Huilulla on – ehkä kliseisen säestykumppaninsa harpun ohella – soittimista kenties kaikkein stereotyypitellyin persoona: huilu edustaa feminiinisyyttä, linnunlaulua, kaikkea somaa ja hempeää. Kieltämättä huilu on linnunäänisyydessään aina yhdistetty jollain tasolla luontoon, mutta sille sävelletyissä teoksissa tämä ei suinkaan ole rajannut sen luonnetta. Huilu on kaikkea muuta kuin se Carmenin välisoittojen...