1900-luvulla jousikvartetto muuttuu. Lajin jättiläinen Shostakovitsh varioi uutteasti klassismista romantiikan kautta periytynyttä neliosaisuutta muhkeassa jousikvartettotuotannossa, jossa kokeili kaikkia osien lukumääriä yhdestä seitsemään. Shostakovitshin jousikvartetot ovat joka tapauksessa identiteetiltään ja hahmoltaan edelleen tiiviisti kiinni klassis-romanttisessa rakenteessa.
Monet 1900-luvun säveltäjät alkoivat yhä voimakkaammin irtautua perinteisestä jousikvartettomuodosta. Jousikvartetosta tulee pikemminkin jousikvartetti: ei enää muoto, vaan tietty kokoonpano, ilmaisuväline. Se saattaa saada ulkomusiikillisia piirteitä, ja useille säveltäjille siitä tulee tärkeä kokeilun kenttä. Kuulostellaan nyt kahta uraauurtavaa jousikvartettoa, joiden aiheena on yö.
Ligeti kirjoitti ensimmäisen jousikvartettonsa Métamorphoses nocturnes (Yöllisiä metamorfooseja) 1950-luvun puolivälissä, jolloin vielä eli Unkarissa ankaran sensuurin ja taiteiden säätelyn piinaamana. Teos kantaesitettiin Wienissä pian sen jälkeen, kun Ligeti 1956 loikkasi länteen. Jousikvartetto on maagisen yötunnelman katkeamaton jatkumo, jossa tunnevalaistus, yön olemus, värisee ja vipattaa jatkuvasti. Sumuisesta rauhasta säpsähdetään hurjistuneeseen tanssiin, demoniseen oikukkuuteen, sulokkaaseen haaveiluun ja niin edelleen. Teos soitetaan yhtenä kokonaisuutena, joka sisältää laskutavasta riippuen neljästä seitsemääntoista perinteisillä, varsin evokatiivisin esitysohjeilla merkittyä osiota.
Ranskalaisen Henri Dutilleux’n tuotanto on sangen pieni ja sangen runollinen. Ainsi la nuit (“Täten yö”, 1976) on hänen ainoa jousikvartetille säveltämänsä teos, ja se muodostuu kahdesta nokturnista, kahdesta litaniasta, näitä erottavista “parafraaseista” sekä kolmesta yksilöidystä osasta: “Tilan peili”, “Konstellaatioita” ja “Pysäytetty aika.” Myös tämä jousikvartettoteos on yksi jatkumo, joka on jatkuvassa muutoksen tilassa mutta jota silti tukee materiaalin yhtenäisyys, motiivisuuskin.
Toisin kuin Ligeti, jonka alati muuntautuva (ja ehkä lopulta kirkastuva) yö kertoo eräänlaisen moneen suuntaan leviävän tarinan, Dutilleux on impressionisti siinä mielessä kuin Monet ja kumppanit: hänen yönsä on kuin ilmava veistos tai moniulotteinen maalaus, jossa Dutilleux tutkii pintoja, tiloja, liikkeitä ja värejä – samoista aiheista hän oli kiinnostunut myös muutama vuosi Ainsi la nuit’n jälkeen orkesteriteoksessa Timbres espace mouvement (”Sointi tila liike”), jonka inspiraationa oli van Goghin maalaus Tähtiyö Rhônella.
Levysuositukset:
Ligeti – Arditti-kvartetti, Sony 1996.
Dutilleux – Arditti-kvartetti, Auvidis Montaigne 1994.
