Kolmin aina kauniimpi
J.S. Bach: Goldberg-muunnelmat. La Compagne Pocchette: Minna Pensola, viulu, Antti Tikkanen, alttoviulu ja Sergei Malov, violoncello de spalla. Alba 396. Minna Pensolan, Antti Tikkasen ja Sergei Malovin kannatti levyttää Goldberg-muunnelmat, sillä heillä on siitä omaa sanottavaa. Versio perustuu Dmitri Sitkovetskyn jousitrio-sovitukseen, mutta mukana on aineksia myös Federico Sarudianskylta sekä muusikoilta itseltään. Huomiota herättää sellon korvaaminen ”olkapääsellolla” eli violoncello de spallalla, joka oli Bachin aikana suosittu mutta sittemmin unohdettu soitin. Sergei Malov on ollut sen esitaistelija […]
Glamour-viulisti vakavoituu
Dmitri Shostakovitsh: Viulukonsertto nro 1. Aleksandr Glazunov: Viulukonsertto. Nicola Benedetti, viulu, Bournemouthin sinfoniaorkesteri, johtajana, Kirill Karabits. Decca 478 8758. Skotlantilaisviulisti Nicola Benedetti ennätti opiskella Yehudi Menuhinin opissa ja voitti 2004 BBC:n Vuoden nuori muusikko -kilpailun. Nuorten naisten viuluvirtuoosien kaartissa Benedetti on ollut kaikkein pop-henkisin ja Dolce & Gabbanan iltapukuineen myös filmaattisin. Soittaminen on tietysti eri juttu. Shostakovitshin ensimmäistä viulukonserttoa Benedetti lähestyy päättäväisellä intensiteetillä karttaen raastavinta kipua, mutta valaen Passacagliaan uljaasti liihottavia legato-kaarroksia. Viulu on otettu […]
Pohjoista synkkyyttä
Jón Nordal: Choralis, Adagio, Længnetti, Epitafion, Leiðsla. Islannin sinfoniaorkesteri, johtajana Johannes Gustavsson. Ondine ODE 1282-2. Jón Nordal (s. 1926) on islantilaisen musiikin grand old man ja maansa merkittävin orkesterisäveltäjä sitten Jon Leifsin (1899-1968) Nordal opiskeli ensin kotimaassaan ja toisen maailmansodan jälkeen Sveitsissä Walter Freyn ja Willi Burkhardin johdolla. Hänen läpimurtonsa tapahtui Hindemithin ja Bartókin hengessä sävelletyn musiikin merkeissä, mutta näissä Johannes Gustavssonin ja Islannin sinfoniaorkesterin esittämissä teoksissa vuosilta 1973-1982 hän oli siirtynyt valtaosin atonaaliseen sävelkieleen. […]
Ronskit viulukonsertot
Sergei Prokofjev: Viulukonsertot 1-2, Sonaatti sooloviululle. Vadim Gluzman, viulu, Eestin Kansallinen sinfoniaorkesteri, johtajana Neeme Järvi. BIS-2142 sacd. Ukrainalainen Vadim Gluzman on venäläisen viulukoulun verevä edustaja, joka on ladannut konserttotulkintoihinsa suurta saundia ja suoraa puhetta. Hänen levytyksensä Prokofjevin viulusonaateista jokin aika sitten onnistui hyvin, mutta saman säveltäjän viime aikoina paljon levytetyissä viulukonsertoissa vaikutelma on vähän ronski. Ensimmäisen konserton scherzon ja toisen finaalin atleettinen taituruus on tarttuvaa, mutta hitaiden osien runoutta hän ei aina tavoita. D-duuri-konserton finaali […]
Hvorostovskin löytöretki
Prokofjev, Tshaikovski, Rubinstein: Oopperakohtauksia. Dmitri Hvorostovski, baritoni, Asmik Grigorian, sopraano, Irina Shishkova, mezzosopraano, Mihail Guzhov, basso, Igor Morozov, tenori, Vadim Volkov, kontratenori. Helikon-oopperan kuoro ja Venäjän akateeminen valtionorkesteri, joht. Constantine Orbelian. Delos DE 3517. Viime vuosina useita onnistuneita levyjä Ondinelle tehnyt Dmitri Hvorostovski on nyt koonnut tutulle Delos-merkilleen kimpullisen vähemmän tunnettua venäläistä oopperaa. Baritonille itselleenkin kyse on löytöretkestä. Venäjän akateemisen valtionorkesterin, Constantine Orbelianin, Moskovan Helikon-oopperan kuoron ja laulajakollegojen kanssa on toteutettu mielenkiintoinen oopperavalikoima, jossa kohtaukset […]
Bergmanin viesti välittyy
Erik Bergman: Mieskuorolauluja. Bergmania Ensemble, Sibelius-Akatemian lauluyhtye, johtajana Matti Hyökki, Talla-yhtye, johtajana Pasi Hyökki, Petri Bäckström, tenori, Sampo Haapaniemi, basso, Iida Antola, sopraano, Rabbe Österholm, baritoni, Daniel Schulz, Tomas Takolander ja Tom Wentzel, lausunta. Alba ABCD 392 3 cd. Erik Bergman (1911-2006) näytti säveltäjänä ja Akademiska Sångföreningenin johtajana heti sodan jälkeen, kuinka mieskuoro toimii modernismin instrumenttina. Ja enemmänkin: hänen mieskuoroteoksensa ovat esimerkkejä siitä, kuinka mies voi kohdata uuden maailman, sisäisen ja ulkoisen, ja […]
Kerronnallista Kuusistoa
Jaakko Kuusisto: Valo, Loisto, Jurmo, Play 2 & 3. Jaakko Kuusisto, viulu, Riitta-Liisa Ristiluoma, alttoviulu, Jan-Erik Gustafsson, sello. Paavali Jumppanen ja Heini Kärkkäinen, piano. Meta4-jousikvartetti. BIS 2192. Jaakko Kuusiston 2000-luvun kamariteoksissa sykkivät intohimoinen rytmiikka ja näyttämösäveltäjälle tuttu kerronnallisuus. Kyseinen levy esittelee teoksia vuosilta 2000–2013, ja useimmissa niistä Kuusisto itse esiintyy viulistina. Play-sarjan osat Kuusisto on omistanut muusikkoystäville. Meta4-kvartetille sävelletyssä Play III:ssa romanttiset jousivuodatukset vellovat epävarmassa kvartettitekstuurissa. Meta4 kertoo tarinaa maailmaasyleilevällä tunteella. Play II pianolle ja […]
Rautaiset sisarukset
Grieg: viulusonaatti nro 2, Nielsen: viulusonaatti nro 2, Sibelius: neljä kappaletta viululle ja pianolle op. 78, Stenhammar: viulusonaatti op. 19. Baiba Skride, viulu; Lauma Skride, piano Orfeo C 913 161 A. Ei ole kauan siitä, kun CD-levy oli säveltaiteen kevytrakenteisin airut ja vieläpä ikuinen sellainen. Siihen tallentui taiteilijan sana kuin kiveen hakattuna ja sen sisälehteä saattoi lukea luottavaisena kuin tietosanakirjan artikkelia. Perinteikkään Orfeo-merkin sisälehti korostaa muutosta arvotalletuksesta ajankohtaispuffiksi: soittajat esitellään seuraavan kauden keikkamainoksilla. Väitetäänpä muusikoiden latvialaisuuden johtavan […]
Viimeisteltyä Prokofjevia
Prokofjev: Sinfoniat 4 (vuoden 1947 versio) ja 7 sekä vaihtoehtoinen finaali 7. sinfoniaan. Bergenin filharmoninen orkesteri, joht. Andrew Litton. BIS-2134. Nyt epäilyttää. Taas BIS, taas Bergenin filharmonikot ja jälleen yksi tilastomerkintä Prokofjevin sinfonioista loppumattoman levykatalogin jatkeeksi? Onneksi ei! Prokofjevin neljäs on kuultu varmasti voimallisemmin, riipaisevasti rähjäisemmin ja autenttisemmin, mutta nyt ulkomusiikillinen rappioromantiikka neuvostoviitteineen on korvattu viimeistellyllä yhteissoitolla ja dynaamisilla vaihteluilla aivan äärimmilleen. Vetävä sykkeisyys saa allekirjoittaneen niskan nykimään luonnollisessa ja tarkkaan perustellussa tempossa. Verkkainen makeilu tuo […]
Kaksi reaktiota sotaan
Erich Wolfgang Korngold: viulukonsertto, Benjamin Britten: viulukonsertto. Vilde Frang, viulu ja Frankfurtin radion sinfoniaorkesteri, joht. James Gaffigan. Erato 82564600913. Korngoldin ja Brittenin viulukonsertot ovat samalta sota-ajalta, vuosilta 1945 ja 1939, mutta niiden suhde ympäristöön ei voisi olla vastakohtaisempi. Korngoldin reaktiona oli eskapismi, kun pasifisti Britten taas kuuntelee päättyneen Espanjan sisällissodan kaikuja. Korngoldin konserttoa haukuttiin aikanaan ”Hollywood-konsertoksi”, ja onhan siinä melodista makeutta ja elokuvallisuutta. Silti soiva lopputulos riippuu paljon soittajasta, ja Vilde Frang onnistuu objektiivisella mutta […]
Ravelia lyömäsoittimin
Maurice Ravel: ”Dances and Fairy tales”, sovituksia marimballe ja vibrafonille. Joint Venture Percussion Duo: Rachel Xi Zhang, marimba, Laurent Warnier, marimba ja vibrafoni. BIS 9054. Kiinalais-luxemburgilaisen lyömäsoitinduon toi yhteen Ravel, ja ensilevyllään he esittelevät enimmäkseen nelikätisten pianoversioiden pohjalta tekemiään Ravel-sovituksia. Hanhiemo-sarjan, Kuolleen prinsessan pavanen sekä Tombeau de Couperinin sadunomaisuus saa ylleen Ravelin henkeen yllättävän hyvin sopivan soittorasiamaisen vaatetuksen, mutta perkussioäänten nopean sammumisen ja pitkän jälkikaiun jollain tapaa persoonattomaan ilmapiiriin sekä kosketuksen kovuuteen kestää tottua. Etenkin […]
Akustisten tilojen äärellä
Gérard Grisey: Les Espaces Acoustiques. Garth Knox, alttoviulu, WDR Sinfoniaorkesteri Köln, johtajana Stefan Asbury. Kairos 0012422KAI (2 cd). Nykysäveltäjien valtamerestä alkaa erottua uusia säveltäjäklassikoita, joiden musiikissa soi vaihtoehtoinen tulevaisuus. Varhain kuollut Gérard Grisey (1946-1998) kuuluu tähän joukkoon. Hänen teoksensa ovat hienointa ranskalaista taidemusiikkia sitten Olivier Messiaenin. Grisey on lokeroitu ”spektraalisen” koulukunnan johtohahmoksi ja jos häneltä voi jonkin teoksen yhdistää harmonialähtöiseen ajattelutapaan, niin se on vuosina 1974-85 valmistunut Les Espaces Acoustiques. Kuuden teoksen sarja kasvaa yksinäisestä […]
