CD-levyt

Vain kahdella säveltäjällä oli onni – ja välillä epäonni – saada opettajakseen Beethoven. Ferdinand Ries (1784-1838) oli heistä toinen ja hän otti tehtäväkseen viedä eteenpäin Beethovenin sinfonista soihtua. Ries otti opettajaansa etäisyyttä muuttaessaan vuonna 1813 Lontooseen, jossa valmistuivat syntyjärjestyksessä hänen viides (1813) ja neljäs (1818) sinfoniansa. Beethoveninsa tuntevalle kuulijalle teoksista löytyy helposti bongattavia vaikutteita, mutta myös esikuvan varjosta nousevaa dramaattista ja tehokasta teemojen käsittelyä. Suurin osa 1800-luvun alun sinfonikoista hiihti kaukana Beethovenin perässä, mutta Ries […]

Toshio Hosokawa (s. 1955) on sukupovensa merkittävimpiä japanilaissäveltäjiä ja hänen taiteensa juuret ovat pitkällä japanilaisessa perinteessä ja estetiikassa. Selvimmin se kuuluu Kahdessa japanilaisessa kansanlaulussa (2003), jotka kertovat saken juonnista, kevään tulosta, kuolemasta ja kukista. Kitara assosioituu Hosokawan teoksissa japanilaiseen kotoon, ulkonäöltään kannelta muistuttavaan ikivanhaan kielisoittimeen, jolle ovat ominaisia intiimi hienovaraisuus ja tarkoin mitoitettu dynamiikka. Hosokawan Serenadi (2003) soolokitaralle ja kitarakonsertto ’Awakening’ (2007) ovat syntyneet Timo Korhoselle, joka on myös levyttänyt konserton. Jakob Kellermann on myös […]

Haydnin musiikki kärsii usein rutiinimaisista esityksistä, mutta ei Tanskalaisen kamariorkesterin ja Adam Fischerin levytyksessä. Orkesteri soittaa perinteisin instrumentein, mutta vapautuneesti historiatietoisella otteella. Fischerin kapellimestariveljeksistä vanhempi ja tuittupäisempi lataa kolmeen Lontoolaissinfoniaan nopeita käänteitä ja draamaa, joista ensimmäiseksi kuulijaa tervehtii B-duuri-sinfonian nro 102 hitaan johdannon ja nopean päätaitteen kontrasti. Myös ”Rummunpäristys”-sinfoniassa nro 103 sekä ”Lontoolaisessa” sinfoniassa nro 104 jännite energisten pääteemojen ja herttaisten sivuteemojen välillä on kiristetty ja jokainen mollivarjo poimitaan huolella rikastamaan juurevasti optimistisia teoksia. Tanskalaisen […]

Ukkelimainen “Haydn-pappa” on kadonnut nykyaikaisista sinfonialevytyksistä, ja kaukana se on Giovanni Antonininkin otteista. Kolme myöhäistä sinfoniaa soivat Alphan levyllä reippaan elinvoimaisina, mutta eivät yhtä aggressiivisina kuin Adam Fischerin ja Tanskalaisen kamariorkesterin yhteistyössä. Antonini on Haydnin sinfonioiden kokonaislevytyksessään tähän saakka johtanut joko Il Giardino Armonicoa tai Baselin kamariorkesteria, mutta näihin Pariisiin ja Lontooseen valmistuneisiin, suuriin saleihin ja suurelle yleisölle suunnattuihin teoksiin orkesterien voimat on yhdistetty. Musiikista tulviva ja tarttuva hyväntuulisuus kestää syvätkin traagiset viillot. Haydnin musiikkiinsa […]

Andrew Lloyd Webberin Requiem vuodelta 1985 on hänen merkittävin sivuaskeleensa musikaalisäveltäjän menestyksekkäältä polulta. Sielunmessun innoittajana oli isän, säveltäjäurkuri William Lloyd Webberin, kuolema pari vuotta aiemmin sekä uutinen nuoren kambodzalaispojan kuolemasta Punaisen khmerin julmuuksissa. Teos palkittiin vuonna 1986 Grammyllä ja ensilevytyksen solisteina loistivat Placido Domingo ja Sarah Brightmann. Soraya Mafi ja Benjamin Bruns eivät saksalaislevyllä yllä samanlaiseen karismaan, mutta hollywoodmaisesta pintakiillosta riisuttuna Patrick Hahn tuntuu löytävän teoksen hartaan ytimen. Lloyd Webberin esikuvana lienee ollut Faurén Requiem, […]

Parikymppinen Händel matkasi vuonna 1706 Hampurista Italiaan ja ilmestyi sieltä neljä vuotta myöhemmin valmiina oopperasäveltäjänä. Roomassa oopperoiden säveltämiseen kohdistui kirkollisia rajoituksia, joita kierrettiin maallisilla kantaateilla. Dunedin Consortia johtava John Butt kirjoittaa, kuinka näissä varhaisteoksissa tunteet läikkyvät resitatiiveista aarioihin ja leimahtavat hetkessä koloratuurisiin liekkeihin. Hylätty Armida kiehuu katkeruudessa ennen lopun sovittavaa sicilianaa. Heros päätyy itsemurhaan nähdessään rakastettunsa Leandrosin hukkuvan Hellespontoksen salmeen. Tra la fiammessa kerrotaan Daidaloksen ja Ikaroksen yrityksistä leikkiä auringon tulella. Nardus Williams heittäytyy debyyttilevyllään […]

Jacques Offenbach (1819-1880) sävelsi lähes sata operettia. Kölnissä syntyneen juutalaiskanttorin poika menestyi Pariisissa nk. toisen keisarikunnan aikana. Napoleon III:n Ranskaa leimasi yläluokan rehvakas elämäntyyli ja dekadenssi, jotka murenivat Saksalle 1870 hävityn sodan jälkeen. Poliittiset mielenilmaukset oli kielletty, minkä vuoksi Offenbachin operetit vilisevät satiirisia huomioita ja kriittisiä piiloviestejä. Vuonna 1866 ensi-iltansa saanut Pariisilaiselämää avaa oven tuohon kevytmielisyyden aikakauteen ja jättää moraaliset johtopäätökset katsojien vedettäväksi. Bru Zane on rekonstruoinut Meilhac ja Halévy -duon libreton, jossa kurtisaani Métella […]

Joulunvietto Franz Lisztillä ei sujunut ilman pianonsoittoa, ja joulupäivänä 1882 Rooman hotelli Alibertissa hän esitti kahdeksan vuotta työstämänsä kahdentoista joulusävelmän kokoelman otsikolla Weihnachtsbaum, ”Joulupuu”. Joukossa on verraten tunnettuja aiheita, kuten aloittava Psallite, Adeste fidelis ja In dulci jubilo, mutta kaikissa tapauksissa Lisztin pianotranskriptiot tekevät musiikista hänen omaansa. Poissa on varhaisemman tuotannon estradityylinen taituruus, vaikka ei kappaleita voi helpoiksikaan kutsua: kynttilöiden sytyttämistä kuvaava Scherzoso polttaa varmasti harrastasoittajien näpit. Kristuksen syntymä on lisztiläisen joulun pääteema, josta kerrotaan […]

Beethovenin Hammerklavier-sonaattia pidettiin ammoin lähes mahdottomana soittaa, ja jotkut muinaiset levytykset, kuten Artur Schnabelin villi teutarointi, tuntuivat puoltavan ajatusta. Myöhemmin suuretkin klaveeritaiteilijat ovat lähestyneet teosta kunnioittavalla asenteella, mutta Marc-André Hamelin saa teoksen tekniset vastukset kuulostamaan leikiteltävän helpoilta. Avauksen fanfaarimaiset akordit on tasapainotettu täydellisesti, Scherzon rytmit tanssivat kuin neidot kedolla ja finaalin fuuga puikkelehtii kuin kärppä rantapusikossa. Hamelinilla on aikaa viilata sointia ja yksityiskohtia, eikä missään kuulu monista esityksistä tunkevaa vatsahappoista stressiä. Monet usein mystisinä näkyinä […]

Moses Pergament (1893-1977) eli vaikeana aikana vaeltavana juutalaisena. Hän syntyi Helsingissä liettuanjuutalaiseen perheeseen, opiskeli viulunsoittoa Pietarissa ja muutti Ruotsiin vuonna 1915. Nuorempi veli Simon Parmet jäi Suomeen, vaikka kapellimestarin ja musiikkikirjailijan ura urkeni kunnolla vasta toisen maailmansodan jälkeen – isoveli sai poikkeavan sukunimensä huolimattomalta venäläiskirjurilta. Molemmat saivat osansa aikansa antisemitismistä, ja Pergament sai vastustajia myös Svenska Dagbladetin teräväkynäisenä kriitikkona. Eikä asetelma ole vieläkään täysin kirkastunut, sillä kuoleman jälkeen Pergamentin musiikki on saanut vaipua unholaan. Suomalaisvoimin […]

Anton Brucknerin toinen sinfonia valmistui vuonna 1872 ja uudistettuna vuonna 1877, joka on Christoph Eschenbachin ja Bambergin sinfonikoiden levyttämä versio. Teoksen versioista olisi enemmänkin kerrottavaa, mutta siitä ei Accentus Musicin esittelyteksti pukahda. Eschenbach on levyttänyt aiemmin Houstonissa livenä Robert Haasin toimittaman laitoksen, mutta vertailusta Bambergissa tallennettuun esitykseen ei ole juuri hyötyä. Monien mielestä Bruckner loi juuri c-molli-sinfoniallaan oman sinfoniakäsityksensä, jonka radikaalit piirteet saivat yleensä edistyksellisen Lisztin torjumaan teoksen omistuksen. Aikalaiset keksivät lisänimen ”Taukojen sinfonia”, jota […]

Robert de Viséestä (n. 1660–n. 1733) tuli parikymppisenä Ludvig XIV:n hovin luutisti, joka myöhemmin soitti myös gambaa, lauloi ja toimi nuoren Ludvig XV:n kitaransoiton opettajana. Hän osallistui luonnollisesti erityyppiseen yhtye- ja continuosoittoon, mutta intiimeimmillään hänen luuttutaiteensa kukki sängyn vierellä soittaessa illan pimetessä. De Viséen sävellykset koostuvat ranskalaisbarokin tutuista elementeistä, tansseista, karakterinumeroista ja muunnelmista. Ne saavat kuitenkin hyvin erilaisen sävyn pehmeä- ja syväsointisella teorbilla esitettäessä. Jakob Lindbergin instrumentti on jyhkeä, pitkäkaulainen ranskalaisen mallin mukainen periodisoitin, joka […]