CD-levyt

  Yhdysvalloissa on havahduttu viime aikoina levyttämään mustien taidesäveltäjien teoksia. Länsimainen taidemusiikki ei ole ollut afroamerikkalaisten ihmisten tärkein musiikillinen ilmaisukanava, mutta säveltaiteeseen liittyvien universaalisuustoiveiden vuoksi olisi tärkeää, että kaikki saavat sen kautta äänensä kuuluviin. George Walker (1922–2018) oli ensimmäinen afrikkalaisamerikkalainen säveltäjä, joka vuonna 1996 voitti Pulitzer-palkinnon Lilacs-sävellyksellään. Hän opiskeli Curtis-instituutissa pianonsoittoa Rudolf Serkinin johdolla ja kiinnostuttuaan sävellyksestä sai opettajakseen Rosario Scaleron. Walker ennätti säveltämään monissa tyylilajeissa, mutta Cleveland-orkesterin levyllä hän esiintyy tinkimättömänä modernistina. Walker ei […]

  Liverpoolin Kuninkaallinen filharmoninen orkesteri nousi Vasili Petrenkon johtajakaudella brittiorkesterien eturiviin. Petrenko lopetti vuonna 2021, ja hänen seuraajanaan on aloittanut venezuelalais-armenialainen Domingo Hindoyan, joka on naimisissa tähtisopraano Sonya Yonchevan kanssa. Onyxin ranskalaisen musiikin kokoelma on Hindoyanin ja liverpoolilaisten pelinavaus äänilevyllä, joka lupaa valoisaa tulevaisuutta. Petrenkon slaavilaisten tunteiden tilalla on nyt gallialaista eleganssia ja rationalismia, jonka ansiosta Debussyn pakoileva Jeux kuulostaa tavallista tiiviimmältä ja määrätietoisemmalta. ”Faunin iltapäivästä” jää samalla otteella uupumaan magiaa. Ehkä olisikin voinut levyttää […]

  Kalevi Ahon ensimmäinen viulukonsertto (1981) ja ensimmäinen sellokonsertto (1984) olivat nelisenkymmentä vuotta sitten pelinavauksia teoslajissa, jonka edustajia on sittemmin kertynyt kolmekymmentä. Ahon suunnitelmana on ollut säveltää konsertto kaikille orkesterisoittimille, mutta Bis:n uusi levy todistaa, että on palkitsevaa palata keskeisiin soolosoittimiin vuosikymmenien kokemusten jälkeen. Aholle haaste on moninkertainen, sillä hän ei halua itsensä ohella toistaa muitakaan konserttokirjallisuuden patenttiratkaisuja. Toinen viulukonsertto (2015) on ulkoisesti perinteisempi tapaus, kolmiosainen suuren formaatin teos. Toinen sellokonsertto (2013) kertoo tumman viisiosaisen […]

  Mielikuvat trubaduureista saattavat kummuta Asterixista, jossa paikallinen bardi harppuineen ja kaunokielisine viesteineen oli enimmäkseen epätoivottu vieras. Trubaduurilaulun syntysijat olivat eteläisessä Ranskassa, josta se etnisten puhdistusten vauhdittamana levisi 1200-luvulla pohjoisemmaksi. Keski-Eurooppaan saapuessa kieleksi vaihtui muinaissaksa, jolla Ricercar on painanut laulutekstit lehdykkäänsä – onnea vaan sitä osaaville. Unter der Linden on, paitsi Berliiniä halkova lehmuskatu, myös saksalaisista minnelaulajista kuuluisimman, Walther von der Vogelweiden (1170–1230), tunnetuimpiin kuuluva laulu. Minne tulee muinaissaksan lempeä tarkoittavasta sanasta, ja Céladon-yhtyeen levyllä […]

Karol Szymanowskin Stabat mater merkitsi vuonna 1926 tyylillistä käännettä kohti kansanmusiikkia ja maanläheistä juurevuutta. Sen vuoksi katolinen Jumalan äidin ylistys soi puolaksi ja musiikki on hylännyt hetteisen romantiikan, vaikka ei raffinoitua sointiherkuttelua. Michael Gielen huomioi konserttitaltioinnissaan aiempaa askeettisemman tyylin ja poimii myös herkemmät sävyt, vaikka yleisilme on kohtalaisen pidättyväinen. Kelpo solisteineen ja nimettömine kuoroineen vakuuttava, vaikkei ehkä kaikkein viimeistellyin levytyksistä. Kumppaniksi levylle on valittu toisen puolalaissäveltäjän, Krzysztof Pendereckin, kaksi karmaisevimpiin kuuluvaa teosta 1960-luvulta. Gielen oli […]

  Renessanssin musiikki puhkesi täyteen kukkaansa Firenzessä 1400-luvulla, mutta valtaosin Alppien takaa tulleiden säveltäjien voimin. Kaupunkia hallitseva Medici-suku sponsoroi avokätisesti italialaisia taiteilijoita, Botticellia, Leonardo da Vinciä ja Michelangeloa, mutta musiikkiin kiinnitettiin nk. alankomaalaisen koulukunnan moniäänisyyden mestareita. Harpisti Andrew Lawrence-Kingin kaitsema englantilaisyhtye ”Goottilaiset äänet” sukeltaa tuohon muutoksen maailmaan lähtökohtanaan ja pääteasemanaan Filippo Brunelleschin suunnittelema katedraali ja sen jättimäinen tiilikupoli (1436). Levy alkaa rakennukseen liitetyllä sävelmällä Terribilis est locus iste (”Järkyttävä on tämä paikka”) ja päättyy Guillaume […]

Grand Pianon Selim Palmgrenin (1877–1951) pianoteosten kokonaislevytyksessä on edetty kuudenteen osaan. Kuudentoista teoksen valikoimasta suurin osa on ensilevytyksiä, joten kuva Palmgrenista säveltäjäpianistina tarkentuu jälleen. Tarkentuu, mutta tuskin muuttuu kovin paljon. Näistäkin kappaleista huokuu hiljaista alakuloa, kuulostelevaa soinnikkuutta, impressionistisia luontokuvia ja salonkihenkistä eleganssia, jotka hallitsevat myös hänen tunnettuja pianoteoksiaan. Tyylinkään perusteella ei ole helppo erottaa kappaleita, jotka ovat syntyneet vuosikymmenien päässä toisistaan. Jouni Somero on uppoutunut Palmgrenin maailmaan jo viiden levyn verran, ja hänen soittonsa tunkeutuu […]

Bachin Goldberg-muunnelmat kuuluu niihin klaveristisiin aarreaittoihin, jotka aukeavat monenlaisilla avaimilla. Sen vuoksi kaksimanuaaliselle cembalolle sävellettyä teosta esitetään ja levytetään edelleen eniten pianolla, ja vaikka siitä seuraa tiettyjä teknisiä haasteita, musiikilliset palkinnot ovat sitäkin suurempia. Klara Würtz on soittanut vuosikausia Piano Classicsin ja Brilliant Classicsin kaltaisten edullisten levymerkkien työmyyränä, ja saavutuksiin on kertynyt aimo annoksia Mozartin, Beethovenin, Schubertin ja Schumannin pianomusiikkia. Würtz on tehnyt niissä pätevää jälkeä, mutta tämä Bachin Goldberg-muunnelmien levytys voi silti yllättää, myös […]

Alban Bergin musiikki on harvoin kuulostanut näin kauniilta. Andrew Davis ei suoranaisesti romantisoi säveltäjän modernistisia teoksia, mutta teokset tuntuvat asettuvan enemmän Mahlerin sinfonioiden kuin Schönbergin teorioiden jatkoksi. Vaikutelmaa tehostaa BBC:n sinfoniaorkesteri, joka liikkuu näissä tummien värien maisemissa kuin kotonaan, vailla atonaalisuuden tuottamaa kipeyttä ja angstia. Ensimmäisen maailmansodan varjossa syntyneet kolme orkesterikappaletta op. 6 ovat Bergin lähimmäs sinfoniaa sivuava teos. Sen hapuilevat melodialinjat ja riitasointuiset harmoniat sulautuvat Davisin tulkinnan suvereenissa orkesterinkäsittelyssä häilyvien varjojen impressionismiksi. Raastavampia tulkintoja […]

Bartókin Divertimento (1939) ja Musiikkia kieli- ja lyömäsoittimille ja celestalle (1936) ovat teoksia, joissa hänen moderneista, folkloristisista ja klassistisista herätteistä sulautunut tyylinsä soi intensiivisimmillään. Divertimenton otsikko viittaa viattomaan viihteeseen, mutta hitaasta osasta ryömivät painajaisnäyt kertovat enteitä totalitarismin kauhuista ja lähestyvästä suursodasta. Myös asiallisen otsikkonsa taakse piiloutuva varhaisempi teos käy sinfonisessa järjestyksessä ja teräksenlujissa rakenteissaan läpi hämmentävän määrän häälyviä tunnelmia ja draamaa. Molemmat kuuluvat 1900-luvun klassikoihin ja taiturinumeroihin, joiden haasteisiin Pietari Inkisen johtama, Saarbrückeniä ja Kaiserlauternia […]

Venäläinen trumpetinsoitto oli aikoinaan voimalaji, joka poikkesi kuuluvasti länsimaisista ihanteista. Suomessa vieraillut ja opettanut ukrainalaistaustainen Timofei Dokshitzer (1921–2005) edusti suoraa ja kaiken läpäisevää neuvostotrumpetismia, jolle Arutjunjanin ja Weinbergin railakkaan virtuoosiset konsertot sopivat kuin smetana borssikeittoon. Dokshitzerin muistolle levynsä omistanut kanadalaistrumpetisti Paul Merkelo tunnistaa tyylilajin, ja yhteistyö Hans Grafin johtaman Venäjän Kansallisorkesterin kanssa on asianmukaisen reipasta. Parhaimmillaan Merkelo on Arutjunjanin armenialaismelodioita pursuavassa lyhyessä koitoksessa (1950). Weinbergin trumpettikonserton (1967) kolmiosainen rakennelma – Etydejä, Episodeja ja Fanfaareja – […]

Laulut ovat ajatuksia, jotka hengitetään ulos silloin, kun ihmiset antavat suuren voiman liikuttaa itseään”, on lausunut inuittivanhin Orpingalik John Luther Adamsin uuden sävellyksen motoksi. Adamsin Silassa (2021) niin esiintyjät kuin kuulijat sulautuvat maailman hengitykseen (The Breath of the World) verkkaisessa pulssissa ja veistoksellisissa harmonioissa, joissa soi Wagnerin Reininkultansa alussa tavoittama myyttinen alkuvoima. Teos on sävelletty viidelle kuudentoista hengen muusikkoryhmälle – puupuhaltimia, vaskia, lyömäsoittimia, jousia ja laulajia – jotka ympäröivät ulkoilmassa yleisöä. Jokainen esittäjä soittaa tai […]