CD-levyt

Haydnin sinfoniat nro 61, 66 ja 69 valmistuivat vuonna 1776, kun Esterházan kesäpalatsin taidejuhlat olivat kiivaimmillaan. Konsertteja, oopperaa, tanssiaisia ja teatteria oli lähes joka ilta, ja sinfonioihin kohdistui entistä viihteellisempiä odotuksia. Alphan Haydnin sinfonioiden kokonaislevytyksen 12. osaan on sen vuoksi valittu otsikoksi ”Le jeux et plaisirs” (”Iloja ja nautintoja”), joita nämä kolme sinfoniaa tarjoilevat herttaisessa mutta kekseliäässä muodossa. Aiemmin valmistuneiden hurjien Sturm und Drang -sinfonioiden jälkeen nämä olivat hyvätapaisia ja koristeellisia teoksia. Niistä ei silti […]

Jean-Philippe Rameau ennätti ennen oopperauraansa työskennellä eri kirkoissa urkurina, mutta ei musiikinjohtajana, minkä vuoksi hänen hengellisten teostensa määrä on suppea. ”Suuria motetteja” on kolme, ja niiden lisäksi Versaillesin Kuninkaallisessa kappelissa on levytetty Rameaun harmoniaoppaasta löytyvä Laboravi clamans -fuuga, mahdollisesti kadonneesta motetista. Grand motetin esikuva oli Lully ja tekstit Psalmeista, mutta teosten koristeellisesti konsertoiva tyyli kuului 1700-luvulle. Quam dilecta hakee Psalmin 84 sanoin turvaa Jumalasta, mitä alun sopraanosoolo huljuvine huiluineen korostaa nöyryydellään. In convertendo Domine anoo […]

Profil on aiemmin julkaissut mm. Rimski-Korsakovin oopperoita suurena neuvostoaikaisten levytysten kokoelmana. Nyt on vuorossa Rahmaninov ja suurin osa hänen vokaalisävellyksistään sekä mm. pianokonsertot. Väljästi tulkittu mutta antelias teosvalikoima koostuu pääosin historiallisista (1948–62) neuvostoäänitteistä, jotka on haalittu yhden keräilijän, Andrei Hotejevin, kokoelmista. Sen seurauksena käytettävissä ei aina ole ollut paras mahdollinen lähdemateriaali, ja restaurointiprosessikin on ollut välillä kovakourainen. Varauksista huolimatta kyseessä on tärkeä venäläisen Rahmaninov-perinteen ankkurointi. Rahmaninov edusti venäläistä aristokratiaa ja pakeni synnyinmaastaan vallankumousta. 1940-luvulla hän […]

Klarinetisti Lauri Sallisen ja pianisti Anna Kuvajan levy äänitettiin pandemian eristämänä keväällä 2021, ja esittäjät luonnehtivat levyään pullopostiksi, joka välittää kamarimusiikin läheisyyttä ja yhteisyyttä. Olosuhteet inspiroivat muusikoista soittoa, josta huokuu haikeus ja ystävällisyys. Pääosassa ovat Robert Schumannin Romanssit ja Fantasiakappaleet, joissa Sallisen ja Kuvajan romanttinen nyansointi on valpasta, vain hetkittäin yksiulotteista. Clara Schumannin Kolme romanssia soivat huolettomampina ja kukkeampina, mikä sopii ’soiréehen’, jossa pukukoodi voisi olla ”smart casual”. Hyvä idea oli tuoda rinnalle tanskalaissäveltäjä Niels […]

César Franckin syntymästä tulee tänä vuonna kuluneeksi 200 vuotta, ja belgialaissäveltäjää juhlitaan myös äänilevyllä. Franckia voisi luonnehtia romantiikan goottilaisen laidan ylipapiksi, mutta kovin harvoilla teoksilla hän on jäänyt ohjelmistoon. Franck toimi vuodesta 1847 alkaen Pariisin Ste Clotilden basilikan urkurina kuolemaansa 1890 asti. Hänen ”koottujen urkuteostensa” levytyksissä esiintyy yleensä 12 romanttisen urkumusiikin avainteosta, jotka mahtuvat kahdelle cd:lle. Toisin on laita Ricercarin kokonaislevytyksen. Joris Verdin on levyttänyt tunnettujen teosten lisäksi kymmenittäin pääasiassa liturgiseen käyttöön syntyneitä urku- ja […]

Brahmsin pianokvintetto oli nuoren säveltäjän voimanponnistus, joka vaati monta kierrosta ja jäi häälymään orkesteri- ja kamarimusiikin rajamaille. Se on tehnyt monumentaalisen teoksen levyttämisestä vaikeaa. Boris Giltburg Fazioli-pianoineen, Pavel Haas -kvartetti ja Supraphon onnistuvat haasteessa keskimääräistä paremmin. Dramaattiset huipentumat ja kontrapunktinen myllerrys toteutuvat täydellä painolla ja vibratolla, mutta ote herkistyy oitis lyyrisissä suvannoissa ja nostalgisissa silmäyksissä. Erityisesti Giltburg malttaa massiivisessa piano-osuudessa huolehtia yksityiskohdista ja kuunnella tunteen palolla soittavaa kvartettiaan. Jousisaundi on rikas, täynnä täyteläisiä mahongin sävyjä […]

William Bolcom (s. 1938) innostui ragtimesta 1960-luvun lopulla vähän ennen kuin 1900-luvun alun varhaisjazzista tuli ilmiö George Roy Hillin Puhallus-elokuvan myötä. Marc-André Hamelin on levyttänyt aiemmin Bolcomin moniaineksisen pianokonserton (1976) ja säveltäjän ragien – kaikkiaan 27 kappaletta – kokonaislevytys on ilmeinen rakkaudentyö. Bolcom on monien amerikkalaissäveltäjien tapaan seikkaillut kotimaansa monikulttuurisessa perinteessä, mutta eurooppalaiskuulijan yllättää eniten pianoteosten nostalginen haikeus. Sen seurauksena ragien virtuoosihaasteet hautautuvat helposti runollisiin tunnelmiin. Asiaan vaikuttavat myös Hamelinin taidot, jotka saavat kaiken kuulostamaan […]

Caroline Widmannin sooloviuluresitaali kattaa liki tuhat vuotta musiikkia Hildegard Bingeniläisestä George Benjaminiin (s. 1960). Benjaminin vähäeleisiin miniatyyreihin levy ei kuitenkaan pääty, vaan Bachin toiseen sooloviulupartitaan ja sen Chaconneen, jossa kaikki tiet risteytyvät. Välissä kuullaan kahden legendaarisen viulistisäveltäjän teokset 1900-luvun alkupuolelta. Ysaÿen viidennen soolosonaatin (1923) avausosa L’Aurore on antanut levylle yleisotsikon, mutta sitäkin jännittävämpi on Enescun jylhä Fantasia concertante (1936), jonka on luonnoksista täydentänyt Sherban Lupu. Yhden levyn mittaisena solistisen soitinäänen matkana Widmannin levy toimii hyvin. […]

Rachel Podgerista on tullut etenkin äänilevyllä periodiviulistien kuningatar, joka on nyt edennyt barokista Beethoveniin. Ensimmäiselle julkaisulle on valittu Beethovenin viulusonaattituotannosta ensimmäinen ja viimeinen sekä puolivälistä sonaatti nro 5, lisänimeltään ”Kevät”. Beethoven merkitsi teokset klassiseen tapaan ”sonaateiksi pianolle ja viuluobligatolle”, mikä ei koko ajan toteudu näissä Podgerin hallitsemissa tulkinnoissa. Asiaan voi vaikuttaa myös äänitys ja soitinvalinnat, sillä Podger soittaa entisöimätöntä Stradivaria ja Christopher Glynn Erardin fortepianoa vuodelta 1840. Asialle ei tule antaa suurta painoa, sillä nämä […]

Tanskalainen jousikvartetti on pitkän tähtäimen Prisma-sarjassaan yhdistänyt Beethovenin myöhäisiin jousikvartettoihin Bachia sekä Bartókia, Shostakovitshia ja Schnittkeä – säveltäjiä, joille jousikvarteton kehitystyö periytyi Beethovenilta. ECM:n erilaisista konseptialbumeista tämä on ollut toimivimpia. Beethovenin myöhäisteokset saavat tässä kontekstissa uusia sävyjä, joissa kamarimusiikin punainen lanka ulottuu Bachista nykyaikaan. Näkökulma on ennen muuta modernistinen, ja Prisma IV:ssä sitä korostaa Tanskalaisen jousikvartetin pelkistetty ja kurinalainen soittotapa. Bachin Wohltemperiertes Clavierista poimittu lyhyt fuuga toimii moniäänisen kirjoitustavan mallina. Beethovenin suuresta a-molli-kvartetosta on riisuttu […]

Boris Ljatoshinskin (1895–1968) viiteen sinfoniaan on kirjattu Ukrainan 1900-luvun historia. Naxos oli ajoissa liikkeellä levyttäessään teokset 1990-luvulla Ukrainan itsenäistyttyä ja julkaisee kokonaisuuden nyt uudelleen. Sota on tehnyt Ljatoshinskista ajankohtaisen, ja hänen musiikkiaan esittävät tällä hetkellä orkesterit Berliinin filharmonikoita myöten. Sinfonioita ei silti tarvitse kuunnella pelkästä myötätunnosta: Ljatoshinski voisi säveltäjänä kokea samanlaisen ylösnousemuksen kuin Mieczyslaw Weinberg viime vuosina. Kymmenisen vuotta Shostakovitshia vanhempi Ljatoshinski opiskeli Kievissä Reinhold Glièren johdolla, ja kisällinnäytteeksi sävelletty sinfonia nro 1 (1919) on […]

Arnold Schönberg moitti oppilastaan John Cagea harmonian puutteesta, mutta tämä vastasi: ”Omistan elämäni lyödäkseni päätä siihen seinään.” Sekakuoro on useimpien säveltäjien mielestä harmoniasoitin, mutta Cagen ryhtyessä vuonna 1979 kuorosäveltäjäksi lopputulos oli jotain ihan muuta. Hymns and Variations pohjautuu bostonilaisnahkuri William Billingsin (1746–1800) kahteen neliääniseen hymniin, joissa Cage on häivyttänyt jäljet resonoivasta yhteissoinnista ja jättänyt jäljelle surumielistä huhuilua. Teoksella on symbolinen merkitys amerikkalaisen pioneerihengen ja itsenäistymisajan optimismin kriittisenä tarkasteluna – kuvana siitä, mitä USA:sta oli 1970-luvulla […]