CD-levyt

  Pariisin olympialaisista jäi mieleen ranskalaisen kulttuurin näyttävä esillepano. Se saattoi olla osa pitkän tähtäyksen projektia, jossa Ranskan nykyinen ja historiallinen taideosaaminen tuodaan entistä selvemmin ja määräävämmin eurooppalaisen kulttuurin keskiöön. Muualla kulttuuribudjetteja leikataan ja taidetuotantoa supistetaan, mutta esimerkiksi äänilevykentällä ranskalaisten satsaukset muistuttavat 1600-luvun taidepyrkimyksiä. Alpha on noussut yhdeksi taidekentän tuotteliaimmista ja innovatiivisimmista äänilevymerkeistä. Venetsiasta käsin operoiva Bru Zane on tuottanut ylellisiä romanttisen oopperan ja ranskalaisten naissäveltäjien julkaisuja. Ja suoraan Versaillesista ilmestyy solkenaan Chateau de Versailles […]

Klaus Mäkelä aloittaa Shostakovitshin sinfonioiden levyttämisen kolmella teoksella, joissa kuvastuvat Stalinin varjostaman uran traumaattiset käänteet 1930-luvulta. Mahleriaanisen monumentaalinen neljäs sinfonia jäi vuonna 1936 harjoitustelineisiin, kun Pravdassa murskattiin säveltäjän ooppera Mtsenskin kihlakunnan Lady Macbeth. Vuonna 1937 valmistui viides sinfonia, säveltäjän vastauksena ”oikeutettuun kritiikkiin”. Synkästä avausosasta riehakkaisiin jälkiosiin siirtyvä kuudes sinfonia syntyi kaksi vuotta myöhemmin. Mäkelä tuntuu haluavan nostaa Shostakovitshin musiikin Stalinin varjosta, mikä monien arvostelijoiden mielestä on tarkoittanut teosten kipupisteiden valkopesua. Neljättä sinfoniaa hän lähestyy miltei […]

Seikkailuja Beethovenin työpöydällä   Sveitsiläis-malesialainen pianisti See Siang Wong päättää kolmanteen osaan Beethoven-trilogiansa, jossa hän tuo esiin säveltäjän unohdettuja tai keskeneräisiä, luonnosten pohjalta täydennettyjä pianoteoksia. Sarja on ollut jännittävä kurkistus neron työpöydän lastuihin, lapsuuden luomuksiin ja arkistojen löytöihin. Ennen muuta se kertoo pianistin valtavasta tyylitaidosta, sivistyksestä ja kyvystä uppoutua Beethovenin mielenmaisemiin. Kolmas levy alkaa Beethovenin E-duuri-pianosonaatin op. 109 luonnoksista tehdyllä versiolla, jonka sveitsiläinen pianisti ja säveltäjä Jürg Wyttenbach teki vuonna 1986. Ei tätä raakakiveä voi […]

Juho Pohjonen kuuluu pianisteihin, jotka eivät tyydy pyörittelemään perusohjelmistoa. Hän on toiminut aktiivisesti kamarimuusikkona, mutta tässä yhteistyökumppaniksi on valikoitunut kaksi klaveerisäveltäjää, jotka päältä katsoen kuuluvat sekä eri aikakausiin että eri maailmoihin. Jollain merkillisellä tavalla Pohjonen kuitenkin osoittaa, miten Jean-Philppe Rameaun barokkisarjat ja Aleksandr Skrjabinin pianosonaatit kuuluvat toisilleen. Molemmat inspiroituivat aikakautensa filosofisista suuntauksista ja sävelsivät kosketinsoittimille vapaasti ja virtuoosisesti. Molemmat höystivät musiikkiaan rikkaalla ornamentiikalla, Rameau barokki- ja Skrjabin jugendtyylisellä. Barokkiteoksia soitetaan nykyään enenevästi modernilla pianolla, ja […]

Itsenäisesti opiskellut Pertti Jalava (s. 1960) on päässyt useampien sävellyskilpailujen palkintosijoille, mutta tarvinnut urallaan sinnikkyyttä pärjätäkseen establishmentin ulkopuolisena säveltäjänä. Albumi And I Left The Door Open on kiinnostava kokoelma Jalavan duo- ja trioteoksia vuosikymmenten varrelta jousille, huilulle, harpulle ja kitaralle. Muusikot soittavat vaihtelevissa kokoonpanoissaan hyvin yhteen, ja äänitys kuulostaa mainiolta. Vaikka Jalavan ”klassisessa modernissa” on kuultavissa myös Alban Bergin tai Kalevi Ahon hengenheimolaisuutta, on vahviten läsnä impressionismi – myös näkymiin ja kirjallisuuteen viittaavissa teosnimissä, kuten […]

Igor Stravinskya ei mainita yleensä sinfonikkona, vaikka hän sävelsi neljä – tähän levytettyjen lisäksi Psalmisinfonian (sekä julkaisemattoman varhaisteoksen) – sinfoniaa, siinä missä Schumann tai Brahmskin. Epäilemättä hän tarkasteli sinfonian ideaa germaanisen perinteen ulkopuolelta, mutta juuri siksi hänen teoksensa ovat kiinnostava lisä 1900-luvun sinfoniakirjallisuuteen. Siihen uskoo myös Dima Slobodeniouk, joka tarjoilee Espanjan Corunassa toimivan Galician sinfoniaorkesterin kanssa pirteät tulkinnat Stravinskyn kolmesta soitinsinfoniasta. Toisen maailmansodan aikana syntynyt Sinfonia kolmessa osassa on periaatteessa abstrakti teos, johon aikakausi on […]

Hongkongissa syntyneen, Berliinissä asuvan sellisti Trey Leen ”Keskeytetyt vuodenajat” alkavat keväisissä tunnelmissa. Schubertin sellolle ja pianolle sovitetuista liedeistä koostuva sikermä kallistuu pian syksyyn ja lopuksi Winterreisen talviseen lohduttomuuteen. Leen sello laulaa verevästi ja ehkä enemmän oopperamaisella kuin liedmäisellä otteella, mutta viesti pianisti Georgy Tchaidzen kanssa menee perille. Astor Piazzollan Neljä Buenos Airesin vuodenaikaa Lee soittaa tarttuvalla svengillä ja innostaa mukaansa myös Emilia Hovingin johtaman Englantilaisen kamariorkesterin. Piazzollan Kesässä on barokkisia mausteita, jotka rakentavat siltaa levyn […]

Kolmas sinfonia on viimeinen pala Osmo Vänskän Minnesotassa levyttämästä Mahlerin sinfonioiden kokonaislevytyksestä. ”Totuus, mitään siihen lisäämättä ja mitään pois ottamatta”, luvataan usein amerikkalaisissa oikeussalidraamoissa. Vänskälle totuus on partituurissa ja muu informaatio – säveltäjän puheet, kirjeet ja muut selitykset – ovat korkeintaan aihetodisteita, joiden perusteella tulkintaa ei voi langettaa. Kolmannessa sinfoniassa se tarkoittaa erittäin tarkkaa ja viimeisteltyä soittoa, joka BIS:n hienon äänityksen avustamana paljastaa muhkeasta teoksesta yksityiskohtia, joita tuskin missään muussa levytyksessä on kuultu. Siitä hyötyy erityisesti […]

Sami Junnosen 24 karaatin kultahuilu, jonka hänelle on valmistanut japanilainen Muramatsu, soi hurmaavan ilmeikkäästi ranskalaisissa 1900-luvun alun huilukonsertoissa. Värejä riittää pastoraalisesta heleydestä ekspressiiviseen täyteläisyyteen, kirkkaasta säihkeestä alarekisterin mystisiin ääniin. Junnonen on levyllä virtuoosisessa vauhdissa ja valottaa teoksia kiinnostavasti. Ibertin konsertto soi särmikkäänä mutta avaa hitaassa osassa vitsikkään tarinoijan vakavan puolen. Jolivet yhdisti uusklassismiin vaikutteita niin antiikin kulttuureista kuin dodekafoniasta. Huilukonserttoa kuunnellessa voi kuvitella antiikin huilumyyttejä Panista alkaen, mutta myös soittimen dionyysinen puoli tulee esiin villeissä […]

Kansallispukuinen maalaisväki lyö vinhasti pyörien lapikasta lattiaan ja käsiä yhteen. Turistimaisiakin mielikuvia voi tulla mieleen Dvorakin Slaavilaisia tansseja kuunnellessa. Kustantaja Simrockin tilaamat tanssit olivat Dvorakin suurimpia menestyksiä hänen elinaikanaan sekä kotiin pianolla kokeiltavaksi että hehkeinä orkesterinumeroina, joille ei oikein löydy paikkaa nykyajan ohjelmasuunnittelussa. Maalaistaustainen säveltäjä tunsi hyvin furiantit, sousedskat, skocnat ja dumkat, mutta latasi niihin isolla orkesterilla säihkettä ja paatosta, joka nosti ne agraarisilta juurilta konserttisalien seurapiireihin. Tanssit ovat täynnä orkestraalisia ja harmonisia hienouksia, unohtamatta […]

Kahdeksankymppisen Kalevi Ahon työpajasta lähtee teoksia tasaisena virtana, mutta merkkejä sarjatuotannosta tai patenttiratkaisuista ei kuulu. Solistisissa teoksissa hän inspiroituu kunkin instrumentin erityispiirteistä ja kertoo kitaran olleen viritystapansa, hiljaisen volyyminsä ja soittotekniikkansa vuoksi erityinen haaste. Ismo Eskeliselle räätälöity kitarakonsertto (2018) onnistuu selättämään nämä ongelmat kitarakliseitä karttavalla soolo-osalla ja taitavalla orkesterinkäsittelyllä. Seitsenosaisesta teoksesta kasvaa vaihteleva ja vahvojen kontrastien liki puolituntinen draama, jonka tummissa väreissä erottuu toisinaan häivähdys Shostakovitshia, nuoren Ahon johtotähteä. Eskelinen on armoitettu kantaesittäjä, jonka sormista […]

Laulut olivat Arnold Schönbergille 1900-luvun alussa portti myöhäisromantiikasta moderniin ekspressionismiin. Suuri osa laulajista liikkuu pääosin tonaalisilla vesillä, jonka vuoksi näitä liedejä kuulee harvoin niin konsertissa kuin levylläkin. Englantilaissopraano Claire Booth korjaa asiaa levyllään, joka on otsikoitu ”Ekspressionistiseksi musiikiksi”. Opuskokonaisuuksien sijaan Booth ja pianisti Christopher Glynn ovat ryhmitelleet laulut kolmen laulun nippuihin, jotka on nimetty ”Odotukseksi”, ”Lihaksi”, ”Nocturneksi”, ”Vihaksi”, ”Satiiriksi”, ”Ajatteluksi”, ”Talvikuviksi” ja ”Kyyneliksi”. Niissä ekspressionistisista ääritiloista poiketaan tuon tuosta pohdiskelevaan pessimismiin. Booth ja Glynn heittäytyvät […]