Pandemia toi Los Angelesin filharmonikot kotikatsomoihin

Los Angelesin filharmonikot ja Gustavo Dudamel Sound/Stage -sarjan kuvauksissa Hollywood Bowlin amfiteatteriassa. © La Phil

Yhdysvaltain länsirannikon verraton satakaksivuotias huippuorkesteri Los Angelesin filharmonikot tuli suomalaisille erityisen tutuksi Esa-Pekka Salosen toimiessa orkesterin musiikillisena johtajana vuosina 1992–2009. Salosen seuraajan, Gustavo Dudamelin aikana LA Phil on syventänyt monipuolista osaamistaan edelleen, erityisenä painopisteenään uusi musiikki, jota orkesteri tilaa aktiivisesti.

Vuosikymmenten kuluessa orkesterin soivaa historiaa on taltioitu erityisesti Deccan, Columbian, Sonyn ja Deutsche Grammophonin kanssa solmittujen levytyssopimusten muodossa. Zubin Mehtan vuosina orkesteria dokumentoivat ensin Decca ja sitten Columbia. André Previnin johdolla soitettiin Philipsille ja Telarcille. Salosen aikana LA Phil levytti pitkään Sonylle, mutta uuden vuosituhannen alkuvuosina orkesteri siirtyi DG:n huomaan, jonka kanssa yhteistyötä on jatkettu myös Gustavo Dudamelin kaudella.

Musiikin digitaalisen jakelun orkesteri aloitti jo Salosen kaudella vuonna 2006 Applen iTunes-palvelussa. Alkuaikojen julkaisut muodostuivat Walt Disney Concert Hallissa taltioiduista konserttiesityksistä, joihin saattoi sisältyä kokonaisen illan ohjelma tai yksittäisiä teoksia. Formaatiltaan nämä Deutsche Grammophonin tuottamat digitaaliset DG Concerts -kokonaisuudet muistuttivat perinteisiä audioalbumeita, joita julkaistiin edelleen verkkojakelun ohella.

Vaikka DG Concerts -brändi osoittautuikin verraten lyhytikäiseksi, jokseenkin samanlainen digitaalisten ja fyysisten audiotallenteiden julkaisukaava on kuitenkin jatkunut nyt viidentoista vuoden ajan. Elokuussa LA Phil julkaisi ensimmäisen Dolby Atmos -laatuisen albuminsa, Dudamelin johtaman Mahlerin kahdeksannen sinfonian, Apple Musicissa. Sen myötä digitaalinen jakelu on vihdoin lunastamassa sille alun perin asetettuja odotuksia täydessä mitassaan.

Tarvittiin kuitenkin korona-aika poikkeusoloineen, ennen kuin orkesteri lanseerasi oman videomuotoisen Sound/Stage –suoratoistopalvelunsa. Pandemiarajoitusten puitteissa esitykset taltioitiin Disney Hallin sijaan orkesterin kesäresidenssin, Hollywood Bowlin, amfiteatterissa. Ulkoilmaympäristö mahdollisti monipuolisemman ohjelmiston, kun mukaan voitiin ottaa puhaltajia ja laulajia, vaikka turvaetäisyydet rajoittivatkin orkesterin kokoonpanoa monin tavoin.

Monista toimijoista poiketen LA Philin Sound/Stage -sarjan konsertit ilmestyivät vapaasti toistettavina orkesterin verkkosivuille. Syksyn 2020 ja kevään 2021 aikana julkaistiin kaikkiaan seitsemäntoista noin puolituntista konserttia, joiden sisältö noudatti orkesterin tunnusomaista ohjelmistopolitiikkaa: uuden musiikin ja perinteisemmän ohjelmiston jokseenkin tasapainoista synteesiä. Hollywood Bowlin perinteisten kesäkonserttien hengessä Sound/Stage -konsertteihin sisältyi myös genrerajat ylittäviä yhteistyöprojekteja.

Konserttisarjan kuvauksissa käytetty monikameratekniikka palvelee hyvin niin musiikkia kuin miljöötäkin. Ohjaus hyödyntää käsivarakameran lähikuvien ja puomikameroiden panoraaman välistä jatkumoa pääsääntöisesti varsin sujuvasti ja esitystä kunnioittaen, luoden perustan varsin miellyttävälle striimauskokemukselle. Kunkin konsertin oheen on niin ikään liitetty ansiokkaat teosesittelyt, joita täydentävät monet haastattelut sekä muu lisämateriaali kuunteluvinkkeineen ja soittolistoineen.

Olosuhteiden pakosta iso sinfoniaohjelmisto oli poissa laskuista Sound/Stagea kuvattaessa, mutta tämä ei välttämättä ollut sarjalle ollenkaan huonoksi. Pandemiarajoitusten asettamien haasteiden puitteissa syntyikin varsin kekseliäs online-konserttikausi, jossa tutuinta kantaohjelmistoa edustavat Dudamelin johtamana Beethovenin seitsemäs sinfonia, Schubertin Keskeneräinen sinfonia sekä Saint-Saënsin Eläinten karnevaali solisteinaan Yuja Wang ja David Fung.

Sarjan kiintoisimpien ohjelmistovalintojen joukossa ovat eri kulttuuritaustoista ammentavat niin pohjoisen kuin eteläisen Amerikan säveltäjät, kuten Aaron Copland, Peter Lieberson, Jessie Montgomery, Andra Day, Tania Leon, Paul Desenne ja William Grant Still. Näiden teoksissa piirtyy mantereiden musiikkihistorian kuva tavallista moni-ilmeisemmin 1900-luvun alusta nykypäivään. Jazzin klassikoiden pariin päästään puolestaan George Gershwinin Rhapsody in Bluen ja Duke Ellingtonin Solituden erinomaisten esitysten kautta.

Kenties mieleenpainuvimpia Sound/Stagen hetkiä ovat Thomas Adèsin kuulaan Dawn-chaconnen puhutteleva Yhdysvaltain kantaesitys sekä John Adamsin hulvattoman Grand Pianola Musicin huikea veto, jonka syvää musiikillista antia rikastuttaa Deborah O’Gradyn hieno video-osuus.

Konserttielämän asteittaisen normalisoitumisen myötä nähtäväksi jää, missä muodossa LA Phil hyödyntää verkkoalustaansa jatkossa. Ottaen huomioon orkesterin perinteisten videoformaattien verkkaisen, julkaisu per vuosi -tahdin, Dudamelin, kunniakapellimestari Salosen, emerituskapellimertari Mehtan ja päävierailija Susanna Mälkin johtamille striimikonserteille voisi kuvitella olevan tilausta jatkossakin.

Jari Kallio

Edellinen artikkeliMiten musiikki voi auttaa integraatiossa?
Seuraava artikkeliMarraskuun Ylen klassiset