CD-levyt

Beethovenin pianokonsertot ovat viime vuosina kiinnostaneet monia pianisteja, ja iloisimpia yllätyksiä on ollut tämä Boris Giltburgin, Vasily Petrenkon ja Liverpoolin Kuninkaallisen filharmonian yhteistyö. Naxos on pitänyt tuotantoarvot korkealla, äänitys on moitteeton ja balanssi Giltburgin heleä-äänisen Fazioli-pianon ja innostuneesti soittavan orkesterin välillä on ollut ihanteellinen. Sitä merkityksellisempi on ollut henkinen tasapaino, jossa venäläissyntyiset taiteilijat – Giltburg asuu Israelissa, Petrenko on asettunut Englantiin – tuntuvat löytävän klassikkoteokset uudelleen. Sarjan viimeisessä osassa toisiaan täydentävät dramaattinen c-molli-konsertto ja runollinen […]

Vuosi 1923 tarkoitti Saksassa radiolähetysten käynnistymistä Berliinin Potsdamer Platzilla. Kuten myöhemmin Suomessa uusi media tarvitsi uutta musiikkia, jonka kokoonpanoja aikansa teknologia rajoitti. Saksassa ilmapiiriin vaikutti taannoin päättynyt sota, superinflaatio – ruisleipä maksoi viisi miljardia markkaa – sekä päätään nostavat natsit, jotka epäonnistuivat Münchenissä vallankappauksessaan. Ernst Tochin hilpeän tanssisarjan huilulle, klarinetille, viululle, alttoviululle, kontrabassolle ja lyömäsoittimille he tuomitsivat myöhemmin ”rappiotaiteeksi”. Weimarin tasavallan vapaa henki puhaltaa myös Kurt Weillin Frauentanzissa, keskiaikaisiin minne-runoihin pohjautuvissa haikeissa rakkauslauluissa. Se kaikuu […]

Camilla Nylundille amerikkalaisten viihdelaulut ovat olleet intohimo jo pitkään, ja sen tuloksena on cd- ja dvd-paketti The Great American Songbook. Tätä ohjelmistoa on ensi alkuun vaikea kuvitella aristokraattisen Strauss-sopraanon suuhun, mutta Nylund yllättää tulkintojensa sävykkyydellä. Hän onnistuu karttamaan oopperalaulajan maneerit ja eläytymään Broadway- ja iskelmäklassikoihin täysiverisesti ja musiikilliseen linjaan panostaen, yrittämättäkään matkia Marlene Dietrichiä tai afroamerikkalaisia blueskurkkuja. Jos levyä kuuntelee nämä autenttiset äänet korvissaan, vaikutelma saattaa olla joskus sliipattu, mutta ei tämänkään ohjelmiston tulkintatapa ole […]

Irja Auroora oli 1900-luvun jälkipuolen hienoimpia suomalaisia sopraanoja, jonka taide ei ole saanut aivan sellaista jälkikaikua kuin olisi toivonut. Hänen kansainvälinen uransa keskittyi 1970-luvulle, jolloin hän oli kiinnityksellä Darmstadtin ja Bremenin oopperoissa ja vieraili niin Bayreuthissa (mm. Guntrune Chereaun Ringissä) kuin Salzburgissa. Kotimaa kuitenkin houkutteli takaisin, ja täällä hän teki paljon yhteistyötä pianisti Pentti Koskimiehen kanssa, mistä on dokumentoituna paljon nauhoja Ylelle. Siitä on kuultu levyllä aiemminkin, mutta uusi kattaus sisältää monipuolisen valikoimaan Aurooraa parhaimmillaan. […]

Ortodoksisesta kokoöisestä vigiliasta tulee pääsiäisenä suuri Kristuksen ylösnousemuksen, pelastuksen ja elämän uudistumisen juhla. Rahmaninov tarkoitti Vigiliansa op. 37 ennen muuta konserttikäyttöön, mutta ehtoo-, aamu- ja ensimmäisestä hetkipalveluksesta koostuva kokonaisuus seuraa liturgista käytäntöä. Amerikkalaisen Clarion-kuoron levytyksessä sitä vahvistavat mm. papin ja diakonin avaavat puheenvuorot, joihin kuoron ensimmäiset repliikit tulevat vastauksena. Lisäksi Steven Fox on ripotellut palveluskokonaisuuteen Rahmaninovin hyödyntämiä vanhoja kiovalaisia ja znamenni-sävelmiä, joiden kautta musiikki laajenee ajattomaksi meditaatioksi ortodoksisen ajattelun perinteestä. Vaikka Rahmaninovin konsepti on romanttinen, […]

Kopea kuningatar komentaa sulhastarjokkaansa metsään etsimään punaista kukkaa: Veljeksistä kiltimpi löytää sen, ikävämpi tappaa hänet. Kiertävä muusikko löytää jäänteet ja tekee sääriluusta huilun. Muusikko saapuu kuningattaren ja velisurmaajan häihin ja huilu – musiikki – paljastaa totuuden. Das klagende Lied oli 20-vuotiaan Mahlerin esikoisteos, suora sukellus Grimmin veljesten karuun maailmaan. Mahler muokkasi teoksen vuonna 1901 kaksiosaiseksi (Der Spielmann-Hochzeitstück), johon alkuperäisestä on lisätty avausosa (Waldmärchen). Tässä muodossa se kuullaan nykyisin useimmin, ja sellaisena sen tarjoilee myös tarinan […]

Vuonna 1678 valmistunut Psyché oli Lullyn oopperoista kiistellyimpiä lähinnä siksi, että Molièren näytelmään pohjautuvan libreton laati joku muu kuin Philippe Quinault (Thomas Corneille). Rakkaudenjumalatar Venus äityy mustasukkaiseksi kuolevaiselle kaunottarelle Psykhelle ja komentaa poikansa Cupidon viettelemään tytön. Tämä kuitenkin rakastuu Psykheen, joka menehtyy Venuksen järjestämiin koettelemuksiin. Lopussa ylijumala Jupiter korottaa Psykhen kuolemattomien joukkoon. Lully hyödynsi Molièren näytelmään aiemmin säveltämiään divertissementejä, joista viimeinen silaa Psyyken (≈ sielun) kuolemattomuuden svengaavalla tanssinäytöksellä. Oopperan kohtaukset vaihtuvat kyklooppien palatsista kuolleiden valtakuntaan […]

  Englannissa kapinoi 1960-luvulla Manchesterin koulukunta, jonka säveltäjät, mm. Harrison Birtwistle ja Peter Maxwell Davies, sekä pianisti John Ogdon, raivasivat tietä uudelle musiikille ja lähtivät sitten omille teilleen. Jouni Kaipaisen muutettua vuosituhannen vaihteessa Tampereelle Pirkanmaan vanhastaankin vireä uuden musiikin kulttuuri puhkesi kukoistukseen, jota voisi leikillisesti kutsua ”Mansesterin koulukunnaksi”. Molemmissa työläiskaupungeissa on syntynyt nykymusiikkia, jota ei yhdistä tyyli tai tekniikka, vaan epäakateeminen suorasukaisuus ja vapautunut mielikuvituksellisuus. Asennetta pitää olla, jylisevää julistusta tai keskittynyttä askeettisuutta, ei kevytkenkäistä […]

  Moldovalainen Patricia Kopatchinskaja ja turkkilainen Fazil Say ovat Janáčekin ja Bartókin viulusonaateissa räväkkä pari, ja levylehdykän yhteishaastattelukin on otsikoitu ”sielujen sukulaisuudeksi”. Janáčekin teos on kuin täyteen pakattu ruutitynnyri; se sai alkunsa ensimmäisen maailmansodan myrskyissä mutta valmistui seitsemän vuotta myöhemmin 1921. Samana vuonna Bartók sävelsi ensimmäisen viulusonaattinsa temperamenttiselle Jelly d’Aranyille, jonka kanssa Kopatchinskajalla on paljon yhteistä. Sukulaissieluja ovat myös sonaatit, joilla on vahva yhteys kansanmusiikkiin ja leiskuviin tunteisiin, jotka on pantu palvelemaan pelottomasti modernia ilmaisua. […]

  Franz Liszt otti Beethovenin sinfonioista lähetystehtävän, jota hän edisti laatimalla niistä muihin transkriptioihinsa verrattuna varsin uskollisia sovituksia. Niistä tuli kuitenkin teknisesti niin vaativia, että on vaikea kuvitella Beethovenin musiikin levinneen niiden avulla sinne, missä orkestereita ei ollut tarjolla. Australialais-englantilainen, taustaltaan singaporelais-malesialainen, Paul Wee työskentelee päivisin liike-elämän juristina. Iltaisin Weestä kuoriutuu pianovirtuoosi, ja äänilevyllä hän on osoittautunut legendaaristen pianomonstereiden taltuttajaksi. Hämmästyttävällä sujuvuudella, tempoista tai massiivisesta saundista tinkimättä, hän suoriutuu Beethovenin ”Eroica”-sinfonian sovituksen haasteista. Koko orkesteri […]

  Britta Byström (s. 1977) on ruotsalainen säveltäjä, joka on opiskellut ensin trumpetinsoittoa ja valmistunut säveltäjäksi vuonna 2001 Kuninkaallisesta musiikkikorkeakoulusta, opettajinaan Pär Lindgren ja Bent Sørensen. Tätä nykyä Byström on maansa kysytyimpiä nykysäveltäjiä ja vuodesta 2016 Ruotsin musiikkiakatemian jäsen. Diagonal musikissa (2017) lähtökohtana ovat olleet Olle Baertlingin (1911–1981) kirkasväriset, teräväkulmaisia kolmioita esittävät maalaukset. Levyn kannessa kuvattujen kolmioiden diagonaaliset linjat jatkuvat jonnekin kehysten ulkopuolelle. Samalla tavoin Byström pyrkii jättämään sävellyksensä kaksitoista miniatyyriä avoimiksi, jatkumaan musiikkia seuraavassa […]

  Lotta Wennäkosken musiikissa tuntuu jotenkin yhdistyvän kaikki, mikä suomalaisessa uudessa musiikissa on onnistunut. Siihen kuuluu monipuolinen tekniikka, jolla voi toteuttaa mielikuvituksellisia ideoita ja irrottaa perinteisistä välineistä uusia ja taiteellisesti motivoituja saundeja. Häntä tuntuu ruokkivan uteliaisuus, joka saa teokset aukeamaan moniselitteisistä otsikoistaan sekä hyvin konkreettisiin että abstrakteihin ja avariin mielikuviin. Stravinskya muistuttavalla tavalla Wennäkoski näyttää löytävän ”lottamaisuudet” mistä tahansa aiheesta tai ilmiöstä. Musiikissa voi olla myös huumoria, vaikka Promseissa 2017 kantaesitetyn hilpeän Flouncen (2017) varovainen […]