Orkesterit ja konsertot

  Witold Lutoslawski kumartaa perinteelle vuonna 1988 valmistuneessa pianokonsertossaan. Virtuoosisuudessaan se kuulostaa Prokofjevin jatkeelta, mutta silti sen rikkaissa soinneissa kuluu myös eletty modernismin elämä. Alun lintukonsertti, jossa pianon ja orkesterin viserrykset ja pyrähdykset täyttävät vähitellen ilman, on lumoava. Krystian Zimerman kantaesitti teoksen ja myös levytti sen pian sen jälkeen säveltäjän johdolla. Sir Simon Rattlen ja berliiniläisten kesken syntyy kuitenkin niin valpas ja energinen yhteys, että uusi versio perustelee itsensä. Nuoren Zimermanin elegantti iskevyys on tallella, […]

Walter Braunfelsin (1882-1954) musiikki on myöhäisromanttisen kukkeaa, Richard Strauss ilmeisimpänä esikuvanaan, mutta germaanista keskivertoa valoisampaa. Hänen läpimurtoteoksiinsa kuuluva Karnevaali-alkusoitto vuodelta 1911 on oopperan Prinsessa Brambilla materiaalista koottu orkesterinäytös, jonka muhkeasta kokoonpanosta voi bongata hekkelofonin. Kaksi orkesterilaulua Hölderlinin tekstiin (1916-1918) huokuvat rehtiä isänmaallisuutta, jota Braunfels kasvatti palvellessaan ja haavoittuessaan ensimmäisessä maailmansodassa. Paul Edelmannin baritoni soi miehekkäästi. Skotlantilainen fantasia (1933) alttoviululle ja orkesterille on liki puolituntinen konsertoiva runoelma, jonka kantaesityksen natsit pakottivat siirtämään Sveitsiin. Paikallisväriä teos saa […]

Mozartin kahdesta molliin kirjoittamasta pianokonsertosta ei ole varsinaisesti levypulaa, mutta See Siang Wong tarjoaa niistä niin tuoreet tulkinnat, että niitä kuuntelee uusin korvin. Vaikka molemmissa teoksissa on traaginen pohjavire ja niitä on pidetty romanttisen pianokonserton isinä, niin See Siang Wongin ilmeikäs ja irtonainen kosketus ja soiton mielikuvitus ottavat etäisyyttä raskauteen. Hän fraseeraa ja kuvioi melodioita usein eri tavalla niiden toistuessa tai jatkuessa uudella sävyllä. Kummankin konserton hitaissa osissa varioiva kuviointi ja koristelu luo koko ajan […]

Olli Virtaperko: Romer’s Gap, Multikolor, Ambrosian Delights. Perttu Kivilaakso, vahvistettu sello, Joonatan Rautiola, baritonisaksofoni, Jonte Knif, knifonium. Jyväskylä Sinfonia, joht. Ville Matvejeff. Ondine ODE 1305-2   Vuosina 2013–2016 valmistuneet omaleimaiset konsertot piirtävät hyvän kuvan Olli Virtaperkon kekseliäästä ja uteliaasta säveltäjyydestä. Konserttokolmikko on saatu levylle Ville Matvejeffin aloitteesta, ja asialla ovat ne solistit, joille konsertot on räätälöity. Teokset ovat imeneet itseensä niin barokkia, progea, heviä kuin spektrimusiikkiakin, mutta musiikkina ne ovat taattua Virtaperkoa, eivät tyylikollaaseja, ja […]

Arvo Pärtin kolme ensimmäistä sinfonia voivat tuottaa shokin hänen myöhemmän musiikkinsa ystäville. Ensimmäinen sinfonia vuodelta 1964 on tinkimättömän modernistinen teos, joka hyökkää eteenpäin raastavissa riitasoinnuissa ja 12-sävelisessä polyfoniassa. Kymmenminuuttinen toinen sinfonia (1966) on puolestaan tiivistetty tyhjyyden partaalle ja vasta kolmas sinfonia (1971) muistoineen gregoriaanisista veisuista ja renessanssin moniäänisyydestä ennakoi Pärtin 1970-luvun lopulla kehittämää meditatiivista tyyliä. Esa-Pekka Saloselle ja Los Angelesin filharmonikoille vuonna 2008 sävelletty neljäs sinfonia on paljon kukkeampi ilmestys. Tõnu Kaljuste ja Wroclawin filharmonikot […]

  S trauss lainaa Metamorfoosiensa lopussa Beethovenin ”Eroica”-sinfonian surumarssia, joten on perusteltua sijoittaa sävellykset samalle levylle – joskin mieluummin Beethoven ensin. Esa-Pekka Salosen Ranskassa johtamissa konserttitaltioinneissa sokeri on jätetty pohjalle, sillä hänen Beethoven-tulkintansa on tuoreudessaan ja elävyydessään eheämpi kuin Straussin paikoin yliempaattisesti tulkittu jousifantasia. Salonen levytti Metamorfoosit aikoinaan Tukholmassa (Sony) lujemmin eriteltynä, eikä nuorilla ranskalaissoittajilla ole aivan samaa varmuutta. Eroica-sinfoniassa työskentely käsin poimitun Sinfonia Grange au Lacin kanssa on sytyttävää. Yhteistyössä on samanlaista energiaa kuin […]

Prokofjevin kaksi viulukonserttoa ovat haaste, johon lähes jokainen merkittävä viulutaiteilija nykyään vuorollaan tarttuu. Lisa Batiashvilin kohdalla odotukset ovat taustan, ohjelmiston ja temperamentin vuoksi erityisen korkealla, eikä lopputulos petä. Ensimmäisen konserton avausosa soi lumoavana – Andantino-ohje naulan kantaan tulkittuna – keväinen runohenki valjastettuna herkimmilleen. Scherzo on vastaavasti itsepintaisen rytminen ja kuumeisesti sahaava, mutta Batiashvilin groteskitkaan vedot eivät lipeä tehostemaisuuteen. Finaali tuntuu enemmän leijailevan kuin liitävän, mutta Batiashvili saa laulavaan pääteemaan kohottavaa hartautta. Toinen viulukonsertto on sävelletty […]

Anton Bruckner: Sinfonia nro 8. Linzin Bruckner-orkesteri, johtajana Markus Poschner. Capriccio C8081. Anton Bruckner: Sinfonia nro 4 (1874–1876 versio, 1878–1881 versio, 1887–1888 versio, Volksfest-finaali, variantteja). Bambergin sinfonikot, johtajana Jakub Hrusa. Accentus Music ACC 30533 (4 cd). Brucknerin sinfoniat tuntuvat nyt olevan maailmalla muodissa. Orkesterit, levymerkit ja kustantajat valmistautuvat säveltäjän 200-vuotisjuhliin vuonna 2024, johon mennessä Capriccion Brucknerin sinfonioiden kokonaislevytyksen on tarkoitus olla valmis. Bruckner syntyi Linzissä, joten kotikaupungin Bruckner-orkesterilla on säveltäjän kahdeksannessa sinfoniassa todistamisen paikka. Teoksesta […]

Mahlerin keskeneräinen sinfonia on kokenut lukuisia täydennysyrityksiä, joista vakiintunein on Deryck Cooken käsialaa. Uusia versioita tehdään yhä. Säveltäjä-kapellimestari Michelle Castellettin vuonna 2012 kantaesitetty tulkinta on kamariorkesterille ja liikkuu Schönbergin ja kumppaneiden kamarikonserttiperinteen viitoittamalla tiellä. Kamariorkesteri-Mahlerille on muodostunut oma traditionsa, ja vaikka Mahlerin instrumentti oli suurorkesteri, kamaritulkintojen tarjoamalle kuvakulmalle on oma paikkansa. Itse asiassa tässä kamariasussa luurankomainen kymmenes sinfonia näyttäytyy sangen tasapainoisena, ennen kaikkea siksi, että Castellettin täydennys on Cookeen verrattuna fokusoidumpi, jännitteisempi ja detaljoidumpi. Jos Cooken täydennys usein kuulostaa vain materiaalin esittelyltä, […]

Berliinin filharmonikoissa soittava Sarah Willis on yhdistänyt kolmella levyllä Mozartin käyrätorvikonserttoja ja kuubalaista mamboa. Ajatus voi tuntua kaukaa haetulta, mutta sarjan viimeinen julkaisu vakuuttaa, että se toimii loistavasti. Willis on Mozartin neljännessä ja muhkeimmassa käyrätorvikonsertossa rento, mutta ketterä solisti. Edgar Olivero on säveltänyt metsästysfinaalin pohjalta hauskan Rondo alla Rumban, joka paljastaa Mozartin ja kuubalaismusiikin salaisen yhteyden. Konserttoakin hivelevämpi kokemus on Mozartin Sinfonia concertante puhaltimille klarinettiversiossaan. Willis saa kumppaneikseen kolme kollegaa Berliinin filharmonikoista, joiden kanssa syntyy […]

Hans Werner Henze (1926–2012) jatkoi keskieurooppalaisen ekspressionismin perinnettä, mutta muutti radikaalien mielipiteidensä takia Saksasta Italiaan, Ischian saarelle, myöhemmin myös Sansibariin. Myöskään musiikissa hän ei pysynyt tiukan linjan avantgardistien vaatimalla tiellä. Yökappaleet ja aariat vuodelta 1958 Ingeborg Bachmannin runoihin ovat esimerkkejä Henzen ”kauniista” modernismista, joka sai Boulezin ja kumppanit marssimaan ensiesityksestä ulos. Juliane Banse on tällaisen musiikin spesialisti, vaikka aika on vähän verottanut hänen äänensä kiinteyttä. Orkesterifantasiassa Los Caprichos (1962–67) lähtökohtana ovat Francesco Goyan etsaukset, jotka […]

150-vuotisjuhlaansa viettävä Skrjabin kurotti taiteessaan kauas, ja Ekstaasin runoelma orkesterille on siitä venyvimpiä esimerkkejä. Musiikkia saattelevat säveltäjän sanat – ”Minä olen hetkessä valaiseva ikuisuus, minä olen varmuus” jne. – ja partituurin esitysmerkinnät – très parfumé (”hyvin tuoksuvasti”), présque en délire (”lähes houraillen”), tai avec une volupté de plus en plus éxtatique (”aina vain haltioituneemmalla nautinnolla”) – jotka velvoittavat esittäjät pistämään peliin kaiken ja vähän lisää. Singaporen sinfonikkojen tulkinta alkaa lupaavasti, pumpulimaisessa aistillisuudessa leijaillen, mutta kosmisissa crescendoissa […]