Aino Peltomaan, Harmen Fraanjen ja Mikko Perkolan musiikki lähestyy vanhaa musiikkia vapautuneesti omista lähtökohdistaan. Vanhan musiikin esittäminen vaatii soittajalta muutakin kuin sorminäppäryyttä. Soittamista ohjaa musiikkitieteellinen ja historiallinen tarkkuus, joka vaatii esittäjältä tutkijan asennetta ja perehtymistä aikakauden estetiikkaa käsittelevään tutkimukseen ja esitystapoihin. Samalla työhön liittyy paradoksi: soittajan ei ole ollut mahdollista kuulla, miltä musiikki on tuhat vuotta sitten kuulostanut. Lopputuloksena on aina tietynlainen raja-arvo, jossa periodimusiikkia esitetään vallitsevan tietämyksen ja maun mukaan. Vaihtoehtoisesti vanhaa musiikkia […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.