Thomas de Hartmann
Ukrainassa syntynyt Thomas de Hartmann (1884–1956) opiskeli säveltäjäksi Arenskin ja Tanejevin johdolla, pakeni vallankumousta Ranskaan ja lyöttäytyi siellä yhteen armenialaismystikko Gurdijeffin kanssa. 1930-luvulla Hartmann kunnostautui elokuvamusiikin säveltäjänä, ja sekin kuuluu hänen toiminnantäyteisestä konserttimusiikistaan. Muutenkin hänen vuonna 1934 valmistunut ”Sinfonia-runoelmansa” on yhdistelmä 1900-luvun alun monenlaisista henkisistä ja musiikillisista virtauksista. Hartmann korosti teoksen olevan puhdasta musiikkia mutta hahmotteli taustaksi ”ihmisyyden vapauttamisen mekaanisuudesta”. Musiikki on vähän velkaa Skrjabinille, orkesterinkäsittely on hulppeaa ja muodonkäsittely eeppistä. Kolmiosainen ”Fantasia-konsertto” (1944) kontrabassolle […]
Sergei Rahmaninov
Ukrainalaispianisti Anna Fedorova ryhtyi keväällä 2022 järjestämään konsertteja maansa hyväksi ja on kerännyt niillä huomattavan määrän humanitaarista apua. Hänen tulkintansa Rahmaninovin toisesta pianokonsertosta yhdessä Amsterdamin Concertgebouw-orkesterin kanssa on saanut Youtubessa yli 35 miljoonaa katsojaa. Hollantilaisyhtiö Channel Classics on levyttänyt Fedorovan Rahmaninov-tulkinnan studio-oloissa yhdessä sveitsiläisen St. Gallenin orkesterin kanssa. Fedorovan suosiota ei tarvitse ihmetellä, sillä Rahmaninovin toisesta pianokonsertosta ei ole aikoihin kuultu näin vapautuneesti romanttista levytystä. Teoksen kimpussa on kuultu teräksisempiäkin virtuooseja, mutta Fedorovan tunnelatauksessa on […]
Antonín Dvořák
Kun Hilary Hahn saapui syksyllä RSO:n solistiksi soittamaan Sibeliuksen viulukonserttoa, kaksi konserttia myytiin hetkessä loppuun ja jäin itsekin nuolemaan näppejäni. Tähtikarismaa tulvii myös hänen uudelta levyltään, jossa häikäisevimmän vaikutuksen tekee harvoin kuultu Alberto Ginasteran viulukonsertto (1963). Jos Ginastera olisi saksalainen tai englantilainen eikä argentiinalainen säveltäjä, hieno uusekspressionistinen teos esiintyisi ohjelmistossa taatusti tiuhempaan. Teos alkaa soolokadenssilla ja käy seuraavaksi läpi sarjan raastavan vaikeita etydejä orkesterin kanssa. Hidas osa on varattu ”22 solistille”, ja finaali on pianissimossa […]
Arnaud Marzorati
Saatanan talvi tulee taas!” on vapaasti suomennettuna Alphan levyn otsikko. Kyse ei siis ole hilpeistä hiihtoretkistä ja räsähtelevästä takkatulesta, vaan köyhien ja kodittomien kohtalosta talvella, kun ruoka loppuu ja taudit leviävät. Se on totta nykyäänkin, mutta baritoni Arnaud Marzoratin suunnittelema ohjelma tarjoaa kylmiä totuuksia menneisyydestä. Pohjana ovat mm. kabareerunoilija Jehan Rictusin tekstit (Soliloques du pauvre 1897), joissa Schubertin talvinen vaeltaja muuttuu kovapintaiseksi katujen kasvatiksi. Levy alkaa synkällä Dies irae -sävelmällä, ja köyhyyden perinnettä ammennetaan 1400-luvulta […]
Isang Yun yhdistää idän ja lännen musiikit
Korealaisen musiikin suurmies Isang Yun (1917–1996) asui suurimman osan urastaan Berliinissä, ja tällöin hän oli sangen hyvin esillä länsimaisissa nykymusiikkipiireissä. Säveltäjän kuoleman jälkeen hänen tuotantonsa on jäänyt hieman paitsioon, mikä on sääli, sillä hänen tapansa silloittaa idän ja lännen perinteitä omaperäiseksi tyyliksi on mitä ajankohtaisin. Synnyinmaassaan häntä ei ole unohdettu, ja Tongyeongissa toimii hänen perintöään vaaliva festivaali, instituutti ja orkesteri. Soulin filharmonikkojen uusi levy tulee hyvänä muistutuksena Yunin musiikin voimasta, josta myös orkesterin ylikapellimestari […]
Joseph Haydn
Jean-Efflam Bavouzetin Haydnin pianosonaattien kokonaislevytys tulee kolmentoista vuoden jälkeen maaliin selvänä voittajana. Kerta toisensa jälkeen Bavouzet on todistanut, kuinka Haydnin kekseliäisyys ulottui varhaisimmista myöhäisimpiin teoksiin. Viimeisellä julkaisulla se todistetaan konkreettisesti, kun levyltä löytyvät Haydnin ensimmäinen ja kaksi viimeistä pianosonaattia. Pianosonaatit nro 61–62 ovat tunnustettuja mestariteoksia, mutta divertimentoksi luokiteltu viisiminuuttinen esikoinen viehättää elegantilla yksinkertaisuudellaan. Bavouzet onnistuu aina kaivamaan musiikin inspiraation ja elävöittää patenttikuviotkin. Sonaattien kokonaisuutta ovat pitkin matkaa höystäneet erilliset teokset, joista hilpeä Fantasia C-duuri, herkkä […]
Dostal
Terhi Dostal on Saksaan asettunut pianisti ja säveltäjä, joka ”Suomalaisissa vaikutelmissaan” tarjoilee sikäläiselle yleisölle yhden poikkileikkauksen suomalaisesta pianotaiteesta. Ilmari Hannikainen oli kosmopoliitti, jonka pianistinen tausta oli toisaalta Venäjällä (Siloti) ja toisaalta Ranskassa (Cortot). Kumpikaan linja ei oikein puhkea kukkaan Dostalin teräksisissä tulkinnoissa, joissa impressionistinen hämy tai vanhan maailman charmi ovat sivuosassa. Sibeliuksen pianoteoksista ovat levylle päätyneet tutut op. 5 Impromptut ja op. 68 Rondinot. Kovanpuoleinen äänitys korostaa nopeissa osissa kulmikkuutta, joka tasaantuu rauhaisammissa kappaleissa. Helvi […]
Brahms & Rahmaninov
Yuja Wangin ja Gautier Capuçonin duo ei ole ex tempore -kokoonpano, vaan he ovat soittaneet yhdessä kymmenen vuotta Verbierin festivaaleilta lähtien. Brahmsin sonaatissa he kuitenkin tuntuvat edustavan eri rooleja pikemmin kuin puhaltavat yhteen: pianisti soittaa tyylinsä mukaisesti terävää ja aktiivista satsia, kun sellisti keskittyy lämpimän lyyrisiin repliikkeihin. Tulos on yksityiskohdissaan jännittävä mutta kokonaisuutena sulautumaton. Rahmaninovin sonaatissa duodynamiikka löytyy paremmin: Capuçon aloittaa unelmaisin, hellästi houkuttelevin repliikein ja kiinteyttää siitä sointia ja fraseerausta yhä intohimoisemmaksi, ja Wang […]
Antonio Vivaldi
Saksin vaaliruhtinaiden hovi Dresdenissä oli 1700-luvun alussa niin hullaantunut italialaiseen barokkiin, että aiheesta kirposi pilkkakirjoituksia. Vuonna 1716 kruununprinssi Friedrich August teki pitkän matkan Venetsiaan mukanaan osa hoviorkesteria, heidän joukossaan viuluvirtuoosi Johann Georg Pisendel. Pisendel oli saanut oppia italialaisbarokista Giuseppe Torellilta, mutta inspiraation kipinä iski, kun hän tapasi Venetsiassa Antonio Vivaldin. Vivaldi sävelsi Pisendelille ainakin kolme viulukonserttoa (RV:t 237, 314 ja 340), ja Naïven levyn muut konsertot ovat Pisendelin kopioimia tai kommentoimia. Pisendel oli aikansa arvostetuin […]
Miloslav Kabelac
Miloslav Kabelac (1908–1979) on tsekkiläisen musiikin suuri väliinputoaja. Hänen läpimurtonsa osui toisen maailmansodan kynnykselle, sodan jälkeen hän joutui paitsioon, ja Prahan kansannousun 1968 jälkeen hänet pyrittiin tukahduttamaan kokonaan. Kabelacin modernistisesti asennoituvan musiikin kivijalka ovat kahdeksan sinfoniaa, mutta Supraphonin levylle kootut erilliset orkesteriteokset antavat hänen taiteestaan hyvän poikkileikkauksen. Shostakovitsh voi tulla mieleen synkästä draamasta ja sen orkesterinkäsittelystä, mutta Kabelacin teoksista erottuu abstraktimmin strukturoiva ajattelu. Levyn teoksista varhaisin, liki puolituntinen Passacaglia ”Ajan mysteeri” (1957), on monitasoisuudessaan ja […]
Johannes Brahms
Brahmsin sinfonioiden kaltaiset klassikoiden klassikot tuntuvat näinä aikoina vaikeasti lähestyttävältä musiikilta, ellei suuntaudu selkeästi periodityyliseen revisionismiin. Bernard Haitink levytti neljä sinfoniaa ensimmäisen kerran 1970-luvulla Amsterdamin Concertgebouw-orkesterin kanssa, ja tämä viimeinen katsaus syntyi 2004–2005 konserttitaltiointeina Lontoon Sinfoniaorkesterin kanssa. Tuossa ajassa objektiivinen perusnäkemys on vähän jäykistynyt, ja musiikista erottuu enemmän tummia sävyjä. Se kuuluu ensimmäisen sinfonian traagisesta johdannosta, jota Oliver Stone käytti Raakalaiset-elokuvansa avauksessa. Vaikuttavan alun jälkeen nousu finaalin koraalijuhlaan tuntuu retorisemmalta. Myös toisessa ja kolmannessa sinfoniassa […]
Ludwig Senfl
Sveitsiläissyntyinen Ludwig Senfl (n. 1486–1542/43) kiinnitettiin poikasopraanona keisari Maximilian I:n hovikapellaan vuonna 1496. Hovisäveltäjäksi Senfl nimitettiin vuonna 1517 opettajansa Heinrich Isaacin kuoleman jälkeen. Senflin urakehitykseen vaikutti hänen veljeilynsä Lutherin protestanttien kanssa. Senfl ei kääntynyt protestanttisuuteen, mutta inkvisitio tutki häntä aiheesta. Ehkä ajat vaikuttivat Senflin tekstivalintoihin, joissa tuntuu kuultavan kiinnostus kansanomaiseen ajatteluun. Suuri osa Senflin n. 250 laulusta on yksinkertaisia maallisia lauluja, mutta joukossa on myös vaativia moniäänisiä kappaleita. Niistä on koottu edustava otos Singer Purin […]