletty jyhkeä Tuba mirum ja voipunut Lacrimosa. Neljäs osa on Ukrainan kansallisrunoilija Taras Sevtshenkon Uni Silvestrovin Hiljaisista lauluista. Teoksen täydentävät Agnus Dei ja Requiem aeternamin kertaukset. Requiem for Larissa […]

Ranskalaiseen romanttiseen kuoromusiikkiin törmää harvoin, ja erinomaisen Accentus-kuoron tuore levy avaa ikkunan lempeän kauneuden maailmaan. Saint-Saënsin lauluissa iltahämärästä, puista ja kukista kerrotaan viilein pastellisävyin ja raffinoiduin harmonioin. Runoilijat eivät ole aikansa nimekkäimpiä, ja pariin kappaleeseen Saint-Saëns on laatinut itse tekstin. Siitä seuraa toisinaan, että kappaleet kuulostavat sointuharjoitelmilta ranskan kielen äänteille ja sisältö, jossa ilta on rauhaisa ja luonto karkottaa surut, jää sivuseikaksi. Accentuksen lumoavan puhtaaseen ja millilleen tasapainotettuun saundiin uppoutuessa se tuntuu oikealta ratkaisulta. Reynaldo […]

Amerikkaa pidetään massakulttuurin kehtona, mutta taidemusiikissa siellä on siinnyt poikkeuksellisen paljon itsepäisiä oman tiensä kulkijoita. Harry Partch (1901–1974) on yksi heistä, säveltäjä ja teoreetikko, joka pureutui soivan äänen ytimeen, sommitteli mikrosävelasteikkoja ja rakensi soittimia niitä varten. Hänen pääteoksiinsa kuuluu Delusion of Fury (1969), kuorolle ja soitinyhtyeelle sävelletty rituaalidraama, joka kertoo ensimmäisessä osassa japanilaisen noh-näytelmän tarinan taistelussa kaatuneesta soturista, joka palaa vihaisena aaveena. Toisessa näytöksessä etiopialainen tarina kertoo viestinnän vaikeuksista ja yhteenottoihin johtavista väärinkäsityksistä. ”Raivon harhakuva” […]

Händelin kruunajaisteokset tulevat ensi keväänä ajankohtaisiksi, kun kuningas Charles III varustetaan tunnusomaisella päähineellä. Kuningas Yrjö I myönsi Händelille testamentissaan 1727 Englannin kansalaisuuden, ja säveltäjä kiitti kirjoittamalla Yrjö II:n kruunajaisiin samana vuonna kolme Kruunajais-anthemia. Anthem kääntyy suomeksi ”hymniksi”, mutta Zadok the Priestiä lukuun ottamatta kyse on laajemmasta kuoroteoksesta. Händelin neljä anthemia ovat seremoniallisen musiikin suurimpia saavutuksia ja soineet brittiläisissä kruunajaisissa Yrjöjen ajoista. Hervé Niquet johtaa Alphan levyllä periodikriteereillä suurta orkesteria ja kuoroa, jotka ovat kuitenkin kaukana […]

Bachin suuri h-molli-messu on tunnustettu ja paljon levytetty mestariteos, mutta hänen neljä lyhyttä messuaan BWV 233-236 ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Pelkän Kyrien ja Glorian käsittäviä teoksia on kutsuttu myös luterilaisiksi messuiksi, ja suurin osa niiden musiikista pohjautuu varhaisempiin kantaatteihin. Teokset oli ilmeisesti tarkoitettu liturgiseen käyttöön, ja niiden rakenne oli suunniteltu tarkoin: kuoron laulama kolmitaitteinen Kyrie ja Gloria, jossa kuoro kehystää kolmea sooloaariaa. Parodiatekniikan vuoksi messuihin suhtauduttiin aikoinaan väheksyvästi. Nyt ne näyttävät, kuinka Bach kehitti jatkuvasti […]

Kadonneiksi luultuja sävelhelmiä digitaalimuotoon pelastava Artie Music on toteuttanut kulttuuriteon julkaistessaan nykypolville tuntemattomaksi jääneen Kalevi Hartin keskeisen tuotannon. Levy todistaa, että Metropolitan School of Musicissakin opiskellut Hartti (1927–1964) oli otteeltaan kotimaisten jazzpianistiemme kärkiluokkaa. Hartista sukeutui kuitenkin ”käyttömusiikin” tekijä ja tärkeimpiä säveltäjiä 1950-luvun Fennada-Filmissä, jossa hänen skaalansa ulottui komedioista film noiriin ja sotilasfarsseista draamaan. Muun muassa Yö on pitkä -rikoselokuvan musiikista levyllä kuullaan Harmony Sistersin Maire Ojosen tulkitsema lattari Kiltti tyttö. Hartin lahjakkuutta melodian, harmonian ja rytmin […]

Olivier Pons on aikoinaan Venäjällä opiskellut ja pitkään Suomessa työskennellyt ranskalaisviulisti. Kreislerin Preludi ja Allegro à la Pugnani paljastaa hänet myös vereväksi virtuoosiksi, mikä olisi varmasti miellyttänyt Sibeliusta, joka myöhäisissä viulukappaleissaan eläytyi nuoruutensa musiikkiin ja viulistihaaveisiin. Venäläisen perinteen suvereeni hallinta tulee esille Tshaikovskin Melankolisessa serenadissa ja vielä terävämmin Prokofjevin ensimmäisessä viulusonaatissa, jossa myös pianisti Folke Gräsbeck pääsee näyttämään kyntensä. Laajan kappalekirjon kiintoisimpia näytteitä ovat aiemmin levyttämättömät Oskar Merikannon kappaleet. On vaikea käsittää, kuinka sellainen melodinen […]