Kamarimusiikkia: Fantasia, toccata, impromptu

Pakollinen historiaosuus: ei sovi unohtaa, että etabloituneen soitinmusiikin historia on selvästi laulumusiikkia lyhyempi. Vasta 1500-luvulla puhdas, itsenäinen – siis ei vokaalimusiikin sovituksiin perustuva – soitinmusiikki raivasi tiensä arvostetulle paikalle. Tällöin soittimien esitaistelijoina olivat juuri kosketinsoittimet, joita aiemmin nimitin universaaleiksi, neutraaleiksi ja toisaalta palveleviksi, toisaalta täydellisen itseriittoisiksi. Ajalle ominaiseen tapaan mitään...
Jatka lukemista tilaajana – kulttuurin parhaat tarinat odottavat sinua!
Edellinen artikkeliKamarimusiikkia: Pianosonaatti
Seuraava artikkeliKamarimusiikkia: Preludi ja fuuga