Frédéric Chopin
Julianna Avdejeva voitti vuonna 2015 Varsovan Chopin-kilpailut ensimmäisenä naisena sitten Martha Argerichin (1965). Hän on aiemmin levyttänyt Chopinin pianokonsertot historiallisella Erard-pianolla, mutta tässä instrumenttina on Horowitzin aikoinaan omistama Steinway CD-18. Chopin-ohjelman punainen lanka löytyy opusnumeroista: 1840-luvulla syntyneistä kappaleista on kadonnut näytöstyylisin bravuuri ja tilalle on tullut kaiken takana kytevä alakulo. Avdejevan sormissa romanttinen retoriikka kukkii uskottavana, mutta etäännytettynä naiivista idealismista. Aloittavissa nokturnoissa kuulija uppoaa kaihon maailmaan, jonka Avdejeva loihtii herkällä kosketuksellaan. Pentatone on vanginnut pianosoinnin […]
Dmitri Shostakovitsh
Santtu johtaa Dmitriä” voisi olla Rouvalin ja Philharmonia-orkesterin tuttavallinen otsikko, mutta soittoon ei ole laskettu ylimääräistä rentoutta. Shostakovitshin yhdeksäs sinfonia saa onnistuneen toteutuksen, jossa railakas aloitus täydentyy hilpeällä finaalilla. Väliin jääviin hitaisiin osiin löytyy yksinäisiä puhallinsooloja ja karua surua, jota osien välissä pyrähtävä Presto kiusoittelee neuroottisella vipellyksellään. Yhdeksäs ei ollut neuvostojohdon odottama voitonsinfonia sodan jälkeen, mutta tässä se soi railakasta vapauden tunnetta. Sodan kynnyksellä syntynyt kuudes sinfonia on moniselitteisempi, laajassa avausosassaan pahoilla aavistuksilla höystetty koitos. […]
Ferdinand Ries
Vain kahdella säveltäjällä oli onni – ja välillä epäonni – saada opettajakseen Beethoven. Ferdinand Ries (1784-1838) oli heistä toinen ja hän otti tehtäväkseen viedä eteenpäin Beethovenin sinfonista soihtua. Ries otti opettajaansa etäisyyttä muuttaessaan vuonna 1813 Lontooseen, jossa valmistuivat syntyjärjestyksessä hänen viides (1813) ja neljäs (1818) sinfoniansa. Beethoveninsa tuntevalle kuulijalle teoksista löytyy helposti bongattavia vaikutteita, mutta myös esikuvan varjosta nousevaa dramaattista ja tehokasta teemojen käsittelyä. Suurin osa 1800-luvun alun sinfonikoista hiihti kaukana Beethovenin perässä, mutta Ries […]
Toshio Hosokawa
Toshio Hosokawa (s. 1955) on sukupovensa merkittävimpiä japanilaissäveltäjiä ja hänen taiteensa juuret ovat pitkällä japanilaisessa perinteessä ja estetiikassa. Selvimmin se kuuluu Kahdessa japanilaisessa kansanlaulussa (2003), jotka kertovat saken juonnista, kevään tulosta, kuolemasta ja kukista. Kitara assosioituu Hosokawan teoksissa japanilaiseen kotoon, ulkonäöltään kannelta muistuttavaan ikivanhaan kielisoittimeen, jolle ovat ominaisia intiimi hienovaraisuus ja tarkoin mitoitettu dynamiikka. Hosokawan Serenadi (2003) soolokitaralle ja kitarakonsertto ’Awakening’ (2007) ovat syntyneet Timo Korhoselle, joka on myös levyttänyt konserton. Jakob Kellermann on myös […]
Joseph Haydn
Haydnin musiikki kärsii usein rutiinimaisista esityksistä, mutta ei Tanskalaisen kamariorkesterin ja Adam Fischerin levytyksessä. Orkesteri soittaa perinteisin instrumentein, mutta vapautuneesti historiatietoisella otteella. Fischerin kapellimestariveljeksistä vanhempi ja tuittupäisempi lataa kolmeen Lontoolaissinfoniaan nopeita käänteitä ja draamaa, joista ensimmäiseksi kuulijaa tervehtii B-duuri-sinfonian nro 102 hitaan johdannon ja nopean päätaitteen kontrasti. Myös ”Rummunpäristys”-sinfoniassa nro 103 sekä ”Lontoolaisessa” sinfoniassa nro 104 jännite energisten pääteemojen ja herttaisten sivuteemojen välillä on kiristetty ja jokainen mollivarjo poimitaan huolella rikastamaan juurevasti optimistisia teoksia. Tanskalaisen […]
Joseph Haydn
Ukkelimainen “Haydn-pappa” on kadonnut nykyaikaisista sinfonialevytyksistä, ja kaukana se on Giovanni Antonininkin otteista. Kolme myöhäistä sinfoniaa soivat Alphan levyllä reippaan elinvoimaisina, mutta eivät yhtä aggressiivisina kuin Adam Fischerin ja Tanskalaisen kamariorkesterin yhteistyössä. Antonini on Haydnin sinfonioiden kokonaislevytyksessään tähän saakka johtanut joko Il Giardino Armonicoa tai Baselin kamariorkesteria, mutta näihin Pariisiin ja Lontooseen valmistuneisiin, suuriin saleihin ja suurelle yleisölle suunnattuihin teoksiin orkesterien voimat on yhdistetty. Musiikista tulviva ja tarttuva hyväntuulisuus kestää syvätkin traagiset viillot. Haydnin musiikkiinsa […]
Andrew Lloyd Webber
Andrew Lloyd Webberin Requiem vuodelta 1985 on hänen merkittävin sivuaskeleensa musikaalisäveltäjän menestyksekkäältä polulta. Sielunmessun innoittajana oli isän, säveltäjäurkuri William Lloyd Webberin, kuolema pari vuotta aiemmin sekä uutinen nuoren kambodzalaispojan kuolemasta Punaisen khmerin julmuuksissa. Teos palkittiin vuonna 1986 Grammyllä ja ensilevytyksen solisteina loistivat Placido Domingo ja Sarah Brightmann. Soraya Mafi ja Benjamin Bruns eivät saksalaislevyllä yllä samanlaiseen karismaan, mutta hollywoodmaisesta pintakiillosta riisuttuna Patrick Hahn tuntuu löytävän teoksen hartaan ytimen. Lloyd Webberin esikuvana lienee ollut Faurén Requiem, […]
Georg Friedrich Händel
Parikymppinen Händel matkasi vuonna 1706 Hampurista Italiaan ja ilmestyi sieltä neljä vuotta myöhemmin valmiina oopperasäveltäjänä. Roomassa oopperoiden säveltämiseen kohdistui kirkollisia rajoituksia, joita kierrettiin maallisilla kantaateilla. Dunedin Consortia johtava John Butt kirjoittaa, kuinka näissä varhaisteoksissa tunteet läikkyvät resitatiiveista aarioihin ja leimahtavat hetkessä koloratuurisiin liekkeihin. Hylätty Armida kiehuu katkeruudessa ennen lopun sovittavaa sicilianaa. Heros päätyy itsemurhaan nähdessään rakastettunsa Leandrosin hukkuvan Hellespontoksen salmeen. Tra la fiammessa kerrotaan Daidaloksen ja Ikaroksen yrityksistä leikkiä auringon tulella. Nardus Williams heittäytyy debyyttilevyllään […]
Jacques Offenbach
Jacques Offenbach (1819-1880) sävelsi lähes sata operettia. Kölnissä syntyneen juutalaiskanttorin poika menestyi Pariisissa nk. toisen keisarikunnan aikana. Napoleon III:n Ranskaa leimasi yläluokan rehvakas elämäntyyli ja dekadenssi, jotka murenivat Saksalle 1870 hävityn sodan jälkeen. Poliittiset mielenilmaukset oli kielletty, minkä vuoksi Offenbachin operetit vilisevät satiirisia huomioita ja kriittisiä piiloviestejä. Vuonna 1866 ensi-iltansa saanut Pariisilaiselämää avaa oven tuohon kevytmielisyyden aikakauteen ja jättää moraaliset johtopäätökset katsojien vedettäväksi. Bru Zane on rekonstruoinut Meilhac ja Halévy -duon libreton, jossa kurtisaani Métella […]
Franz Liszt
Joulunvietto Franz Lisztillä ei sujunut ilman pianonsoittoa, ja joulupäivänä 1882 Rooman hotelli Alibertissa hän esitti kahdeksan vuotta työstämänsä kahdentoista joulusävelmän kokoelman otsikolla Weihnachtsbaum, ”Joulupuu”. Joukossa on verraten tunnettuja aiheita, kuten aloittava Psallite, Adeste fidelis ja In dulci jubilo, mutta kaikissa tapauksissa Lisztin pianotranskriptiot tekevät musiikista hänen omaansa. Poissa on varhaisemman tuotannon estradityylinen taituruus, vaikka ei kappaleita voi helpoiksikaan kutsua: kynttilöiden sytyttämistä kuvaava Scherzoso polttaa varmasti harrastasoittajien näpit. Kristuksen syntymä on lisztiläisen joulun pääteema, josta kerrotaan […]
Ludwig van Beethoven
Beethovenin Hammerklavier-sonaattia pidettiin ammoin lähes mahdottomana soittaa, ja jotkut muinaiset levytykset, kuten Artur Schnabelin villi teutarointi, tuntuivat puoltavan ajatusta. Myöhemmin suuretkin klaveeritaiteilijat ovat lähestyneet teosta kunnioittavalla asenteella, mutta Marc-André Hamelin saa teoksen tekniset vastukset kuulostamaan leikiteltävän helpoilta. Avauksen fanfaarimaiset akordit on tasapainotettu täydellisesti, Scherzon rytmit tanssivat kuin neidot kedolla ja finaalin fuuga puikkelehtii kuin kärppä rantapusikossa. Hamelinilla on aikaa viilata sointia ja yksityiskohtia, eikä missään kuulu monista esityksistä tunkevaa vatsahappoista stressiä. Monet usein mystisinä näkyinä […]
Moses Pergament
Moses Pergament (1893-1977) eli vaikeana aikana vaeltavana juutalaisena. Hän syntyi Helsingissä liettuanjuutalaiseen perheeseen, opiskeli viulunsoittoa Pietarissa ja muutti Ruotsiin vuonna 1915. Nuorempi veli Simon Parmet jäi Suomeen, vaikka kapellimestarin ja musiikkikirjailijan ura urkeni kunnolla vasta toisen maailmansodan jälkeen – isoveli sai poikkeavan sukunimensä huolimattomalta venäläiskirjurilta. Molemmat saivat osansa aikansa antisemitismistä, ja Pergament sai vastustajia myös Svenska Dagbladetin teräväkynäisenä kriitikkona. Eikä asetelma ole vieläkään täysin kirkastunut, sillä kuoleman jälkeen Pergamentin musiikki on saanut vaipua unholaan. Suomalaisvoimin […]