CD-levyt

Erich Wolfgang von Korngold: pianotrio op. 1, jousisekstetto op. 10. Spectrum Concerts Berlin. Naxos 8.574008. John Williamsin tai Hans Zimmerin arvostuksesta on vaikea päätellä, että ”elokuvasäveltäjä” oli vielä joitakin aikoja sitten polttomerkki, joka leimasi kantajansa jälkijättöiseksi puuhastelijaksi. Erich Wolfgang von Korngold (1897–1957) saavutti Hollywoodissa suosion 1930-luvulla muhkeilla elokuvasävellyksillään, joiden pääosissa miekkaili ja kuherteli usein Erroll Flynn. Niiden varjoon jäivät Korngoldin oopperat ja muut ”vakavat” sävellykset, jotka ovat päässeet oikeuksiinsa vasta 1970-luvulta lähtien. Lähtökohdat 1900-luvun alussa […]

Joseph Haydn: Kuusi jousikvartettoa op. 76. The London Haydn Quartet. Hyperion CDA68335 (2 cd). Lontoon Haydn-kvartetti on levyttänyt nimikkosäveltäjänsä teoksia kronologisesti ja nousee opuksen 76 (1796) myötä kvartettosarjan huipulle. Hyperionin kokonaislevytyksen johtoajatuksena on ollut periodityylinen tunnollisuus, joka on ulottunut käytetyistä soittimista ja soittotavasta mahdollisimman alkuperäisiin nuottieditioihin. Op. 76 kuuden jousikvarteton kohdalla se tarkoittaa vuonna 1799 Lontoossa Longman, Clementi & Co:n ja Wienissä Artarian kustantaman ensipainoksen nuotteja. Mitään merkittävää eroa se ei tuota muihin levytyksiin nähden, […]

French Duets. Gabriel Faurè: Dolly. Francis Poulenc: Sonaatti neljälle kädelle. Claude Debussy: Six épigraphes antiques, Petite suite. Igor Stravinsky: Kolme helppoa kappaletta. Maurice Ravel: Ma mère l’oye. Paul Lewis ja Steven Osborne, piano. Hyperion CDA68329. Viattomuus kulkee näiden ranskalaisten duettojen punaisena lankana, ja on hauska kuulla kahta lujanäppistä englantilaisvirtuoosia eläytymässä keveästi tanssiviin satuihin ja lastensävellyksiin. Faurén Emma Bardacin tyttärelle säveltämä Dolly-sarja kirvoittaa Paul Lewisiltä ja Steven Osbornelta lempeän läpikuultavaa soittoa, joka palaa vielä maagisempana Ravelin […]

César Franck: Trois pièces, Trois chorales. Pétur Sakari, urut. BIS-2349. Pétur Sakari käy uudella levyllään käsiksi romanttisen urkumusiikin suurimpiin järkäleisiin, César Franckin Kolmeen kappaleeseen (1878) ja Kolmeen koraaliin (1890) ”suurille uruille”. Jälkimmäinen viittaa Aristide Cavaille-Collin rakentamiin urkuihin, jollaiset säveltäjällä oli käytössään Pariisin Ste-Clotildessa (1859) ja jollaisia (1880) Sakari soittaa Orléansin Ste-Croix’n katedraalissa. Cavaille-Collin romanttiset urut ovat maallisissa ja taivaallisissa äänikerroissaan yksilöllisiä instrumentteja, jotka ovat kasvaneet yhteen ranskalaiskatedraalien akustiikan kanssa. Ne ovat haastavia soittimia äänittää, mutta […]

Ludwig van Beethoven: pianosonaatit nro 14 c ja 13 Es, Fantasia g, Fantasia c pianolle, kuorolle ja orkesterille. See Siang Wong, piano, Wiener Singverein, ORF RSO, joht. Leo Hussain. RCA 39800512. Beethoven-levytyksistä ei ole pulaa, mutta aina on tilaa raikkaille näkemyksille. Sveitsiläispianisti See Siang Wong on ottanut levynsä teemaksi fantasian. Kahdesta fantasiasonaatista tunnetumpi on tietenkin c-molli eli ”Kuutamo”, mutta Es-duuri-sonaatti on sen pari vapaassa muodon käsittelyssään. Wong on kotonaan sen irtonaisissa, melkein improvisaatiota muistuttavissa otteissa. […]

  Carl Maria von Weberin kaksi pianokonserttoa kuuluvat lajityyppinsä länkkärikategoriaan: ne ovat oopperasäveltäjän toimintaseikkailuja, joissa riittää vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Lienee pianistien hienohelmaisuutta, etteivät suorasukaisesti viihdyttävät teokset esiinny ohjelmissa useammin. Ronald Brautigam on toiminnan mies, jonka fortepiano – Paul MacNultyn kopio vuoden 1819 Conrad Graf -soittimesta – on tämän musiikin luotettava kilparatsu. Perkussiivisesti rämähtävä ja juoksutuksissa kimalteinen ylärekisteri sekä tuikeasti potkaiseva alarekisteri tuovat tähän musiikkiin värejä, joita modernilla konserttiflyygelillä ei tavoiteta. Parikymmenminuuttiset C- ja Es-duuri-konsertot […]

  Momo Kodama on Mitsuko Uchidan perillisiä japanilaisten eleganttien pianistileidien sarjassa. Hänen soitossaan on samaa läpikuultavuutta, sensitiivisyyttä ja sisältä lähtevää ilmaisua. Nämä avut sopivat erinomaisesti niin Toshio Hosokawan kuin W. A. Mozartinkin musiikkiin. Hosokawan pianokonsertto Lotus under the moonlight on tehty Mozart-vuoden 2006 tilauksena Mozartin A-duuri-pianokonserton pariksi samalla orkestraatiolla. Nyt sen kantaesittäjä Kodama on tehnyt teosparista Mito Chamber Orchestran kanssa levytyksen, jonka kuuntelu puhdistaa pelkistyneessä runollisuudessaan. Hosokawan lootuskukka-symboliikka on buddhalaista: avautuva kukka vertautuu mielen avautumiseen. […]

  Maris Jansons levytti Brucknerin sinfonioita ensin Amsterdamin Concertgebouw-orkesterin ja viimeiseksi Baijerin radion sinfoniaorkesterin kanssa. Vaikka Jansons ei ollut luontainen Bruckner-johtaja, niin tulkinnat BRSO:n kanssa ovat osoittautuneet persoonallisemmiksi. Kuudes on Brucknerin sinfonioista rohkein ja rämäpäisin, ja se vaatii myös esittäjiltään ennakkoluulottomuutta ja valmiutta reippaisiin vetoihin. Se ei ihan ollut Jansonsin ominta alaa, mutta vuonna 2015 konsertista taltioidussa levytyksessä moni asia menee oikein. Tempot ovat finaalia lukuun ottamatta tavallista riuskempia, ”hyvin juhlallisessa” Adagiossa ehkä hiukan liiankin […]

  S chumannin “Naisen rakkautta ja elämää”-laulusarja Adalbert von Chamisson runoihin ei vastaa nykyajan käsityksiä naisen roolista – ei edes säveltäjän omaa todellisuutta, jossa Clara-vaimo oli kuuluisa konserttipianisti ja tärkeä tulonhankkija. Laulujen mieskeskeiset näyt voi nähdä lähinnä toiveajatteluna, ja teoksen ytimeksi kiteytyy naisen kokemus äitiydestä ja rakkaudesta. Ne ovat pääosassa Elina Garancan tulkinnassa, jossa painottuu enemmän intohimoinen idealismi kuin kodikas intiimiys. Nämä kuulostavat enemmän Ruusuritarin Marsalkattaren kuin kotiäidin tunnustuksilta. Vuodet ovat kypsyttäneet Garancasta varteenotettavan liedtaiteilijan. […]

Ranskalaisbarokin yksinlaulu, air de cour perillisineen, on nk. vanhan musiikin alalajeista rajatuimpia. ”Miksi aina paimenia?”, kysyy Molièren näytelmässä Porvari aatelismiehenä Monsieur Jourdain, jolla ei riitä ymmärrystä pastoraalirakkauden korkealentoiseen symboliikkaan. Aina sitä ei riitä nykyesittäjilläkään, jotka sekoittavat barokkilaulun aristokraattisen tunneilmaisun nykyaikaiseen luontoempatiaan. Kaisa Dahlbäckin ja hänen ”maallisten enkeliensä” lähestymiskulmaa voisi luonnehtia heleässä tunneilmaisussaan luonnolliseksi, mutta samalla lajin vaatimasta koristelusta huolehtivaksi. Hyvän esimerkin tarjoavat Chabanceau de la Barren laulut, joissa jälkimmäisten säkeistöjen ornamentit on kirjoitettu ulos. Tällaisten […]

Ballaké Sissoko: Djourou. No Format NOF50 Pehmeässä, vikkelässä ja tutkailevassa äänessä on jotain luuttumaista, hieman harppua ja kenties kantelettakin. Kora on Malin ja Senegalin seutujen hovimusiikkiperinteen hienostunut tuote, ja sen mestarin Ballaké Sissokon tuore albumi Djourou alkaa Demba Kundan samanaikaisesti rauhallisella ja virtuoottisella soolosoitolla. Sissoko on kuitenkin kutsunut äänityksiin moninaisia vieraita ympäri maailmaa: heti seuraavalla raidalla nuoremman sukupolven Sona Jobarteh yhtyy kahden koran ja lauluäänen vuoropuheluun. Vincent Ségalin sello ja Patrick Méssinan klarinetti tuovat kamarimusiikillista […]

Eurooppalaisessa nykymusiikissa omaa tietään minimalismin, dissonanssin ja pastissin välissä kulkeneen hollantilaisen Louis Andriessenin (s. 1939) kolme vuotta sitten valmistunut The only one saattaa kuulua dementiaan hiljattain sairastuneen säveltäjän viimeisiin teoksiin. Flaamilaisrunoilija Delphine Lecompten englanninnettuihin teksteihin sävelletty sarja sopraanolle ja orkesterille on omistettu Nora Fischerille, joka hylkäsi lauluopinnoissaan perinteisen klassisen laulutyylin ja on kulkenut menestyksekkäästi omia polkujaan kokeellisemmalla taidekentällä. Fischerin, Esa-Pekka Salosen ja Los Angelesin filharmonikkojen kantaesityksestä taltioitu levytys on täyden albumin sijaan EP:n mittainen, mikä […]