Kamarimusiikkia: Fantasia, toccata, impromptu

Pakollinen historiaosuus: ei sovi unohtaa, että etabloituneen soitinmusiikin historia on selvästi laulumusiikkia lyhyempi. Vasta 1500-luvulla puhdas, itsenäinen – siis ei vokaalimusiikin sovituksiin perustuva – soitinmusiikki raivasi tiensä arvostetulle paikalle. Tällöin soittimien esitaistelijoina olivat juuri kosketinsoittimet, joita aiemmin nimitin universaaleiksi, neutraaleiksi ja toisaalta palveleviksi, toisaalta täydellisen itseriittoisiksi. Ajalle ominaiseen tapaan mitään...
Haluatko lukea koko jutun? Tutustu Rondon tilaukseen ja avaa kaikki artikkelit käyttöösi!
Edellinen artikkeliKamarimusiikkia: Pianosonaatti
Seuraava artikkeliKamarimusiikkia: Preludi ja fuuga