Väkevä naiskuva keskiajalta
Harri Ahmas: Käärmesormus. Ulla Raiskio, mezzosopraano, Zagros Ensemble, joht. Petri Komulainen. Alba ABCD 394 1-2. Tittamari Marttisen runoteos Käärmesormus (2001) puhuu myöhäiskeskiajalla Ala-Burgundissa eläneen naisen suulla pelkistetyn viisaasti, lumovoimaisin kielikuvin. Roolirunoutena se sopii hyvin monologioopperan perustaksi. Harri Ahmaksen Käärmesormus kantaesitettiin Kajaanin Runoviikolla 2008 ja on nyt tuotu levylle Ulla Raiskion sekä Petri Komulaisen johtaman Zagros Ensemblen tulkintana. Runollisessa oopperassa on laulusarjankin piirteitä. Marttisen tekstin kauneus kannattelee teosta, jossa korostuu väkevä naiskuva ja keskiajan salaperäinen arki. […]
Pärtiä eri tyylikausilta
Arvo Pärt: Triodion, Sieben Magnificat-Antiphonen, Nunc dimittis, Dopo la vittoria, Virgencita, The Woman with the Alabaster Box, Tribute to Caesar, Da pacem Domine. Latvian radiokuoro, joht. Sigvards Klava. Ondine ODE 1286-2 Ondine panostaa Latvian radiokuoroon, ja uusia levyjä tulee tiheään. Mikä on panostaessa, kun käytettävissä on aikamme hienoimpiin kuuluva laulajisto. Arvo Pärtin kuoroteoksissa tulevat vastaan kilpailijat mm. Virosta, mutta latvialaiset selviävät vertailussa erinomaisesti, mitä soinnin puhtauteen ja tekstin tulkintaan tulee. Levyn teokset edustavat Pärtin erilaisia […]
Vierähtävät kyyneleet
John Dowland: Lachrimae or Seven tears. Gambakvintetti Phantasm (Laurence Dreyfus, Jonathan Mason, Mikko Perkola, Emilia Benjamin, Markku Luolajan-Mikkola) ja Elisabeth Kenny, luuttu. Linn 527. John Dowland kiteyttää sarjassaan Lachrimae or Seven tears elisabetiaanisen ajan hienostuneen consort-taiteen. Alun seitsemän pavania ovat variaatioita Dowlandin luuttulaulusta, ja niissä jokaisessa vierähtävät erilaiset kyyneleet kitkeristä ja intohimoisista surumielisiin ja rakastaviin. Pelkkä melankolia saattaisi haukotuttaa, mutta Phantasmin jäntevissä esityksissä tätä vaaraa ei ole. Kontrapunktiset linjat virtailevat tasapainoisina ja korvia hivelevinä. Selkeän […]
Ortodoksisen musiikin valioita
Deesis. Ville Matvejeff: Ehtooveisu. Henri Sokka: Kaksi pääsiäisyön laulua. Lauri Mäntysaari: Pääsisäisyön stikiirat. Heikki Hattunen: Pyhä Jumala. Pekka Jalkanen: Deesis. Kamarikuoro Krysostomos, johtajana Mikko Sidoroff. Alba NCD 53. Mikko Sidoroffin johtama kamarikuoro Krysostomos on tilannut aktiivisesti uusia teoksia, joiden tavoitteena on Sidoroffin sanoin pyrkiä ”löytämään uusia ilmaisutapoja ortodoksisen kirkon pyhille teksteille”. Ilmaisukeinojen tienviittana tuntuu toimineen ainakin Einojuhani Rautavaaran Vigilia (1971), jota ei ehkä enää voi kutsua uudeksi, mutta ainakin oivaltavasti bysanttilaista perinnettä soveltavaksi. Tuosta […]
Tunteellista tyyliä koko rahalla
Carl Philip Emanuel Bach: sellokonsertot a, B ja A. Nicholas Altsaedt, sello. Arcangelo, joht. Jonathan Cohen. Hyperion. C.P.E. Bachin radikaaliutta ja ”tunteellisen” tyylin draamallisuutta on muotia korostaa – joskus jopa yliyrittämiseen asti. Tuntuu, kuin tehtäisiin yllätyksellisiä tehoja ja jyrkkiä kontrasteja itseisarvona sen sijaan, että musisoitaisiin vapautuneesti. Kyllä C.P.E:n originaalisuuteen uskoisi vähemmälläkin. Itseään säveltäjän sijaan etualalla pitävästä otteesta kärsii hieman myös saksalaissellisti Nicholas Altsaedt, niin taitavaa kuin soitto onkin. Heti a-molli-konserton alussa saa ihastella ammuttuna säntäilevien […]
Pirteää Poulencia
Francis Poulenc: Improvisations, Novelettes, Sonaatti kahdelle pianistille, Embarquement pour Cythère, Konsertto kahdelle pianolle (versio kahdelle pianolle). Lucille Chung ja Alessio Bax, piano. Signum Classics SIGCD455. Francis Poulencin ja hänen suosikkipianistinsa Jacques Fevrierin pianon käsittely oli aikoinaan boheemin suuripiirteistä. Lucille Chungin teräväpiirtoinen ja kineettisesti elävä soitto ei ole siinä suhteessa autenttista, mutta sitäkin nautittavampaa. 1930-luvun alussa syntyneet Improvisaatiot ovat nokkelia kommentteja aikansa ilmiöihin, mukana kunnianosoitukset niin Schubertille kuin Edith Piafillekin. Kolme aikojen saatossa syntynyttä Novellettea […]
Mustosen Prokofjev ihastuttaa
Sergei Prokofjev: Pianokonsertot nro 1, 3 ja 4. Olli Mustonen, piano. Radion sinfoniaorkesteri, joht. Hannu Lintu. Ondine ODE 1244-2 Radion sinfoniaorkesterin ja Olli Mustosen laaja Prokofjev-yhteistyö on nyt tallentumassa pianokonserttojen kokonaislevytykseksi, jossa ensimmäisenä ovat vuorossa konsertot 1, 3 ja 4. Mustonen ja Hannu Lintu profiloivat jokaisen konserton onnistuneella tavalla yksilöksi: kolmannessa korostuu vahvasti Prokofjevin särmikäs ja piruileva puoli, kun taas ensimmäinen on tempoiltaan totuttua laveampi ja hellyttävän aurinkoinen. Neljäs, vasemmalle kädelle sävelletty konsertto soljuu linjakkaan […]
Risto-Matti Marin voimissaan
Gateways. Bach-Liszt: Fantasia ja fuuga g, Schubert: 4 impromptua Op. 90, Liszt: sonaatti h-molli. Risto-Matti Marin, piano. ALBA ABCD 398. Risto-Matti Marin on löytänyt oman kenttänsä täysromanttisen virtuoosimusiikin ja pianismin kultakaudelta, jossa herkimmät sävyt eivät aina pääse häiritsemään massalle ja kokovartalotekniikalle perustuvaa suoritusta. Marinin leipälaji, transkriptiot ja marginaaliin jääneiden kuriositeettien esittely, on tällä kertaa sivuosassa hänen ottaessaan pitkästä aikaa rohkean hypyn kohti perusrepertuaaria, jonka ääressä Marin ei olekaan enää yksinäinen erikoismies. Tähän kastiin kuuluu […]
Mozartia vivahteikkaasti
W.A Mozart: jousikvartetot nro 16 Es ja nro 19 C ”Dissonanssi”, Divertimento D. Quatuor van Kuijk. Alpha. Nuorten ranskalaismiesten muodostama van Kuijk-kvartetti on noussut rakettimaisesti voittaen mm. Wigmore Hallin kilpailun viime vuonna. Priimaksensa Nicholas van Kuijkin nimeä kantavalla yhtyeellä onkin kunnianhimoa yli normaalin kamarimusiikkiharrastuksen. Yhtenäisyys on aukotonta, ja soitto pureutuu jokaiseen detaljiin harvinaisella suoruudella. Tämä ote sopii hyvin Mozartiin, varsinkin, kun vibrato on minimoitu lähes olemattomiin. Jo Es-duuri-kvarteton alussa ote on rapsakan irtonainen, retorisesti […]
Tyylikäs perus-Figaro
W.A. Mozart: Figaron häät. Thomas Hampson, Sonya Yoncheva, Luca Pisaroni, Christiane Karg, Angela Brower, Anne Sofie von Otter, Maurizio Muraro, Rolando Villazón, Jean-Paul Fouchécourt, Philippe Sly, Regula Mühlemann. Chamber Orchestra of Europe, Vocalensemble Rastatt, joht. Yannick Nézet-Séguin DG 00289 479. 15945 Yannick Nézet-Séguin päättää Mozart-Da Ponte -levytysprojektinsa Figaron häillä. Euroopan kamariorkesteri soittaa kuplivasti levyllä, joka on liveäänitys Baden-Badenissa esitetystä konserttiversiosta. Kyseessä on menevä ja tyylikäs, joskaan ei kovinkaan erottuva tulkinta. Solistikaarti – etunenässä Christiane Kargin […]
Puolalainen esitaistelija
Grazyna Bacewicz: Jousikvartetot 1-7. Sleesialainen jousikvartetti. Chandos CHAN 10904 (2 cd). Grazyna Bacewiczin (1909-1969) on viime aikoina noussut uuteen arvostukseen. Puolan valtio lähetti nuoren Bacewiczin Pariisiin Nadia Boulangerin sävellysoppiin. Hän opiskeli myös viulunsoittoa Carl Fleschin johdolla ja toimi 1930-luvulla Puolan radio-orkesterin konserttimestarina. Säveltäjänä Bacewicz saavutti mainetta ensimmäiseksi taitavalla soittimenkäsittelyllään, joka kuuluu kauttaaltaan hänen seitsemässä jousikvartetossaan (1938-1965). Kaksi ensimmäistä kvartettoa edustavat tyylikkäästi uusklassista tanssillisuutta. Kolmas (1947) ja neljäs (1951) kvartetto edustavat monitasoista kamarimusiikillista ilmaisua, joka […]
Bachia etäisesti
J.S. Bach: Huilusonaatit. Pauliina Fred, traverso, Aapo Häkkinen, cembalo ja klavikordi. Naxos 8.573376. Aapo Häkkisen laaja Bach-katalogi ja nimenomaisesti levytystyö Bachin sonaattien parissa jatkuu. Tällä kertaa vuorossa ovat huilusonaatit Pauliina Fredin kanssa. Levy pursuaa järisyttäviä kontrasteja, sillä hätkähdyttävien rekisteröintivaihteluiden lisäksi Häkkinen käyttää kahta erilaista cembaloa, klavikordia sekä omniwerkiä – tuota soitinkummajaista, joka putkahti esiin Helsingin juhlaviikkojen avajaiskonsertissakin. Sen jättiluuttumainen lautenwerk-äänikerta soi C-duuri-sonaatissa hurmaavan pehmeänä ja bassoisena. Fredin ja Häkkisen työskentely on ketterää ja huolellisesti yksityiskohtia […]
