Soitin ja kamarimusiikki

Caroline Shaw (s. 1982) on New Yorkissa asuva muusikko – laulaja, viulisti, säveltäjä ja tuottaja – josta tuli vuonna 2013 kautta aikain nuorin Pulitzer-palkinnon voittaja. Hän on niittänyt mainetta myös yhteistyöstään räppäri Kanye Westin kanssa. Shaw’n musiikissa kuuluu vaikutteiden kirjo amerikkalaisesta minimalismista Mozartin ja Brahmsin kamarimusiikkiin. ”Postmoderni” on varmaan leimasin, joka Shaw’n teoksien yhteydessä on useimmin viuhunut, mutta tälläkin ilmiöllä on jo pitkä historia ja rungostaan haarautunut lehvästö. Shaw’n musiikki on perusolemukseltaan yksinkertaista ja seurustelee […]

Claude Balbastre (1724–1799) oli aikansa kuuluisin ranskalaisurkuri, jonka jouluisia esiintymisiä piispat rajoittivat ihmistulvan vuoksi. Balbastre toimi Notre-Damen ja La Chapelle Royalin urkurina sekä kuningatar Marie-Antoinetten opettajana, mutta ennätti vallankumouksen jälkeen säveltämään myös muunnelmia Marseljeesista. Urkureiden tapana oli 1700-luvulla soittaa ja varioida ranskalaisia joululauluja, ja Balbastre julkaisi vuonna 1770 neljä tällaista joululaulujen sarjaa. Kuten Olivier Baumont levyesitteessä muistuttaa, Ancien Régimen henkeen kuului iloisuus ja viihtyminen, ei totisuus. Niinpä näissä soitinteoksissa kajahtaa pikemmin maallinen kuin hengellinen joulutunnelma […]

Bachin soolosellosarjoja on soitettu nimetyn instrumentin lisäksi monenlaisin välinein, jotka tuovat musiikkiin omat rajoituksensa ja mahdollisuutensa. Käyrätorvi saattaa kuulostaa kaukaiselta vaihtoehdolta, mutta sekä Bach että Radion sinfoniaorkesterin soolocornisti Jukka Harju osoittavat, että tuonkin oven takaa avautuu rikas ja toimiva tulkinallinen paletti. Viitteellisen kontrapunktin toteutus jää paljolti kauniiksi ajatukseksi – mutta Harjun notkealla käyrätorvisoinnilla kumminkin kauniiksi. Valttinaan Harjulla on kimmoisa rytminkäsittely, joka saa nopeat osat tanssimaan. Pitkän linjan rakentaminen onnistuu belcantomaisella laulavuudella, joka ei yllä d-molli-sarjan […]

Jean-Efflam Bavouzetin Haydnin pianosonaattien kokonaislevytys tulee kolmentoista vuoden jälkeen maaliin selvänä voittajana. Kerta toisensa jälkeen Bavouzet on todistanut, kuinka Haydnin kekseliäisyys ulottui varhaisimmista myöhäisimpiin teoksiin. Viimeisellä julkaisulla se todistetaan konkreettisesti, kun levyltä löytyvät Haydnin ensimmäinen ja kaksi viimeistä pianosonaattia. Pianosonaatit nro 61–62 ovat tunnustettuja mestariteoksia, mutta divertimentoksi luokiteltu viisiminuuttinen esikoinen viehättää elegantilla yksinkertaisuudellaan. Bavouzet onnistuu aina kaivamaan musiikin inspiraation ja elävöittää patenttikuviotkin. Sonaattien kokonaisuutta ovat pitkin matkaa höystäneet erilliset teokset, joista hilpeä Fantasia C-duuri, herkkä […]

Terhi Dostal on Saksaan asettunut pianisti ja säveltäjä, joka ”Suomalaisissa vaikutelmissaan” tarjoilee sikäläiselle yleisölle yhden poikkileikkauksen suomalaisesta pianotaiteesta. Ilmari Hannikainen oli kosmopoliitti, jonka pianistinen tausta oli toisaalta Venäjällä (Siloti) ja toisaalta Ranskassa (Cortot). Kumpikaan linja ei oikein puhkea kukkaan Dostalin teräksisissä tulkinnoissa, joissa impressionistinen hämy tai vanhan maailman charmi ovat sivuosassa. Sibeliuksen pianoteoksista ovat levylle päätyneet tutut op. 5 Impromptut ja op. 68 Rondinot. Kovanpuoleinen äänitys korostaa nopeissa osissa kulmikkuutta, joka tasaantuu rauhaisammissa kappaleissa. Helvi […]

Yuja Wangin ja Gautier Capuçonin duo ei ole ex tempore -kokoonpano, vaan he ovat soittaneet yhdessä kymmenen vuotta Verbierin festivaaleilta lähtien. Brahmsin sonaatissa he kuitenkin tuntuvat edustavan eri rooleja pikemmin kuin puhaltavat yhteen: pianisti soittaa tyylinsä mukaisesti terävää ja aktiivista satsia, kun sellisti keskittyy lämpimän lyyrisiin repliikkeihin. Tulos on yksityiskohdissaan jännittävä mutta kokonaisuutena sulautumaton. Rahmaninovin sonaatissa duodynamiikka löytyy paremmin: Capuçon aloittaa unelmaisin, hellästi houkuttelevin repliikein ja kiinteyttää siitä sointia ja fraseerausta yhä intohimoisemmaksi, ja Wang […]

Kadonneiksi luultuja sävelhelmiä digitaalimuotoon pelastava Artie Music on toteuttanut kulttuuriteon julkaistessaan nykypolville tuntemattomaksi jääneen Kalevi Hartin keskeisen tuotannon. Levy todistaa, että Metropolitan School of Musicissakin opiskellut Hartti (1927–1964) oli otteeltaan kotimaisten jazzpianistiemme kärkiluokkaa. Hartista sukeutui kuitenkin ”käyttömusiikin” tekijä ja tärkeimpiä säveltäjiä 1950-luvun Fennada-Filmissä, jossa hänen skaalansa ulottui komedioista film noiriin ja sotilasfarsseista draamaan. Muun muassa Yö on pitkä -rikoselokuvan musiikista levyllä kuullaan Harmony Sistersin Maire Ojosen tulkitsema lattari Kiltti tyttö. Hartin lahjakkuutta melodian, harmonian ja rytmin […]

Olivier Pons on aikoinaan Venäjällä opiskellut ja pitkään Suomessa työskennellyt ranskalaisviulisti. Kreislerin Preludi ja Allegro à la Pugnani paljastaa hänet myös vereväksi virtuoosiksi, mikä olisi varmasti miellyttänyt Sibeliusta, joka myöhäisissä viulukappaleissaan eläytyi nuoruutensa musiikkiin ja viulistihaaveisiin. Venäläisen perinteen suvereeni hallinta tulee esille Tshaikovskin Melankolisessa serenadissa ja vielä terävämmin Prokofjevin ensimmäisessä viulusonaatissa, jossa myös pianisti Folke Gräsbeck pääsee näyttämään kyntensä. Laajan kappalekirjon kiintoisimpia näytteitä ovat aiemmin levyttämättömät Oskar Merikannon kappaleet. On vaikea käsittää, kuinka sellainen melodinen […]

Tuo voi olla vain kuuluisa saksilainen tai itse piru”, kerrotaan Domenico Scarlattin päätelleen Venetsiassa cembalistin henkilöllisyyden. Händelin cembalomusiikki ei ole lähimainkaan niin hyvin tunnettua kuin hänen oratorionsa, oopperansa tai orkesteriteoksensa. Hän oli armoitettu virtuoosi ja improvisoija, mutta ei panostanut cembaloteostensa julkaisuun. Tällä tuplalevyllä hänen ranskalaisia, italialaisia ja saksalaisia vaikutteita yhdistelevät cembalosarjansa syttyvät riehakkaaseen elämään, kiitos Francesco Cortin räjähtävän virtuoosisuuden ja hänen Christian Vaterin mallin (1738) mukaan rakennetun soittimensa. Oopperasäveltäjän draama ja svengi huokuvat kaikista tanssinumeroista, […]

Avant l’orage, “Ennen myrskyä”, viittaa ennen toista maailmansotaa vuosina 1926–39 Ranskassa sävellettyihin jousitrioihin. Amerikkalainen Black Oak Ensemble – Desirée Ruhstrat, viulu, Aurélien Pederzoli, alttoviulu ja David Cunliffe, sello – ovat kaivaneet tuplalevylleen antoisan valikoiman sotienvälisessä tyylimurroksessa syntynyttä musiikkia. Varhaisin teos on meriupseeri Jean Crasin komentamallaan risteilijä Lamotte-Picquetilla vuonna 1926 säveltämä rohkea ja yllättävän moderni teos. Muut teokset tulevat 30-luvun lopulta. Tunnetummista säveltäjistä Henri Tomasi on merkinnyt trionsa ’divertissementiksi’, mutta tähän viihteeseen kuuluvat myös kirpeät mausteet. […]

On vähän surullista, että monella säveltäjällä on Mieczyslaw Weinbergin (1919–1996) tavoin tapana nousta kansainväliseen kuuluisuuteen kohta kuolemansa jälkeen. Weinbergin elämäntaival puolanjuutalaisesta pakolaisesta rajoitusten kanssa painivaksi neuvostosäveltäjäksi on kirjattu hänen jousikvartettoihinsa. Niistä ensimmäinen (1937) on teini-ikäisen sävellys ennen natsien hyökkäystä Puolaan. Weinberg luonnehti sen puristavasti kromaattista tekstuuria ”uusimpressionistiseksi”. Teos kertoo, että olennaiset elementit hänen kvartettodramatiikastaan olivat paikallaan jo ennen tutustumista Shostakovitshiin. Romanialainen Arcadia-kvartetti on saanut Weinbergin kvartetoista lähetystehtävän ja soittaa esikoisteoksesta vuonna 1985 uudistetun laitoksen anteeksipyytelemättömällä […]

Ferdinand Riesin (1784–1838) kohtalona on ollut jäädä opettajansa Beethovenin varjoon, jota hän itse syvensi vuonna 1838 julkaistulla muistelmateoksella – edelleen luotettavimpia aikalaislähteitä Beethovenista. Toimittuaan 1800-luvun alussa mestarinsa sihteerinä ja managerina Ries ryhtyi rakentamaan pianistin- ja säveltäjänuraa kauempana. Vuosina 1813–1924 hän menestyi Lontoossa, jossa Nash-yhtyeen levyttämät konsertoivat kamariteokset syntyivät. Ries oli erinomainen pianisti ja laittaa Simon Crawford-Phillipsin lujille virtuoosisesti säkenöivässä ”Suuressa sekstetossa”. Nash-yhtyeen jousisoittajat haastavat hänet aina kun voivat, ja Graham Mitchellin kontrabasso antaa reippaalle teokselle […]