CD-levyt

  Paul Hindemithin musiikki jää Suomessa yllättävän vähälle soitolle, mikä on yllättävää kuunnellessa Kammermusik-teoksia, jotka tarjoavat jotain niin klasariummikolle kuin ammattilaiselle. Kammermusikien 1-3 sävelkielessä on läsnä 1920-luvun eteenpäin katsova, tietyllä tapaa ajaton tyyli, energisyys, vaihtelevuus ja turhaa romanttista venyttelevyyttä välttävät kursailemattomat ja napakat osat. Lyhyydessään popmainen Kammermusik 1 riemastuttaa eloisuudellaan, ja mini-pianokonsertto Kammermusik 2 muistuttaa enemmän ajan soolopianoteoksia kuin romanttista konserttosatsia. Christopher Park osaa liikkua jännitystä pidättäen harmaan eri sävyillä. Kammermusik 3 on uusklassinen sellokonsertto; […]

  Barbara Hanniganin yhtäaikainenkin kaksoisrooli sopraanona ja kapellimestarina liimaa yhteen nuoren mutta kunnianhimoisen alankomaalaisen Ludwig Orchestran kanssa äänitetyn triptyykin, joka lähestyy kärsimystä eri kulmista. Luigi Nonon sopraanosoolo Djamila Boupacha on nimetty sotilaiden 1960-luvulla kiduttaman ja raiskaaman algerialaisnaisen mukaan. Sekoitus hidasta aariallisuutta, ekspressionismia ja välimerellistä valituslaulua on kuin shokin tuoma etääntyminen kärsimyksestä: yllättävän hillittyä, mutta samaan aikaan karua ja paljasta. Haydnin kenties mollivoittoisimmassa sinfoniassa nro 49 ”La Passione” Hannigan käyttää taukojen hiljaisuutta tehokeinona hitaassa ensiosassa, jonka […]

Trasparente. Virpi Räisänen, mezzosopraano ja viulu. Mäenpää, Lunt, van Vugt, Pulkkis, Bach, Holst, Österman, Niles. Alba ABCD 453 Virpi Räisäsen kaksoisura ensin konsertto- ja kamarimusiikkiviulistina, sittemmin La Scalaankin yltäneenä mezzosopraanona, on jo kaksinkertaisen hatunnoston arvoinen, mutta Räisänen on pistänyt vielä paremmaksi ja esiintynyt yhtä aikaa molemmissa rooleissa Viulaja-konserteissaan ja nyt tuoreella soololevyllään. Harvinaiselle yhdistelmälle on hyvin vähän valmiita sävellyksiä, joista tunnetuimmat eli Gustav Holstin neljä melko kansanmusiikkivaikutteista ja vapaasti virtaavaa laulua löytyvät levyn keskeltä. Vain […]

Tim Ferchen: Broken, Music for Four Marimbas, Masquerades, Mallet Quartet. Awake Percussion. Siba Records SRCD-1024  Nuorten kotimaisten lyömäsoittajien nelivuotiaan Awake Percussion -kvartetin debyyttialbumi Broken on omistettu suomenamerikkalaisen Tim Ferchenin sävellyksille, jotka kaikki ovat myös yhtyeen kantaesittämiä. Nimikkoteos on ”hiljalleen hajoavaa konetta” kuvaava trio ei-viritetyille lyömäsoittimille, jossa kiehtovan kinesteettiset rytmiset venkoilut muuttuvat juuri, kun svengiin pääsee sisään; hauskaan, taitavasti rakennettuun ja tarkasti soitettuun kappaleeseen ei ehdi kyllästyä. Music for Four Marimbas tarttuu teema ja variaatiot –hengessä […]

    Pianisti-kapellimestari Lars Vogt on profiloitunut ennen kaikkea klassismin ja romantiikan ajan pianoteosten levyttäjänä, ja tuore Johannes Brahmsin toisen pianokonserton levytys jatkaa samalla linjalla. Vogt avaa dialogisessa kansilehtisessä ajatuksensa konsertosta kuin kertomuksena rikkoutuneesta harmoniasta ja paluusta kohti (mennyttä) yksinkertaista kauneutta, kuin vastakommenttina 1800-luvun lopun kehityssuunnille. Ajatusta korostaakseen on Vogt ottanut mukaan soolopianoteokseksi Brahmsin Händel-variaatiot, samassa B-duurissa kuin konserttokin. Pianon takaa johtava Vogt korostaa erinomaisesti konserton tarinallista tulkintaa. Hän solistinakin pitää matalaa profiilia, eikä alleviivaa […]

Domenico Scarlatti: Sonaatteja vol. 2. KK 144, 427, 25, 318, 431, 40, 30, 35, 466, 531, 63-64, 27, 118, 87 ja 95. Federico Colli, piano. Chandos CHAN 20134. Domenico Scarlattin 555 klaveerisonaattia on sävelletty cembalolle, mutta se ei ole estänyt nykyaikaisia pianisteja tarttumasta musiikkiin, jossa koskettimien läpi virtaa monenkirjava elämä. Vladimir Horowitz, Andras Schiff, Mihail Pletnjov, tai viimeksi Jevgeni Sudbin ja Angela Hewitt, ovat vuorollaan antautuneet barokkisen liike-energian kuljettajiksi ja vietäviksi. Scarlattiin ei tartuta velvollisuudentunnosta, […]

Diego Ortiz: Trattado de glosas. Luis Milán: Fantasia XIII. Antonio de Cabézon: Diferencias sobre La gallarda Milanese. Tomas Luis de Victoria: O magnum mysterium. Bruno Cocset, gamba, Guido Balestracci, gamba ja violone, Les Basses Réunis. Alpha 563. Espanjalainen vihuela- ja kitarataituri Diego Ortiz (1520- n. 1570) työskenteli kotimaassaan ja Italiassa. Hänen recercadansa (ricercar) kuuluvat itsenäisen soitinmusiikin varhaisiin klassikoihin. Niissä hän antoi esimerkkejä sekä improvisoinnista bassokuvioinnin päälle (passacaglia-tekniikka) että vapaasta muuntelusta annetun sävelmän pohjalta. Bruno Cocset, […]

Andrei Gugnin: Homage to Godowsky. Josef Hofmann, Felix Blumenfeld, Emil von Sauer, Eugenio Pirani, Abram Chasins, Ignaz Friedman, Osip Gavrilovitsh, Joseph Holbrooke, Constantin von Sternberg, Theodor Leschetitzky, Theodor Szántó, Moritz Moszkowski, Franz Liszt-Ferruccio Busoni. Andrei Gugnin, piano. Hyperion CDA68310. Itseoppinut pianovirtuoosi Leopold Godowsky (1870-1938) on nykyisin lähinnä nimi historian lehdiltä, mutta aikoinaan sekä Rahmaninov että Busoni pitivät häntä pianonsoiton tekniikkaa merkittävimmin uudistaneena hahmona sitten Lisztin. Onkin sopivaa, että Hyperionin Godowsky-tribuutti päättyy Busonin Godowskylle omistamaan versioon […]

W. A. Mozart: sonaatit fortepianolle ja viululle vol 2., K. 301, 305, 376 ja 378. Isabelle Faust, viulu, Alexander Melnikov, fortepiano. Harmonia Mundi 902361. Mozartin sonaateista viululle ja pianolle (tai oikeammin ne ovat sonaatteja pianolle viulun säestyksellä) on ilmestynyt viime vuosina loistavia levytyksiä, erityisesti Alina Ibragimovan ja Cédric Tiberghienin sarja (Hyperion) on saanut ylistyksiä kaikkialla, eikä Christian Tetzlaffin ja Lars Vogtin Ondine-levy jää pekkaa pahemmaksi. Isabelle Faustin ja Alexander Melnikovin alkanut sarja eroaa näistä periodinäkökulmallaan. […]

Johannes Brahms: Sellosonaatit 1-2. Markus Hohti, sello, Emil Holmström, piano. Alba ABCD 452. Brahmsin sellosonaatit on sävelletty pianolle ja sellolle, kuten Alban levylehdykkään on kirjattu. Enemmän kuin arvojärjestyksestä otsikointi kertoo siitä, ettei piano ole enää mikään säestyssoitin. Nykyaikaisilla instrumenteilla Brahmsin kamarimusiikki kuulostaa yhä toisinaan raskaalta ja menee ripeämmissä tempoissa nopeasti tukkoon. Siitä ei ole pelkoa tässä, sillä Emil Holmström soittaa Bösendorfer-flyygeliä vuodelta 1822 ja Markus Hohti suolikielillä varustettua selloa 1800-luvun alusta. Periodisoittimilla useimmat balanssiongelmat ratkeavat […]

Ludwig van Beethoven: Jousikvartetot nro 13 B-duuri op. 130, Große Fuge op. 133, jousikvartetto nro 15 op. 132. Tetzlaff-kvartetti. Ondine ODE.1347 (2 cd).Valitsin viime Rondossa Beethovenin jousikvarteton op. 132 ”Heiliger Dankgesangin” suunnannäyttäjäksi musiikilliseen exit-suunnitelmaani koronaepidemiasta. Nyt siihen voi lisätä levysuosituksen tästä Tetzlaff-kvartetin julkaisusta. Verrattuna aiemmin arvioimaani Brodsky-kvartettiin (Chandos) saksalaisyhtye soittaa tasaisemmin ja sulokkaammin. Christian Tetzlaffin ensiviulismi on suveneeria. Näissä teoksissa liikutaan kamarimusiikin kaikkein pyhimmässä. Tetzlaff-kvartetti soittaa henkevällä keveydellä ja minimaalisella vibratolla, mutta lämpimällä soinnilla. A-molli-kvarteton […]

    Giovanni Antonini on viime vuodet keskittynyt niin paljon orkesterin johtamiseen, että unohtaa hänen olleen lähtöjään erinomainen nokkahuilisti. Tällä levyllä hän ja perustamansa Il Giardino Armonico palaavat juurilleen ja Vivaldiin. Vivaldin huilukonsertoista tunnetaan hyvin traversolle sävelletyt kuusi konserttoa op. 10, jotka amsterdamilaiskustantaja Le Cene tilasi ja julkaisi vuonna 1729. Niistä ainoastaan ”La Tempesta di Mare” (”Meren myrsky”) esiintyy tällä levyllä Antoninin versiona nokkahuilulle. F-duuri-konsertto RV 442 on sama teos kuin op. 10:n viides konsertto […]