CD-levyt

Tuo voi olla vain kuuluisa saksilainen tai itse piru”, kerrotaan Domenico Scarlattin päätelleen Venetsiassa cembalistin henkilöllisyyden. Händelin cembalomusiikki ei ole lähimainkaan niin hyvin tunnettua kuin hänen oratorionsa, oopperansa tai orkesteriteoksensa. Hän oli armoitettu virtuoosi ja improvisoija, mutta ei panostanut cembaloteostensa julkaisuun. Tällä tuplalevyllä hänen ranskalaisia, italialaisia ja saksalaisia vaikutteita yhdistelevät cembalosarjansa syttyvät riehakkaaseen elämään, kiitos Francesco Cortin räjähtävän virtuoosisuuden ja hänen Christian Vaterin mallin (1738) mukaan rakennetun soittimensa. Oopperasäveltäjän draama ja svengi huokuvat kaikista tanssinumeroista, […]

Avant l’orage, “Ennen myrskyä”, viittaa ennen toista maailmansotaa vuosina 1926–39 Ranskassa sävellettyihin jousitrioihin. Amerikkalainen Black Oak Ensemble – Desirée Ruhstrat, viulu, Aurélien Pederzoli, alttoviulu ja David Cunliffe, sello – ovat kaivaneet tuplalevylleen antoisan valikoiman sotienvälisessä tyylimurroksessa syntynyttä musiikkia. Varhaisin teos on meriupseeri Jean Crasin komentamallaan risteilijä Lamotte-Picquetilla vuonna 1926 säveltämä rohkea ja yllättävän moderni teos. Muut teokset tulevat 30-luvun lopulta. Tunnetummista säveltäjistä Henri Tomasi on merkinnyt trionsa ’divertissementiksi’, mutta tähän viihteeseen kuuluvat myös kirpeät mausteet. […]

Periodityylin tempoista, törähtävistä vaskista ja kovakapulaisista patarummuista on jo tullut uusi normi, joten pelkästään näillä oivalluksilla Thomas Dausgaard ja nykyaikaisilla soittimilla soittava Ruotsalainen kamariorkesteri eivät tuo mitään mullistavaa Schubertin sinfonioihin. Historiatietoinen ote raikastaa sinällään nuoren Schubertin musiikkia – hän oli kuudennen sinfonian valmistuessa 21-vuotias – paljon enemmän kuin vaikka Mendelssohnin tai Schumannin sinfonioita. Näistä esityksistä ei erotu holhoavaa setämäisyyttä, vaan scherzot ja finaalit rientävät täynnä draamaa ja elinvoimaa. Kaikkea elävöittää joustava temponkäsittely, mikään ei latistu […]

1900-luku tuotti koko joukon synkkiä sinfonikkoja, mutta Allan Pettersson (1911–1980) on siinäkin seurassa vakava ilmestys. Hänen musiikkinsa ei ollut aikansa moderneinta, mutta riitasointuja riittää ja valoa on vähän. Ensimmäinen sinfonia valmistui 1951, kun hänellä oli diagnosoitu nivelreuma. Sinfoniat nro 10–16 syntyivät 1970-luvulla Petterssonin vierailtua kuoleman porteilla. Toiseksi viimeinen sinfonia nro 15 (1978) on muiden myöhäisteosten tapaan yksiosainen, raastavien tunteiden hallitsema vyöry, joka ohenee hetkeksi haikeaksi, sooloviulun keventämäksi suvannoksi. Yli puolituntinen koitos on jaoteltu levylle partituurinumeroin, […]

Ranskassa syntyneen mutta itseään itävaltalaisena pitäneen Georg Muffatin (n. 1645–1704) musiikki edustaa kosmopoliittista synteesiä barokin suuntauksista. Muffat opiskeli Roomassa Arcangelo Corellin johdolla. Sinä aikana syntyivät concerto grossot, jotka julkaistiin ensin Salzburgissa vuonna 1682 ja otsikolla Armonico tributo Passaussa vuonna 1701. Concerto Copenhagenin vetäjä Lars Ulrik Mortensen lainaa säveltäjää: ”Sodan aseita ja niiden käyttöä en ymmärrä. Minun aikani kuluu nuottien, jousien ja sävelien parissa. Minun työni tavoitteena on harmonia ja sekoitan Ranskan, Saksan ja Italian sointuja […]

Mahlerin ”Laulu maasta” on tilinpäätös elämänmuodolle, joka haudattiin Itävallan keisarikunnan mukana ensimmäisessä maailmansodassa. Laajemmin sen voi mieltää nostalgiseksi tutkielmaksi maallisen vaelluksen kauneudesta ja rajallisuudesta. Musiikin vahva side itävaltalaiseen perinteeseen, kuten valssirytmeihin ja psykoanalyysiin, nousee notkeasti esiin Ivan Fischerin ja Budapestin Festivaaliorkesterin levytyksessä. Hans Bethgen saksantamat kiinalaisrunot valavat elämäntuntoon ulkopuolisuutta, jota nämä muusikot mittailevat liukuvalla asteikolla. Monien ilmeettömien levytysten jälkeen Channel Classicsin lämpimästi äänittämässä esityksessä tuntuu kiertävän veri ja ajatukset. Fischer eläytyy soitinnuksen ja runokuvien yksityiskohtiin […]

On vähän surullista, että monella säveltäjällä on Mieczyslaw Weinbergin (1919–1996) tavoin tapana nousta kansainväliseen kuuluisuuteen kohta kuolemansa jälkeen. Weinbergin elämäntaival puolanjuutalaisesta pakolaisesta rajoitusten kanssa painivaksi neuvostosäveltäjäksi on kirjattu hänen jousikvartettoihinsa. Niistä ensimmäinen (1937) on teini-ikäisen sävellys ennen natsien hyökkäystä Puolaan. Weinberg luonnehti sen puristavasti kromaattista tekstuuria ”uusimpressionistiseksi”. Teos kertoo, että olennaiset elementit hänen kvartettodramatiikastaan olivat paikallaan jo ennen tutustumista Shostakovitshiin. Romanialainen Arcadia-kvartetti on saanut Weinbergin kvartetoista lähetystehtävän ja soittaa esikoisteoksesta vuonna 1985 uudistetun laitoksen anteeksipyytelemättömällä […]

Ferdinand Riesin (1784–1838) kohtalona on ollut jäädä opettajansa Beethovenin varjoon, jota hän itse syvensi vuonna 1838 julkaistulla muistelmateoksella – edelleen luotettavimpia aikalaislähteitä Beethovenista. Toimittuaan 1800-luvun alussa mestarinsa sihteerinä ja managerina Ries ryhtyi rakentamaan pianistin- ja säveltäjänuraa kauempana. Vuosina 1813–1924 hän menestyi Lontoossa, jossa Nash-yhtyeen levyttämät konsertoivat kamariteokset syntyivät. Ries oli erinomainen pianisti ja laittaa Simon Crawford-Phillipsin lujille virtuoosisesti säkenöivässä ”Suuressa sekstetossa”. Nash-yhtyeen jousisoittajat haastavat hänet aina kun voivat, ja Graham Mitchellin kontrabasso antaa reippaalle teokselle […]

“Maailma George Antheilin mukaan” oli uusi ja uljas. Amerikkalaissäveltäjän (1900–1959) kuningasvuodet osuivat kuohuvalle 1920-luvulle, jolloin hän debytoi ”pianisti-futuristina” ja liittyi Pariisin avantgarden eturintamaan. Antheilin viulusonaatti nro 1 yhdistää ääriosien jyskyttävät konerytmit väliosien vienoihin afrikkalaisvaikutteisiin, joita säveltäjä poimi Tunisian-matkalta. Antheilin suuri esikuva oli Beethoven, jonka c-molli-viulusonaatti op. 30/2 saa tässä yhteydessä rajusti ailahtelevan tulkinnan. Levyesite lainaa Antheilin kuvausta Beethovenin sonaattimuodosta, jossa ensimmäinen teema on jalo kuin nainen, jonka kanssa mies menee naimisiin. ”Sitten tulee toinen teema, […]

Beethovenin ensimmäinen kvartetto-opus, vuosina 1798–1800 valmistuneet kuusi jousikvartettoa op. 18, on merkittävä irtiotto hänen opettajansa Haydnin luomasta lajityypistä. Beethovenin tuotannossa niitä käsitellään hänen ”klassisimpiin” kuuluvina teoksinaan, mikä toisinaan estää näkemästä niiden radikaaleja piirteitä. Viulisti Alina Ibragimovan vetämän Chiaroscuro-kvartetin esityksissä siitä ei ole pelkoa, sillä tulkinnat täyttää valpas inspiraatio. Draaman lähtökohtana ovat hiljaiset volyymit, huolella eritellyt pianissimot, joilla yhtye pakottaa kuulijansa höristelemään korviaan. Siihen kuuluu Chiaroscuron läpikuultava, suonikielinen ja vähävibratoinen jousisointi. Se suo mahdollisuuden aksentoida musiikkia […]

Messiaenin Poèmes pour Mi (1936) on yksi 1900-luvun hienoimpia orkesterilaulusarjoja, mutta verraten harvoin kuultavissa. Ehkä sen modernistiset piirteet vievät laulajia epämukavuusalueelle, mutta tuntuu myös, että sen oudoksutuin elementti on rakkauslaulujen väkevä kristillisyys. Vaimolleen – lempinimeltään Mi – omistamissaan runoissa Messiaen ylistää yhtä paljon avioliiton sakramenttia ja pyhyyttä kuin hurmiota ja eroottisia nautintoja. Sarah Leonard on nykymusiikkispesialisti, joka on elementissään, vaikkei aivan ihanteellisesti äänitettynä tässä vuonna 1991 tehdyssä konserttitaltioinnissa. Michael Gielen oli vanhan koulun ekspressionisti, joka […]

Emilie Luise Friderica Mayer (1812–1883) on yksi viime vuosina ”löydetyistä” naissäveltäjistä, joka ei ole ollut kadoksissa, vaan kärsinyt sukupuoleensa kohdistuvista ennakkoluuloista. Pommerissa syntynyt Mayer sai säveltäjänuralle kannustusta ja oppia balladisäveltäjä Löweltä ja musiikinteoreetikko Adolph Bernhard Marxilta. Kymmenen vuoden periodilla 1847–57 Mayer sävelsi kahdeksan sinfoniaa, jotka otettiin Berliinissä suopeasti vastaan mutta unohdettiin pian. Teokset kuuluvat aikakautensa parhaimpiin ja edustavat tyyliltään romanttisen sinfonian Mendelssohn-Schumann-akselia, mutta aina omaa ääntä käyttäen. Sinfoniaa pidettiin 1800-luvulla miehisenä taiteenlajina, ja Mayerin teokset […]