Viikonloppuna Sibelius-Akatemialla järjestettävä MicroFest on Suomen ensimmäinen mikrotonaaliselle musiikille omistettu festivaali. Juhani Nuorvalan sävellys Fanfaari ja Toccata viola da gamballe ja Fokker-uruille saa Mikko Perkolan ja Ere Lievosen soittamana Suomen-ensiesityksensä lauantaina Musiikkitalon Black Boxissa. Koko festivaalin ohjelma on tarkasteltavissa verkkosivuilla. Viikonloppuun kuuluu kolme konserttia, neljä yleisöluentoa sekä sävellysopiskelijoiden yleisölle avoin workshop.
”Kyse on vaihtoehtoisista viritysjärjestelmistä”, valottaa Nuorvala ja muistuttaa, että aihe tarkoittaa montaa muutakin asiaa kuin mikroaskelia eli hyvin pieniä intervalleja. Mainittu vaihtoehtoisuus kohdistuu länsimaissa vakiintuneelle oktaavin 12-säveljaolle. Asiantuntijamme jatkaa:
”Jos kaksitoista sävelväliä eli puoliaskelta puolitetaan, saadaan neljäsosa-askelia eli 24-jakoinen oktaavi. Perjantain konsertissa kuullaan tällä tavoin viritetetyille pianoille sävellettyä musiikkia. Vielä tiheämpään oktaavi on jaettu lauantaisessa urkumusiikin konsertissa. Mutta Fokker-urkujen 31-sävelinen oktaavi sisältää paitsi epätavallisia intervalleja, myös renessanssin ja varhaisen barokin keskisävelvirityksen. Nykyistä 12-sävelisen tasavireisyyden kautta on kestänyt itse asiassa vähemmin aikaa kuin aikoinaan keskisävelvirityksen! Eri alojen muusikoiden suuri kiinnostus eri viritysjärjestelmiä kohtaan, uuden teknologian suomat mahdollisuudet ja kaikkialla maailmassa järjestettävät mikrotonaalisen musiikin tapahtumat antavat vihiä, että standardivirityksemme valtakausi ei ole itsestäänselvästi ikuinen.”
Seuraavassa Juhani Nuorvala paljastaa mikrotonaalisen musiikin suosikkinsa. ”Valintani kuvastavat, että mikrotonaalisuus ei ole tyyli eikä tekniikka; että se ei rajoitu mihinkään musiikkilajiin; että se ei aina tarkoita pieniä intervalleja; että se voi olla jännittävän, oudon tai hurjan kuuloista mutta myös soida täyteliäisemmin ja sulosointisemmin kuin mikään mihin 12-sävelinen tasavireisyys pystyy.”
1. Harry Partch: Two Studies on Ancient Greek Scales (1946)
”Harry Partch (1901–1974) on mikrotonaalisen musiikin ja nimenomaan puhdasvireisyyden uranuurtaja. Hän rakensi joukon kiehtovia soittimia musiikkinsa esittämistä varten. Tässä kuullaan hänen kaksi harjoitelmaansa antiikin asteikoissa Partch-soittimilla soitettuna. Jälkimmäisessä kappaleessa käytetty antiikin enharmoninen asteikko muistuttakoon meitä siitä, että mikroaskeleet kuuluivat länsimaisen musiikin varhaishistoriaan. 1500-luvulla eräät säveltäjät koettivat ottaa enharmonisen moodin uudelleen käyttöön, kuten lauantain workshopissa tullaan kuulemaan.” Kuuntele tästä!
2. Ben Johnston: jousikvertetto nro 10 ”Brisk, intent” (1995)
”Juuri 88 vuotta täyttänyt Ben Johnston on nykysäveltäjien merkittävin mikrotonaalikko, puhdasvireisen musiikin taituri, ja hänen jousikvartettojensa sarja on 1900-luvun painokkaimpiin kuuluva. Toistaiseksi viimeisen eli kymmenennen kvarteton avausosa on Johnstonia valoisimmillaan ja välittömimmillään. Vanhan mestarin sävellystekniikka on suvereeni.” Kuuntele tästä!
3. Toby Twining: Chrysalid Requiem (2002)
”Johnston oli Partchin oppilas ja Toby Twining puolestaan Johnstonin. Twiningin huippuvirtuositeettia ja moninaisten laulutekniikoiden hallintaa vaativa laaja Chrysalid Requiem on mielestäni viime vuosikymmentetn upein kuorosävellys. Se vain on niin vaativa, ettei sitä toistaiseksi liene esittänyt kukaan muu kuin Twiningin oma vokaaliyhtye, ja hekin tarvitsivat tietokoneen ja kuulokkeiden apua.” Kuuntele tästä!
4. Zia: Love Is The Catylist (10edo), (2011)
”Zia on Elaine Walkerin ihastuttavaa elektronista science-fiction-poppia soittava bändi. Kappaleessa Love Is The Catalyst oktaavi on jaettu kymmeneen samansuuruiseen osaan. Askeleet ovat siis suurempia kuin vakiovirityksessämme. Silti tämäkin on mikrotonaalista musiikkia. Vain yksi sävel 10-jakoisen oktaavin sisällä osuu samaan kohtaan 12-jakoisen kanssa. Neljä osuu sinne päin ja neljä täysin välimaastoon. Laulun melodia on tarttuva, mutta sitä ei pysty ollenkaan tapailemaan pianolla.” Kuuntele tästä!
5. Mildred Couper: Dirge (1937)
”Viimeiseksi olen valinnut neljäsosa-askelmusiikkia. Tämän hetken mikrotonaalisuuden harrastajien ja harjoittajien parissa oktaavin jako 24:ään on vain yksi monista viritysmahdollisuuksista eikä se välttämättä ole suurimman mielenkiinnon kohde. Mutta sillä on toki tärkeä asema 1900-luvun musiikissa, ja nuotinnoskin on niin vakiintunut, että se lienee tuttu suurimmalle osalle eurooppalaisista klassisen musiikin ammattilaisista. Meillä Suomessa Sampo Haapamäki ja Veli Kujala ovat taitavia neljäsosa-askelmusiikin tekijöitä; lisäksi ranskalaisperäisessä ns. spektraalimusiikissa tavallisesti käytetään neljäsosa-askelia spektrisävelten likiarvoina. Neljäsosa-askelmusiikin suuri mestari oli Suomessa toistaiseksi varsin tuntemattomaksi jäänyt venäläisranskalainen Ivan Wyshcnegradsky (1893–1979). Perjantai-illan luentokonsertti on omistettu hänen pianomusiikilleen, joten päätin tässä esitellä meillä vieläkin oudomman säveltäjänimen. Mildred Couper (1887–1974) sävelsi hienostunutta 24-sävelistä pianomusiikkia jo 1920-luvulta lähtien.” Kuuntele tästä!
Juhani Nuorvalan Fanfaari ja Toccata kuunneltavissa Soundcloudissa.
